Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti | Page 6

olin, niin onnellinen, ettei kielin woi kertoa.--Waimoni parani pian sen werran ett? kykeni itse pienokaistansa hoitamaan; eik? h?n sit? muiden haltuun uskonutkaan. Sopipa katsella tuota n?ky?, kun Kerttu istui lumiwalkeissa ohuissa waatteissa puhtaan lapsiwuoteensa laidalla, kukoistawana kuin ruusu, pieni, terwe, kaunis lapsi syliss??n, jota h?n hymysuin hell?sti hoiteli. Muistuipa silloin aina mieleeni Rafaelin 'Madonna', sanoi is?nt?, ja samassa h?n loi silm?ns? sit? kuwaawaan tauluun, heitti puheensa pois ja n?ytti waipuwan taas entiseen synkk?mielisyyteens?.
H?n oli el?m?ns? t?h?n asti kuultujani wiimeisi? osia kertoessaan n?ht?w?sti unohtanut surunsa, sill? h?nen ??nens? ja kaswonsa saiwat iloisemman muodon, ja h?nen puheensa wirtasi sujuwasti ja hele?sti. Silm?sin h?nt? kaswoihin. Mutta nyt kun h?n katsoa tuijotti sein?ll? olewaan Madonnaan p?in, silmiss? kimalteli kyyneleet eik? h?n tahtonut ollenkaan lakata katselemisestaan. Min? mietin keinoja miten saisin h?nen taas her??m??n ja jatkamaan kertomustansa, sill? en ollut wiel? tullut tiet?m??n syyt? tuohon kauheaan ja salaper?iseen suruun. Menin siis hiljaa h?nen tyk?ns?, laskin k?teni h?nen olkap?illens?, katsoin h?nt? silmiin ja sanoin: "el?m?nneh?n on ollut pelkk?? onnea ja autuutta, eih?n teill? olisi syyt? noin kowin surra".
Is?nt? lakkasi Madonnaa katsomasta, loi katseensa minuun ja sanaakaan sanomatta katsoa tuijotti silmiini hyw?n aikaa; selw??n huomasin, ettei h?n towiin aikaan k?sitt?nyt mist? kysymys oli. Wiimein selkeni h?n, loi katseensa alas, k?wi istumaan ja n?kyi k?sitt?neen mit? ma sanoin.
"Woi hyw? wieras!" alkoi h?n. "El?m?ni onkin tosiaan ollut pelk?? onnea ja autuutta, niinkuin sanoitte, siihen asti, johon kertomukseni loppui. Tuon osan el?m?st?ni olenkin kertonut teille sen t?hden ett? paremmin tuntisitte, paremmin k?sitt?isitte minun tilani.--Min? rukoilen teit?: kuunnelkaa wiel? eteenp?in minua! Min? tahtoisin nyt puhua, sill? tosiaankin on syd?nt?ni helpoittanut sen werran ett? woin wapaasti puhua, jota en ole kyennyt kaukaisiin aikoihin tekem??n."
"Puhukaa, puhukaa wain! min? kuuntelen ja koen ottaa osaa suruunne", sanoin h?nelle h?t?isesti.
"Noin elimme wiel? moniaita wuosia eteenp?in tuossa onnellisessa tilassa. Lapsi kaswoi ja wahwistui ja h?nest? muodostui oikea ?itins? kuwa, jonka nimenkin h?n sai pyh?ss? kasteessa. Meille syntyi taas poika, mutta Jumala katsoi hyw?ksi korjata h?net pienen? pois t??lt? t?t? murhetta ja tuskaa k?rsim?st?.
