David Copperfield II | Page 4

ja ehk? est?? se, jollen olisi ollut ajattelematon houkkio!"
Taas h?nen iso hattunsa (jossa ei ollut mit??n suhtaa h?nen vartaloonsa katsoen) liikkui edestakaisin, kun h?n huojutti v?h?ist? ruumistansa; samalla kuin oikea j?ttil?ishattu my?skin edestakaisin heilui sein?ll?.
"Minua kummastuttaa", aloitin min?, "n?hd? teit? niin surullisena ja totisena" -- mutta h?n keskeytti minut.
"Niin, sill? tapaa on aina laita!" sanoi h?n. "Heit? kummastuttaa kaikkia noita huolettomia nuoria ihmisi?, hyv?- ja t?ysikasvuisia, n?hd? luonnollisia tunteita niin v?h?isess? olennossa, kuin minussa! He pit?v?t minua leikkikalunansa, k?ytt?v?t minua huviksensa, heitt?v?t minut pois, kun ovat v?syneet, ja ihmettelev?t, ett? minussa on enemm?n tunteita, kuin lelu-hevosessa taikka puu-soturissa! Niin, niin, se on heid?n tapansa. Heid?n vanha tapansa!"
"Kenties muitten on niin laita", vastasin min?, "mutta ei minun, vakuutan teille. Kenties minun ei olisi tullut ollenkaan kummastella, ett? n?in teid?t semmoisena, kuin nyt olette: min? tunnen teit? niin v?h?n. Min? sanoin arvelematta, mit? ajattelin".
"Mik? minun on neuvona?" vastasi pikku nainen, nousten seisoalle ja ojentaen k?sivarsiaan n?ytt??ksens? itse??n. "Katsokaat! Mik? min? olen, oli is?ni, on sisareni ja on veljeni. Min? olen monta vuotta ty?skennellyt sisartani ja velje?ni varten -- kovasti, Mr. Copperfield -- p?iv?kaudet. Minun t?ytyy el??. Min? en tee mit??n pahaa. Jos l?ytyy niin ajattelemattomia taikka niin julmia ihmisi?, ett? he tekev?t pilkkaa minusta, mit? j?? minulle muuta, kuin tehd? pilkkaa itsest?ni, heist? ja kaikista? Jos teen niin eri tiloissa, kenen vika lienee? Minunko?"
Ei. Ei Miss Mowcher'in, huomasin min?.
"Jos olisin ilmestynyt tuntehikkaana k??pi?n? petollisen yst?v?nne edess?", jatkoi pikku nainen, pudistaen p??t?ns? minulle nuhtelevalla vakavuudella, "kuinka paljon apua taikka hyv?n-suontia luulette, ett? min? olisin h?nelt? saanut? Jos pikku Mowcher (joka ei ole, nuori gentlemani, luonut itse?ns?) olisi puhutellut h?nt? taikka h?nen vertaisiansa vastustensa johdosta, milloin luulette, ett? h?nen heikkoa ??nt?ns? olisi kuultu? Pikku Mowcher'in olisi yht? suuri tarve el??, vaikka h?n olisi ?rein ja ik?vin k??pi?; mutta h?nen olisi ollut mahdoton tehd? sit?. Ei. H?n saisi vikist? leip??ns? ja voitansa, siksi kuin h?n kuolisi ilmasta!"
Miss Mowcher istui taas kaminin-ristikolle, veti esiin nen?liinansa ja pyyhki silmi?ns?.
"Kiitt?k??t Jumalaa minun puolestani, jos teill? on hyv? syd?n, niinkuin teill?, luullakseni, on", sanoi h?n, "siit?, ett?, vaikka hyvin tied?n, mik? olen, min? voin olla iloinen ja kest?? kaikkia. Kaikissa tapauksissa kiit?n itse puolestani Jumalaa, ett? p??sen v?h?ist? tiet?ni eteenp?in mailman l?pi kiitollisuuden velassa kenellek??n olematta; ja ett? palkinnoksi kaikesta siit?, mit? hulluudesta tai turhamielisyydest? heitet??n minulle, kun kuljen matkaani, voin laskea pilapuheita takaisin. Jos en sureksi kaikkia, mit? kaipaan, on se parempi minulle eik? pahempi kenellek??n. Jos min? olen leikkikalu teid?n, j?ttil?isten, k?siss?nne, olkaat lempe?t minua kohtaan".
