ja huonoimmat polttelewat kantoja ja juurikoita pois pellolta."
--"Tulewatko he kotiin y?ksi?"
--"Tulewat; he meniw?t eilen ja tulewat t?n? iltana."
--"Siell?k? owat poikainne waimotkin, koska ei niit? n?y kotona?"
--"Siell? owat waimot ja wanhimmat heid?n lapsistansa."
--"Teill? on omasta warasta riski ty?w?ki."
--"On."
--"Oma w?kik? on raatanut uudispellon?"
--"Oma; he owat siell? olleet kynsi kansi koko kes?n, paitsi niityn aikana."
Olisin pitkitt?nyt puhetta ukon kanssa enemm?nkin aikaa, mutta h?n oli niin harwapuheinen, ettei se menestynyt. H?n oli niin miettiw?isen n?k?inen, ik??nkuin h?nt? olisi rasittanut joku salainen waiwa ja huoli; siit? kai se tuli, ett'ei h?n ruwennut mihink??n pitempiin keskusteluihin, wastasi wain kysymyksiini niin lyhyesti kuin taisi ja niin teki aina turhaksi minun puheille pyrkimiseni.
--"Te olette tainneet el?m?ss?nne kokea monta kowaa t?ss? talossa?" lausuin wiimein taas kysyw?isesti ukolle, ik??nkuin uudestansa hakien puhetta.
--"On, monta kowaa on koettu, mutta waikka kokee, eip? hylk?? herra!'" lausui ukko wakawasti, josta kuulin ett? h?n on lukenut taikka kuullut jolloinkin Runebergin 'Saarij?rwen Paawon.'
--"Mist? te sen lauseen olette kuulleet?" kysyin h?nelt? pikaisesti.
--"Nuorin poikani, Matti, hakee waikka maan=raosta k?siins? kaikenlaisia kirjoja; h?n jouto=aikoinansa lukee niit? minulle huwiksi, min? kun olen sokea, enk? sent?hden woi itse lukea. H?n on paljon niidenkin lukemisella minua huwittanut, mutta kaikkein enimm?n h?n on lohduttanut murheellista sieluani Jumalan sanalla.--Matti on minun silm?ni; Jumala olkoon kiitetty! kun minulla on toki wiel? korwat itsell?ni."
--"Joko kauan olette olleet n?kem?t?nn??"
--"Toistakymment? wuotta."
--"Kuinka meni n?k?nne?"
--"Olin terwashakkuussa, siell? poukahti lastu silm??ni, jonkat?hden silm?ni tuliwat niin kipeiksi, ett? wihdoin meni n?k? kumpaisestakin."
--"Lapsenne rakastawat teit??"
--"Niin; lapseni rakastawat kalkin minua ja min? rakastan heit?."
--"Minun mielest?ni ei olisi teill? syyt? olla noin surumielinen, koska teid?n ymp?rill?nne on onnellinen perhe, jonka j?senet toinen toistansa rakastawat", sanoin silloin ukolle.
--"Niin, onnellisia--tosiaankin onnellisia olemme siin? suhteessa, ett? koemme kaikki yhdess? k?rsi? ja ett? rakastamme toinen toistamme, mutta perheen is?n? on minulla kumminkin syyt? suruuni. Useita katowuosia on ollut per?kk?in, joiden seurauksena on ollut pitk?=jaksoinen pet?j?leiw?n olo perheeni p?yd?ll?; kruunulle on jouduttu welkoihin ja niit? nyt tahdotaan pois, weroja ei ole jaksettu omista waroista maksaa, on t?ytynyt ottaa lainaa, ja Linkil?n Erkki hakee parast'aikaa meilt? saamisiansa. Kaikkia n?it? poistaaksemme on koettu tehd? ty?t? ja ponnistella woimia, mink? on woitu, ja toiwo on ollut hyw?, sill? rehoittawat kaswit owat antaneet siihen syyt?. Mutta nyt on j?lleen ilma kolkko ja tuuli Pohjasessa, ja min? pelk??n ett? halla taas tulee meille wieraaksi, ja jos niin k?ypi, niin silloin on kaikki toiwo mennyt! Silloin Linkil?n Erkkikin warmasti ottaa saamisensa ry?st?n kautta, ja kun wiel? menee el?imet, joiden turwin on aikaan tultu n?in? kowina aikoina, niin silloin on loppu k?siss?. Hyw? wieras! Eiw?tk? n?m?, kaikki yhten?, anna perheen is?lle syyt? ollakseen surumielisen? ja harwapuheisena, jos kohtakin on sanottu: '?lk?? surko huomisesta p?iw?st?', ja 'waikka kokee, eip? hylk?? Herra?'" N?in puhkesi ukko puhumaan.
