Elämän hawainnoita I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus | Page 4

oli luullut tuulen sit? r?myytt?w?n, niinkuin se tekikin sille my?t??ns? ilman ihmisen auttamatta. Kun owi oli niin hatara ja muutenkin rempallaan, eik? siin? ollut luotettawia kiinnipitimi?, niin ukko oli sitonut sen kiinni saunan perisein?? pitkin raketulla lawalla olewaan reen jalasten paininpuuhun joillakuitta witsoilla ja rihmoilla, ja sen h?n oli tehnyt niin sompelomaisesti, ja koneellisesti, ett'ei itsek??n saanut sit? auki muutoin kuin w?kirynn?k?ll?. Sauna oli hywin pieni: kun waari muorinensa makasi mainitulla per?ss? olewalla lawalla, ja kun siin? oli wiel? joitakuita astiain kimpilautoja kuiwamassa ja wiel? p??lliseksi mainittu paininpuu jalaksinensa aiwan sein?n wieress? kynsill??n, niin lawalle ei ollut ajatustakaan p??st? maata; penkkin?, siwusein?ll?, oli waan yksi pieni hirren kapula, jossa ei ensink??n sopinut makaamaan ja lattia oli sek? siiwotoin ett? kylm?, jotka syyt tekiw?t sen kelpaamattomaksi makuusijaksi. Muuta neuwoa ei ollut, t?ytyi ruweta tuolla penkin tapaisella, lawaa wasten nojallaan, istua kykkim?ll? y?t?ns? wiett?m??n. Jos kuinkakin olisin teetellyt, niin unta ei tullut; rupesin siis tekem??n puhetta ukon kanssa.
--"Onko pitk?sti t?t? teilt? likimm?iseen naapuriin?" kys?sin ukolta.
--"Puolitoista peninkulmaa", wastasi h?n.
--"Eip? sitten ole naapurista apua odottamista, jos joku ?kkin?isempi turma sattuisi tulemaan", sanoin taas.
--"Ei; t??ll? pit?? tulla toimeen omistansa", wastasi ukko tyytyw?isesti.
--"Te olette kaiketi saaneet monta kowaa kokea el?m?ss?nne?" kysyin taasen.
--"Eik? mit?; aikaanpa tuota on tultu", sanoi siihen ukko.
--"Teilt? on kuollut paljon lapsia?"
--"Yhdeks?n kappaletta."
--"Joko lapsianne kuoli ennen t?nne tuloanne?"
--"Jo kaksi, kaikki seitsem?n owat t??ll? kuolleet."
--"Mutta jos otaksumme, ett? lapsenne owat kuolleet sent?hden, kun heilt? on puuttuneet kaikkein t?hdellisimm?t el?m?n tarpeet", sanoin min? warowasti.
--"Eik? mit?", sanoi ukko. "Myller?n Matilla on ollut paljon huonompi toimeentulo kuin meill?, ja yht?kaikki sen lapsi=kakarat el?w?t kaikki terwein?, ja owat punaposkisia ja pulleroisia kuin hylkeet.--Semmoiset mielipiteet owat aiwan joutawia--kuka kuolemasta est??? Syy lastemme kuolemaan on waan se, ett'eiw?t ne--el?neet", lausui ukko huolettomasti ja w?h?n n?rk?styksiss??n.
Kun ma huomasin, ett'ei senlaatuiset puheet huwittaneet ukkoa, k??nsin puhettani toiselle uralle ja kysyin: "kumpika teist? on wanhempi, tek? wai muorinne?" (--muori oli aikoja nukkunut--).
--"?mm?h?n tuo on pian kymment? wuotta nuorempi minua."
--"Onko talon em?nt? wanhin lapsistanne?"
--"Wanhin; ja onpa siin?kin ollut wastusta meid?n osaksemme, saadessamme h?nt? ihmiseksi", sanoi ukko, ik??nkuin pel?ten, ett? taas uusisin sen ik?w?n lasten kuolemajutun.
--"W?wynne n?ytt?? kelpo=miehelt??"
--"Onhan se; tawallinen ty?mies se on."
--"Minusta n?ytt?? silt?, ett? h?n on parempi kuin tawallinen", w?itin ukkoa wastaan.
--"Eik? mit?, kyll? muitakin on semmoisia", arweli ukko, ik??nkuin ilmoittaakseen, ett? kaikkein t?ytyy tehd? woimiensa takaa ty?t?, jotka waan uudistalosta tahtoiwat oman ja perheens? hengen el?tt??.