Miss Mowcher pani nen?liinansa takaisin plakkariinsa, katsellen minua hyvin tarkasti koko ajan, ja pitkitti:
"Min? n?in teid?t vast'ik??n kadulla. Teid?n on helppo ymm?rt??, etten lyhyill? jaloillani ja lyhyell? hengityksell?ni pysty astumaan yht? nopeasti, kuin te, jonka vuoksi en my?sk??n voinut saavuttaa teit?; mutta min? arvasin, mihin menitte ja seurasin teit?. Min? olen k?ynyt t??ll? ennen t?n??n, mutta tuo hyv?ntahtoinen nainen ei ollut kotona".
"Tunnetteko h?nt??" kysyin min?.
"Min? tunnen h?net", vastasi h?n, "Omer ja Joram'in kautta. Min? olin siell? kello seitsem?n t?n? aamuna. Muistatteko, mit? Steerforth sanoi minulle tuosta onnettomasta tyt?st? sill? kertaa, kuin n?in teid?t molemmat hotellissa?"
Iso hattu Miss Mowcher'in p??ss? ja tuo viel? isompi hattu sein?ll? alkoivat uudestaan liikkua edestakaisin, kun h?n teki t?m?n kysymyksen.
Min? muistin sangen hyvin, mit? h?n tarkoitti, koska se oli ollut mieless?ni monta kertaa t?n? p?iv?n?. Min? sanoin sit? h?nelle.
"Kadottakoon kaiken pahuuden is? h?net", lausui pikku nainen, pit?en yl?sp?in etusormeansa minun ja s?ken?ivien silmiens? v?liss?, "ja kymment? kertaa pahemmin kadottakoon tuon ilke?n palvelian; mutta min? luulin, ett? te se olitte, joka olitte lapsellisesti rakastuneet tytt??n!"
"Min?k??" toistin min?.
"Lapsi, lapsi!" huudahti Miss Mowcher k?rsim?tt?m?sti k?si?ns? v??nnellen, tuossa kun h?n taas kiikkui edestakaisin kaminin-ristikolla, "miksi sokean onnettomuuden nimess? kiititte h?nt? niin paljon ja punehduitte ja n?ytitte h?mmentyneelt??"
Min? en saattanut salata itselt?ni, ett? olin tehnyt niin, vaikka aivan toisenlaisesta syyst?, kuin h?n luuli.
"Mit? min? tiesin?" lausui Miss Mowcher, taas vet?en esiin nen?liinaansa ja polkien lattiata joka kerta, kuin h?n v?h?n v?li? pani sen silmiens? eteen molemmilla k?sill??n yht? haavaa. "H?n vastusteli teit? ja lepytti teit?, n?in min?; ja te olitte pehme? vaha h?nen k?siss??n, n?in min?. Min? tuskin ehdin huoneesta, kun tuo palvelia jo jutteli minulle, ett? 'nuori viaton' (siksi h?n teit? nimitti ja teid?n sopii nimitt?? h?nt? 'vanhaksi vialliseksi', niin kauan kuin el?tte) oli iskenyt silm?ns? tytt??n ja ett? tytt? oli huima ja rakasti teit?, mutta h?nen is?nt?ns? oli p??tt?nyt, ettei mit??n vahinkoa saisi tapahtua -- enemm?n teid?n t?htenne, kuin tyt?n -- ja ett? se oli heid?n toimensa t??ll?, Kuinka min? muuta voin, kuin uskoa h?nt?? Min? n?in, ett? se tyydytti ja miellytti teit?, kun Steerforth kiitti tytt??! Te olitte ensim?inen, joka mainitsitte tyt?n nime?. Te my?nsitte olleenne h?nen vanha ihasteliansa. Te olitte kuuma ja kylm?, punainen ja valkoinen, kaikki yht? haavaa, kun puhuin teille h?nest?. Mit? min? muuta voin ajatella -- mit? ajattelin muuta -- kuin, ett? te olitte nuori aituri kaikissa, paitsi kokemuksessa, ja olitte joutuneet semmoisiin k?siin, joilla oli