Elämän hawainnoita I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus | Page 5

hurjassa tanssissa kiitiw?t ymp?ri huonetta; ?iti pani k?tens? ristiin ja siunasi, mutta is? laskeusi k?tkyen wiereen polwillensa, kuurottui sen yli ja painoi suutelon sairaan lapsensa kuolonkalpeille kaswoille. Nyt tuli owesta walkoinen, l?pi=kuultawa, liehuwa haamu, jolla oli kauniit siiwet hartioilla. H?n oli niin kewe?n n?k?inen, ett? h?n ei n?ytt?nyt k?yw?n maassa ollenkaan. Haamu tuli suoraan k?tkyen tyk?, laskeusi sen yli ja peitti sen kokonaan. Kun h?n siit? nousi yl?s, huomasin min?, ett? h?n oli sairaan lapsen sowitellut kauniisti siipeins? alle. Murheellinen ?iti hawaitsi sen: "Herra Jumala! Mihin te minun lapseni wiette?" sanoi h?n haamulle.--"Sinne, jossa ei en?? lumi=hiutaleet tanssi, ja jossa ei is?n tarwitse koskaan en??n suutelolla kuiwata hike? h?nen otsastansa", kuiskasi haamu h?t?ilew?lle ?idille; ?iti hymyili surullisesti. Sen tehty? l?hti haamu lapsen ja tanssiwien lumi=parwien kanssa ulos semmoista wauhtia, ett? owi meni siit? liehkeest? kiinni heid?n j?lkeens?. Min? riensin ulos katsomaan mihink? he meniw?t, ja huomasin ett? haamu lapsen kanssa kiiti ilmassa lumihattaroiden kanssa kilpaa, aina ylemm?s ja ylemm?s; min? seurasin heit? silmill?ni niin kauas kuin n?in waan wiimein he katosiwat n?k?piirist?ni. Tuuli winkui ja kiljui puiden latwoissa ja huoneitten seiniss?, ja min? kuulin tuulen seassa weisattawan: "Kunnia, kiitos ja ylistys olkoon Herralle, meid?n Jumalallemme ijankaikkisesta ijankaikkiseen!"
Kun her?sin unestani, oli waari noussut yl?s ja kiskoi p?reit? p?re=walkean walossa; muori oli my?s jo yl?h?ll? ja kutoi sukkaa. Mielell?ni olisin n?hnyt pitemm?lt?kin niin autuaallista unta, waan se ei k?ynyt en??n laatuun, sill? olinhan nyt walweellani. Minulla pysyi uni mieless?ni, ja rupesin aawistamaan, ett? lapsi on--kuollut.
--"Oletteko jo k?yneet tuwassa?" kysyin ukolta.
--"Eik? mit?; mit? min? siell? olisin k?nnyt", wastasi ukko huolimattomasti.
--"Katsomassa wiel?k? lapsi el??", sanoin h?nelle.
--"Kyll? kaiketi se osaa kuolla ja el?? ilman minun katsomattanikin", sanoi ukko kylm?sti.
Tuo ukon wastaus tuntui hywin taas yht?kaikkiselta ja huwittomalta; siwalsin siis waatteeni ja l?hdin ulos. Ilma oli tyyntynyt ja lumentulo lakannut; p?iw? koitti. Kun olin hewostani k?ynyt katsomassa, astuin tupaan. K?tkyt oli samalla paikalla takan liedell?, johon se illalla nostettiin ja p?rewalkea oli pihdiss? palamassa, jonka alla oli iso koko korsia. Is? ja ?iti istuiwat k?tkyen wieress? ja katsoa tuijottiwat k?tkyeesen; he n?yttiw?t olewan melkein kiwettyneet. Selw??n n?ki, ett? runsas kyyneltulwa oli walunut alas kummankin kaswoja my?ten, mutta kyynelten l?hteet oliwat nyt kuiwuneet.
--"Pikku Heikki ei ole en??n el?wien joukossa", sanoi ?iti surullisesti.
Waimon n?it? sanoessa, satuin luomaan silm?ni miehen kaswoihin: suonenwedon tapaisia w?r?htelemisi? n?in silloin h?nen miehekk?iss? kaswoissaan; suuri kyynel=parwi nyt walahti minunkin silmist?ni.
Kun matkani tarkoitus oli menn? aina eteenp?in, panin hewoseni aisoihin ja l?hdin umpiteit? pyrkim??n. Koko sen ik?w?n taipaleen py?ri uudistalon kuwa kokonaisuudessaan mieless?ni, eik? se sielt? ole koskaan kadonnut.