Mutta t?h?n aikaan alkoi minuun salainen pahe yh? enemm?n juurtua. En ollut poikana, enk? wiel? nuorena awiomiesn?k??n ollessani ihmisten mielest? mik??n juoppo, sill? kukaan ei ollut n?hnyt minun kertaakaan olleen juowuksissa. Mutta kun olin poissa kotitienoilta outojen ihmisien parissa, taikka jos woin salaa sen tehd?, olin usein juowuksissa, sill? jo nuorena olin saanut taipumuksen siihen, kun wanhempanikin kuoliwat wiel? lapsena ollessani, niin ett'ei heid?n tarkat silm?ns? woineet tarpeeksi kauan walwoa kaswatustani. Jos muut minulle tarjosiwat w?kewi? juomia, hylk?sin tawallisesti palowiinan tarjoukset ja annoin samassa tiet??, ett'en min? niin raakaa ja siwistym?t?nt? juomaa pane suuhuni, mutta ett? punssia, konjakkia ja rommia kyll? ottaisin, joita maaseuduilla ei usein kell??n ollut. Waikka n?in olin ulkokullattu, teki kuitenkin mieleni ryyppi? palowiinaa, ja ukkeilin mieless?ni ihmisten tuhmuutta, kun he owat niin ahdasmielisi?, ett'ei heid?n moittimattaan ja yl?nkatsomattaan saa noita lyhyit?, hupaisia hetki? wiett??, jotka w?kewien juomien nauttiminen my?t?ns? tuopi.--Kuuselassa oli wanha is?nt?, jota pidettiin yleiseen kyl?ss? wiisaana. Kun h?n sai kuulla minun palowiinan inhoamiseni ja muiden hienompien juomien kelpaamisen, oli h?n wakaisesti lausunut:
'Tuo ei ik?p?iw?n? merkitse mit??n hyw??'. Kun min? sain kuulla tuon Kuuselan is?nn?n lauseen, k?wi se kowin wihakseni, sill? min? luulin sen olewan ilke?? kunniani alentamista, jota h?n koetti tehd? niin siiwoa ja siisti? miest? waataan, kuin min? olin mielest?ni,--kenties jostakin kateudesta--rikas kun olin! Niin suuri oli sokeuteni, ett? wihasin syd?mest?ni tuota kunniakasta wanhusta.--Jospa olisin silloin noista wiisaan miehen ennustawista sanoista ottanut waarin ja ruwennut miettim??n tilaani, jospa silloin en olisi tuota itseeni jo melkoisesti juurtunutta pahetta pit?nyt niin luwallisena ja wiatonna, niin ei se olisi minussa p??ssyt kaswamaan siksi myrkylliseksi kyyksi, joka wiimein oli ry?st?w? el?m?ni onnen ja saattawa minut wiheli?isimm?ksi ja onnettomimmaksi ihmiseksi maailmassa, jopa wiimein sy?ksew? kadotukseen--ij?ksi kaikiksi!
No niin! Ensim?isin? yhdess?olo=wuosinamme koetin min? Kertulta huolellisesti salata pahaa taipumustani, mutta kauan en woinut pett?? h?nen tarkkaa silm??ns?. Kun h?n ensi kerran hawaitsi minun olewan p?hn?ss?, luuli h?n sen tapahtuneen jonkun tapaturman eli sattuman kautta, warsinkin kun min? koetin kaikenlaisilla koukuilla ja walheilla h?nt? siihen uskoon saattaa, sill? min? wiel? kowasti h?pesin siwe?? waimoani. H?n hoiteli ja waali minua surkutellen hell?sti, ja min? lupasin, etten muka en?? koskaan ottaisi liiaksi w?kewi? juomia. Mutta tuo lupaukseni oli wain kawalan syd?meni wapaaehtoinen walhe, jolla aioin pett?? waimoni huolehtiwan syd?men.
Kauan ei tuo petos kumminkaan menestynyt, sill? minun sattumiseni, tapaturmani tulla juowuksiin tiheniw?t tihenemist??n! Waimoni oli kristillisesti kaswatettu ihminen, sent?hden n?ki h?n minulle olewan tulossa kaksinkertaisen waaran. Hiljaisesti ja n?yr?sti muistutti ja nuhteli h?n minua tuosta sek? sielulle ett? ruumiille turmelusta tuottawasta paheestani ja koki Jumalan sanasta n?ytt?? kuinka w??r?ll? tiell? olin. Kyynel silmiss? rukoili h?n minua luopumaan pois pahasta tawastani, joka wiimein oli tekew? lopun meid?n hyw?st? ja onnellisesta el?m?st?mme. Min? en s?ttinyt enk? wastustanut waimoani, mutta syd?mess?ni arwelin, ett? h?n joutawasta nurkuu minua, koska en ole wiel? mik??n juoppo, sill? muita on paljonkin pahempia!
Kyl?ss? ei tietty wiel? mit??n minun juomisestani, sill? min? koetin sit? hywin huolellisesti kyl?l?isilt? salata; mutta