Elämän hawainnoita I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus | Page 7

kowan saan."
Nuorukaisen noita s?keit? lausuessa, tarkastelin wanhuksen kaswoja: ne wawahteliwat ehtimiseen ja walottomat silm?t muljahteliwat ik??nkuin olisiwat tahtoneet puristaa kyyneleit?, mutta lieneek? kyynelten l?hteet kuiwannut sama, joka niist? walonkin on h?ik?issyt, sill? kyyneleit? ei n?kynyt.
Mainittu runo olikin sit? laatua, ettei se suinkaan lohduttanut ukon hetkellist? sis??st? surua, p?inwastoin toi se sen uudestaan ukon sieluun t?ydess? walossa. Mutta nuorukainen ei sit? ?lynnyt waroa innossaan, sill? h?nkin tunsi, kuinka syw?sti runoelma koski heid?n olojansa.
--"Mik? kirja se on, jossa se on r?nt?tty?" kysyi ukko pojaltansa.
--"Se on painettu Oulun Wiikko=Sanomissa", wastasi poika.
--"Mist? sin? sen olet kaiwanut?" kysyi taas ukko.
--"Min? juosta kapasin y?nseutuna kyl?ss? ja sain Mattilan Heikilt? lainata koko wuosikerran mainituita sanomia", wastasi poika innokkaasti.
--"Kuka sen laulun on tehnyt?" kysyi ukko.
--"En min? tied?", sanoi poika.
--"Lienee h?net tehnyt kuka lieneekin, mutta sen min? tied?n, ett? h?nell? on ollut el?m?n kokemusta. H?n on tunteensa osannut kirjoittaa paperille hyw?ss? j?rjestyksess? meid?nkin n?ht?w?ksi; min? tunnen my?s samallaista, mutta ne pysyw?t t??ll? syd?mess?ni yksinkertaisina tunteina." Sen lausuttuaan ukko n?ytti waipuwan sywiin mietteisiin.
Sill? w?lin muu w?ki puuhaili mik? mit?kin: mik? riisui m?rki? waatteitansa ja laittoi niit? kuiwamaan, mik? purki konteistansa pois rasioita, suolakopsia j.n.e. ja laittoi niit? j?rjestykseen; waimot taas, ensin riisuttuaan, ottiwat kukin pienokaisensa ja antoiwat niille luonnollista ruokaansa.
--"Mink?laiselta ilma tuntuu?" kys?si wiimein ukko, ik??nkuin unesta her?ten, Matti pojaltaan.
--"Onpa se jotenkin kolkkoa ja tuuli oli pime??n asti Pohjaisessa, waan sitten se tyyntyi aiwan tyyneksi, mutta luoteelta n?kyy toki nousewan paksu musta pilwi", wastasi Matti.
--"J??ksi j?nk? on merell?, hyyksi lonka luotehella", sanoi ukko siihen.
--"Mit?, is?, luuletteko pakkasen tulewan?" kysyi poika wuorostansa.
--"Min? pelk??n", sanoi wanhus ja huokasi raskaasti.
--"Ei siell? toki tule halla", sanoi poika.
--"Jospa se niin olisi!" toiwoi ukko ep?ilew?sti; sitten h?n n?ytti taas waipuwan sywiin ajatuksiin. "Joko kuokkamaat tuliwat walmiiksi ojitetuiksi ja muutoin siiwotuiksi?" jatkoi h?n w?h?n ajan p??st?.
--"Jo", sanoi er?s ukon naineista pojista, "ei ne ole en?? muuta kuin siement? wailla."
--"Onpa meill? taas, is?, kaunis, aiwan uusi wainio siement? odottamassa", sanoi toinen.
--"Mitenk? menneen kes?iset kuokkamaat ja muutoin pellot n?ytt?w?t joutuneilta?" kysyi ukko.
--"Kuokkamaat ja muutoin pellot owat joutuneet, ett? parin wiikon per?st? owat kaikki leikattawia; kaswut owat wahwat ja t?hk?p??t niin t?ysin?iset ja raskaat, ett? ne riippuwat melkein maassa asti. Kun ne s?ilyisiw?t wiel? pari wiikkoa hallalta, niin saisi silloin kaiketi kruunukin r?stins? ja Linkil?n Erkki saamisensa, ja silloin katoaisi pet?j?leip? p?yd?lt?mme, is? saisi silloin selw?? leip?? ja sitten mekin otamme 'awiisit'," eh?tti siihen Matti sanomaan, joka lopulla puhettansa oli mennyt is?ns? tyk?, tarttunut h?nen kaulaansa ja puheen lopetettuaan nyt innokkaasti siljoitteli h?nen harmaata tukkaansa.