Mainitulla pitk?ll? taipaleella tuli mieleeni seuraawa ajatus; kun maita ja waltakuntia walloitetaan sodalla, niin se maksaa mahdottoman paljon ihmiswerta ja henki?. Mutta kuinka paljon ihmishenki? lienee my?s maksanut Suomen walloittaminen wiljelykselle ja yhteiskunnallisille ihmis=asumuksille? T?t? taipaleella sielussani syntynytt? kysymyst? ei woi mitk??n tilastolliset tiedot wastata, sill?:
"Ken taistelut ne kaikki woi Kertoilla kansan t??n, Kun sota laaksoisamme soi Ja halla n?lj?n tuskat toi? Sen wert' ei mittaa yksik??n, Ei k?rsimyst?k??n."

HALLA=AAMUNA.
Er??n wuoden elokuu oli kohta puoliw?liss?. Asiaini t?hden satuin silloin kulkemaan semmoisia seutuja, joissa ei ollut maantiet?, siis jalkapatikassa. Mainitulla matkallani tulin my?h??n illalla syrj?iseen taloon, joka p??lt?kin p?in n?ytti semmoiselta, ett? siin? jo oli enemm?n aikaa asuttu. Huoneeseen tultuani ja "hyw?n=illan" sanottuani pyysin heti y?sijaa, joka luwattiinkin. W?ken? talossa sill? kerralla oli wain: sokea ukko, wanha mummo ja parwi pieni? lapsia, joista enimm?t wiel? paitaressuja. Mummo n?kyi olewan em?nnyyden toimissa ja ukko hoiteli lapsukaisia, kiikutellen wuoroin kutakin heist? polwillansa. Lapset n?yttiw?t hywin rakastawan ukkoa: he kieppuiwat h?nen kaulassaan ja siljoitteliwat kaksin=k?sin h?nen harmaita hiuksiansa ja partaansa. Kaikesta tuosta huomasin, ett? ukko oli talon wanhin ja ett? lapset oliwat h?nen lastensa lapsia. Min? rupesin tekem??n puhetta. Se on tietty, ett? outo matkustaja saapi ensin tehd? tilin matkansa tarkoituksesta ja kotopaikastansa, ennenkun muihin asioihin p??st??n k?siksi; niinp? min?kin. Sen j?lkeen kysyin ukolta:
--"Oletteko ik?nne asuneet t?ss? talossa?"
--"Olen", wastasi siihen ukko.
--"Jokohan kauan on asuttu t?t? taloa?"
--"Toistasataa wuotta; minun is?ni t?m?n on alkanut".
--"T?ss? n?kyy paljon tehdyn ty?t?".
--"Kyll?h?n t?ss? ty?t? on koetettu tehd?, mink? on woitu, ja elett?isiin t?ss?, kun ei olisi tuota hallaa. Mutta se t?ss? on niin hankala kumppani, kun se tahtoo wied? parhaat ahkeroimiset muassansa, silloinkin kun ei likeisess? kyl?ss? siit? tiedet? mit??n. T?ss? on likell? iso suo, jota ei yksityisen woimat ulotu kaiwamaan, ja siit? se halla aina nousee", lausui ukko huolekkaasti.
Ilma oli sin?kin iltana jokseenkin kolkko, sill? Pohjanen puhalsi kaiken p?iw?? wire?sti. Min? aloin mietti? keinoa, k??nt??kseni puhettamme w?hemm?n wakaisiin asioihin, kun ukko yht'?kki? kys?si: "mink?lainen ilma teid?n mielest?nne nyt on? Wiel?k? tuuli oli Pohjasessa taloon tultuanne?"
--"Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on Pohjasessa, mutta en kumminkaan luule siit? toki hallaa tulewan", lausuin ukolle.
--"Jospa se niin olisi!" sanoi h?n ja huokasi raskaasti.
--"Onko teill? paljo lapsia?" kysyin taasen.
--"Nelj? poikaa elossa", oli wastaus.
--"Joko poikanne owat kaikki naineet?"
--"Kolme on nainutta, yksi on wiel? naimaton."
--"Miss? he nyt owat?"
--"W?ki on er?st? isoa uudispeltoa muokkaamassa kohta tulewalle rukiin=kylw?lle walmiiksi; toiset siell? ojaawat, toiset hajoittawat ojamutia