David Copperfield II | Page 5

tarpeeksi kokemusta ja voimaa hillit? teit? (koska se oli juolahtanut h?nen mieleens?) omaksi hyv?ksenne? Voi! voi! voi! He pelk?siv?t, ett? min? huomaisin asian oikean laidan", huudahti Miss Mowcher, laskeutuen alas kaminin-ristikolta ja astuen edestakaisin ky?kiss?, tuskissaan nostaen yl?s molempia k?sinysi?ns?, "koska min? olen ter?v?silm?inen pikku olento -- minun t?ytyy olla niin, mailmassa toimeen tullakseni! -- ja he pettiv?t minut kokonaan, ja min? annoin onnettomalle tytt?-raukalle yhden kirjeen, jota varmaan luulen ensim?iseksi syyksi siihen, ett? h?n joutui puheesen Littimer'in kanssa, joka varta vasten j?tettiin j?lelle!"
Min? seisoin h?mm?styneen?, kun koko t?m? petollisuus paljastettiin, ja katselin Miss Mowcher'ia, joka k?veli edestakaisin ky?kiss?, siksi kuin h?n oli kokonaan heng?styneen?, jolloin h?n taas istui kaminin-ristikolle ja kasvojansa pyyhkien kauan aikaa pudisti p??t?ns? muulla tavalla liikkumatta tai ??nett?myytt? keskeytt?m?tt?.
"Matkoillani maakunnassa", lis?si h?n viimein, "jouduin tois-iltana Norwich'iin, Mr. Copperfield. Mit? siell? satuin n?kem??n siit? salaisesta tavasta, jolla he tulivat ja meniv?t ilman teit? -- joka minusta n?ytti kummalliselta -- saatti minut siihen ajatukseen, ett? jotakin oli v??r?ll? kannalla. Min? astuin London'in vaunuihin eilis-iltana, kun ne kulkivat Norwich'in l?pi, ja olin t??ll? t?n? aamuna. Voi, voi, voi! liian my?h??n!"
Pikku Mowcher paran oli kaikesta t?st? itkusta ja riehumisesta tullut niin vilu, ett? h?n k??ntyi kaminin-ristikolla, pisti v?h?iset, m?r?t jalka-raukkansa tuhkaan, l?mmitt??ksens? niit?, ja istui katsellen valkeata, niinkuin iso vauva. Min? istuin tuolilla toisella puolella liett? surullisiin mietteisin vaipuneena ja katsellen my?skin valkeata ja toisinaan h?nt?.
"Minun t?ytyy menn?", sanoi h?n viimein ja nousi puhuessaan. "On my?h?ist?. Ette suinkaan ep?ile minua?"
Kun kohtasin h?nen ter?v?n katseensa, joka oli tavallista ter?v?mpi, kun h?n kysyi minulta, en saattanut t?h?n ?killiseen kysymykseen suorastaan vastata: en.
"No!" lausui h?n, vastaan-ottaen k?tt?ni, jota tarjosin, auttaakseni h?nt? ristikolta, ja katsellen totisesti kasvoihini, "te tied?tte, ettette ep?ilisi minua, jos olisin t?ysikokoinen nainen!"
Min? tunsin, ett? oli paljon per?? n?iss? sanoissa; ja min? melkein h?pesin itse?ni.
"Te olette nuori mies", lausui h?n p??t?ns? nyyk?ytt?en. "Ottakaat yksi varoituksen sana my?skin kolmen jalan tyhjik?lt?. ?lk??t ajatelko ruumiillisia vikoja sielun vioista eroamattomiksi, hyv? yst?v?ni, jollei teill? ole t?ytt? syyt?".
H?n oli nyt p??ssyt ristikolta ja min? ep?ilyksest?ni. Min? sanoin h?nelle, ett? luulin h?nen antaneen todenper?isen kertomuksen itsest?ns? ja meid?n molempien olleen onnettomia v?likappaleita kavaltajien k?siss?. H?n kiitti minua ja sanoi, ett? min? olin hyv? toveri.