Min? aloin jo laatia jotain lohdutuksen sanaa tuolle paljon k?rsineelle ja kokeneelle ukolle, kun juuri samassa alkoi kuulua pihalta puheen=p?lin??, ja silm?tty?ni ulos akkunasta huomasin, ett? ty?w?ki nyt juuri tuli ty?st?. Tarkastaakseni ja huomatakseni oikein talonw?en keskin?ist? suhdetta--warsinkin ukon ja muun w?en w?li?--ja tutustuakseni heid?n luonteisiinsa, wet?ysin ukon tyk?? erilleni w?h?n pime??n nurkkaan, josta woi n?hd? ja kuulla kaikki. "Papp=pa=pa", paniwat ty?=asetten warret porstuassa, kun w?ki niit? k?sist?ns? heitteli, ja samassa tuliwat he iloisen ja raittiin n?k?isin? tupaan. Ennen heid?n tupaan=tuloansa ajattelin: "saapa n?hd?, mink?lainen tuo ukon silm?, tuo h?nen niin rakas Mattinsa on? Onko h?nell? sit? rakkautta ukkoon, mik? ukolla h?neen?"
Pian k??ntyikin huomioni er??n--noin arwiolta seitsem?ntoista wuoden wanhan--nuorukaisen puoleen: h?n oli wartewa, solakka, walkeatukkainen, sinisilm?inen ja kaikinpuolin miellytt?w?n n?k?inen. "Tuohan se lieneekin ukon nuorin poika, Matti", ajattelin itsekseni.
H?n riisui kiireesti muraiset ja nokiset p??llyswaatteet pois p??lt?ns? ja riensi sitten is?ns? luo, tarttui innokkaasti h?nt? kaulaan, siljoitteli sokean kuihtuneita kaswoja ja harmaita hapeneita ja sanoi: "onko teill?, is?, ollut t??ll? kotona ik?w?, kun me olemme wiipyneet kaksi p?iw?? poissa kotoa? Woi kun se on paha, kun ette te n?e lukea, sitten olisi teill? paljon hupaisempi."--Ennenkuin ukko oli enn?tt?nyt mit??n wastata, oli nuorukainen heitt?nyt is?ns? kaulasta irti, mennyt takan luo ja ottanut p?reeseen walkean. Sitten h?n meni p??llyswaatteensa tyk?, otti sen powilakkarista ison tukon papereita, joiden kaikkien kanssa h?n palasi is?ns? rinnalle penkille istumaan ja sanoi h?nelle: "taas min? olen saanut uutta lukemista, ja n?iss? on yksi runo niin mieluinen mielest?ni, luultawasti sen t?hden kun se koskee meihin niin paljon; sen nimi on: 'Talonpojan salonki.' Sen lausun nyt heti t?ss? teille; se kuuluu n?in:
"Kun tulee aamu maanantain, Ma, kontin selk??n siwaltain Taas l?hden korpeen koettamaan: Perheelle leip?? hankkimaan.
Kun siell? p?iw?n ottelen Kanss' kiwien ja kantojen, Niin sielt? l?hden lewolle Ja tulen mets?pirtille.
Ma rupeen siell? ruoalle: Karheelle sekaleiw?lle; Ja lasken sitten lewolle, Pehmeelle pehkuwuoteelle.
Mun soitanton' on lintujen Wiserrys, humu honkien; Mun juoman' wesi l?htehen, Johonka tyytyy syd?men.
Se salonkini armas on, Sit' ole y?ni lewoton: Muut' iloa en kaipaa, en, Ain' asti aamuun armaiseen.
Kun sitten kato kohtaapi Ja halla pellot polttaapi, Niin syd?n silloin pakahtuu, Kun tyhj?ks' j??pi perheen suu.
Muut s??dyt t?yden aina saa, m? sen, min milloinkin suo maa; Waan t?ysi multa waaditaan, Jos kohta kadon
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.