--"Miss? olette toisen korwanne menett?neet?" kysyin.
--"T??n m?kin mets?? kulowalkealta warjellessanihan tuon menetin.-- Mit?s, eih?n t?ss? el?isi ensink??n, ellen olisi suojellut mets?? noilta alinomaisilta mets?paloilta", selitti ukko.
--"Kuinka se k?wi?"
--"Kuinkahan t?m?n toki k?wik??n. Rynnistin kaikin woimin wastaan, ettei kulowalkea p??sisi h?witt?m??n m?kin mets??, jota olin niin kauwan kokenut suojella ja kaswattaa. Silloin kaatui palawa puu p??lleni, l?i korwan p??st?ni pois ja siin? se sitten oli", tuumaili ukko yht?kaikkisesti.
--"Min? pelk??n ett? heid?nkin sairas lapsensa kuolee", sanoin taas.
--"Eip? siin? mit??n pelk??mist?; joka ei woi el??, se kuolee", lausui ukko huolettomasti, ja alkoi samassa nukkua ja kuorsata.
Mielell?ni olisin suonut unen tulewan itsellenikin, waan sit? ei tullut. Ukon w?linpit?m?t?n luonnonlaki kangasteli waan alati mieless?ni. Tuwassa olewat, hell? is? ja ?iti, heid?n sairas lapsensa ja siell? tanssiwat lumi=hiutaleet oliwat el?win? kuwina mieless?ni. Min? olin saanut tutustua koko uudistalon perheen, heid?n luonteittensa ja sis?llisten olojensa kanssa. Ennen kuin mies oli ty?st? tullut, ajattelin itsekseni, ett? jos h?n olisi joku kyl?n heitti?, joka kelwottomuutensa t?hden oli joutunut t?h?n el?m?n kowaan kouluun; mutta miehen kotiintulo riisui minulta kerrassaan semmoiset ennakkoluulot. Silloin n?in, ett? mies ei ollut mik??n kurja olento, waan hyw?nkokoinen, j?nter? ja solakka, s??nn?llisill? kaswojen juonteilla warustettu. H?nen poskissaan n?kyi wiel? j?lke? nuoruuden ruusuista, waikka selw?sti n?ki, ett? waiwoista waluwa hiki oli kokenut niit? ahkerasti pois huuhtoa. Silloin n?in ett'ei h?nen syd?mens?k??n ollut tyhj? ontelo, eik? tunnollisuutta wailla, waimonsa miehen? ja lastensa ja perheens? is?n?, koska h?n--niinkuin ennen olen kertonut-- suuteli hell?sti sairaan lapsensa otsalta pois ne hikipisarat, jotka tauti oli siihen saattanut--sanalla sanoen: h?ness? olisi ollut is?nt?? waikka mink?laiseen howiin. Silloin tulin my?s huomaamaan, ett'ei mik??n ulkonainen pakko ollut h?nt? ohjannut t?h?n kowaan kotihin, el?m?n waiwoja k?rsim??n, waan ett? siihen oli ollut w?kew?mpi sis?llinen syy--rakkaus waimoonsa, siin? oli syy, ja h?n otti wastaan tuon sis?llisen kutsumisensa, ja kantoi nurkumatta sit? kuormaa, jonka sen totteleminen my?t?ns? tuotti. Nuot kaikki py?riw?t sekaisin ajatuksissani ja unta ei tullut. Otin tuli=tikulla waikean ja katsoin kelloani, se oli puoliw?liss? kaksi. Olisin katsonut tupaankin p?in, n?kyyk? sielt? walkea, waan sill? puolella ei saunassa ollut mink??nlaista akkunaa ja owi oli j?lleen sompuloitu kiinni, niin ett? minun oli mahdotoin sit? saada auki ja j?lleen kiinni. Kallistuin siis taas istuallani nojalleen lawaa wasten ja wihdoin wiimeinkin tapasi minut uni.
Min? uneksuin ja olin olewinani tuolla tuwassa is?n ja ?idin ja heid?n sairaan lapsensa luona. Myrsky oli kahta ankarampi, kuin se illalla oli ollut ja kahta ankarammin tanssiwat lumi=hiutaleet tuwassa. Lapsi oli kowin sairaana, ja is? sek? ?iti istuiwat murheellisen n?k?isin? k?tkyen wieress?. Kauhea tuulisp?? paiskasi silloin owen sein??n ja parwi isoja lumi=hattaroita t?yt?si samassa sis??n, jotka