"Muistakaat nyt!" huudahti h?n, matkallansa oven luo k??ntyen takaisin ja viekkaasti katsellen minua, etusormi yl?sp?in nostettuna. "Sen johdosta, mit? olen kuullut -- minun korvani ovat aina auki; minun ei k?y niit? voimia s??st?minen, joita minulla on -- on minulla syyt? luulla, ett? he ovat l?hteneet ulkomaille. Mutta, jos he koskaan palajavat, jos koskaan jompikumpi heist? palajaa minun el?ess?ni, on luultava, ett? min?, joka aina liikun siell? t??ll?, pikemmin, kuin kukaan muu, kuulen siit?. Mit? hyv?ns? min? tied?n, saatte tekin tiet??. Jos koskaan voin tehd? jotakin auttaakseni petetty? tytt? parkaa, teen sen, Jumala suo, rehellisesti! Ja Littimer'in olisi parempi, jos verikoira ajaisi h?nt? takaa, kuin pikku Mowcher!"
Min? uskoin ehdottomasti t?t? viimeist? v?itett?, kun n?in sen katseen, joka yhtyi siihen.
"?lk??t luottako minuun enemm?n, mutta ?lk??t luottako minuun v?hemm?nk??n, kuin luottaisitte t?ysikokoiseen naiseen", lausui pikku olento, rukoilevaisesti koskien minua kalvoisimeeni. "Jos joskus n?ette minut taas toisenlaisena, kuin nyt olen, ja semmoisena, kuin olin, kun ensin n?itte minut, huomatkaat, miss? seurassa min? olen. Johdattakaat mieleenne, ett? min? olen kovin avuton ja turvaton pikku olento. Ajatelkaat minua kodissani minun kaltaisen veljeni ja minun kaltaisen sisareni kanssa, kun p?iv?llinen ty?ni on tehty. Kenties te ette silloin ole niin ankara minulle ettek? kummastele, ett? min?kin voin olla surullinen ja totinen. Hyv?? y?t?!"
Min? annoin Miss Mowcher'in k?tt? aivan toisenlaisella ajatuksella h?nest?, kuin mit? minulla oli t?h?n saakka ollut, ja avasin oven p??st??kseni h?nt? ulos. Ei ollut mik??n leikki-asia saada h?nen isoa paraplyyt?ns? viritetyksi ja asetetuksi tasapainoon h?nen k?teens?; mutta viimein t?m? onnistui minulta, ja min? n?in sen sateessa hytkytt?v?n katua alasp?in, ilman ett? v?hint?k??n n?kyi, ett? ket??n oli sen alla, paitsi kuin joku tavallista raskaampi r?st?skourun roikkaus pani sen kupertumaan toiselle puolelle ja asetti n?kyviin Miss Mowcher'in, joka kaikin voimin koetti saada sit? pystyyn j?lleen. Pari kertaa hy?k?tty?ni ulos h?nen avuksensa, joka kuitenkin oli turhaa ty?t?, koska paraplyy taas harpasti eteenp?in, niinkuin suunnattoman suuri lintu, ennenkuin ehdin sen luo, menin sis??n, panin maata ja nukuin aamuun asti.
Aamulla tulivat Mr. Peggotty ja vanha hoitajattareni luokseni, ja me l?hdimme hyvin varhain vaunukonttoriin, jossa Mrs. Gummidge ja Ham odottivat, saadaksensa j?tt?? meit? hyv?sti.
"Mas'r Davy", kuiskasi Ham, vet?en minua syrj?puoleen, sill? v?lin kuin Mr. Peggotty sovitti laukkuansa muitten matkatavarain joukkoon, "h?nen el?m?ns? on aivan pilaantunut. H?n ei tied?, mihin h?n menee; h?n ei tied?, mik? h?nen edess??n on; h?n l?htee semmoiselle retkelle, joka kest?? h?nen el?m?ns? loppuun saakka, sen takaan sanallani, jollei h?n l?yd?, mit? h?n hakee. Min? olen varma, ett? pysytte h?nen yst?v?n?ns?, Mas'r Davy?"
"Luottakaat minuun, min? pysyn", sanoin min?, vakaasti Ham'in k?tt? pudistaen.
"Kiitoksia. Kiitoksia, te olette kovin hyv?, Sir. Yksi asia viel?. Min? olen edullisessa ty?ss?, tied?tteh?n, Mas'r Davy, eik? minulla ole mit??n, johon k?ytt?isin, mit? ansaitsen. Raha ei ole en?? miksik??n hy?dyksi