--"Jos wain niin k?ypi kuin olet toiwonut, niin saat ottaa waikka kahdet awiisit", sanoi ukko Matille ja koki hymyill? tuolle wiattomalle pojallensa, joka h?nt? niin wilpitt?m?ll? lapsen rakkaudella rakasti ja kunnioitti. Mutta pian kadotti ukko taas tuon hetkeksi saadun lohdutuksensa ja waipui entiseen synkk?mielisyyteen, josta selw?sti woi n?hd?, ett'eiw?t hetken ilot ja lohdutukset woineet karkoittaa h?nen syd?mest?ns? sit? pelkoa ja painoa, jonka el?m?n koulu oli sinne istuttanut. Kun h?n oli hetken aikaa istunut siin? miettiw?isess? ja umpi=mielisess? asemassa, wirkahti h?n taas: "mutta jos wain nyt tulee halla, mill? sitten kylwet??n ja mit? sy?d??n?"
--"Me leikkasimme joutuneimmista paikoista--pelosta, ett? halla tulisi --ja niin on meill? siemen warattuna, waikka ette te, is?, k?skeneetk??n meid?n leikata, jos lienemme tehneet w??rin", sanoi siihen er?s ukon naineista pojista.
--"Te olette tehneet toimellisesti, waikka en huomannut teit? siit? muistuttaa, kun l?hditte uudispellolle ty?h?n, sill? ilma oli silloin kaunis. Jumalan olkoon kiitos! kun siemenk??n on toki tallella", lausui ukko.
Talonw?ki nyt wiimein huomasi wieraan, eik? silloin en?? puhetta puuttunut. He oliwat hywin uteliaita ja tiedonhaluisia tiet?m??n sek? kunnallisia ett? waltiollisia kuulumisia, warsinkin Matti, joka koko puheemme ajan istui wieress?ni ja n?ytti ik??nkuin nielew?n jokaisen sanan.
He tekiw?t useita tarkkoja ja asiaan kuuluwia kysymyksi? puheemme ajalla, eiw?tk? n?kyneet olewan ollenkaan semmoisia ihmisi?, jotka olisiwat sokeassa omassa rakkaudessaan heti h?peem?tt?m?sti walheeksi ajaneet asiat, jos heille jotakin semmoistakin puhui, jota he eiw?t ennen olleet kuulleet ja k?sitt?neet--ei, waan he n?kyiw?t todella koettawan k?sitt?? asiain todellista laitaa. Selw?sti huomasin, ettei itse ukko eiw?tk? h?nen wanhimmat poikansakaan olleet lukemisen kautta saaneet mink??nlaista oppia; nuoremmassa pojassa, Matissa, oli wasta lukuhalu puhjennut tositarpeeksi. Mutta kaikissa muissakin oli silmin=n?ht?w?sti kaipaawa henki, joka haki tyydykett?.
Puheen loputtua rupesi talonw?ki niukalle illallisellensa ja minulle oli kamariin laitettu illallinen erilleen, waikka olin aiwan wennon wieras; niin wieraanwaraisia he k?yhyydess??nkin oliwat! Waikka k?wi s??likseni, en kuitenkaan hennonut kielt?? heid?n hyw?? tahtoaan, waan menin illalliselle. Sy?misen j?lkeen n?kyi uupumus ja w?symys walloittawan kaikki; p?iw?n waiwat ja ponnistukset rupesiwat waatimaan korwausta kadotetuista woimista; kaikki w?ki rupesi hankkimaan itse?ns? lewolle, ja minulle tehtiin wuode tupaan, johon minut toimitettiin maata. Pian oliwat kaikki unen wirwoittawassa helmassa, joka on niin suotuisa waiwoista w?syneille raajoille, ja muuta ei kuulunut kuin nukkuneiden kuorsaaminen ja raskaat hengitykset, ja taulultansa mustuneen wankan sein?=kellon yksitoikkoinen naksutus. Minulla on se paha wika, etten saa unta oudoissa paikoissa ja oudoilla wuoteilla; niin k?wi nytkin. Waikka kuinka olisin koettanut herutella, unta wain ei tullut. Talonw?en luonne ja heid?n el?m?nkokemuksensa py?riw?t wain kokonaisena kuwana