David Copperfield II | Page 2

vanhan veneen, Mr. Peggotty?" keskeytin hiljalleen.
"Minun paikkani, Mas'r Davy", vastasi h?n, "ei ole en?? siin?; ja jos koskaan mik??n vene on siit? asti hukkunut, kuin pimeys asettui syvyyden kasvoille, on t?m? pohjaan mennyt. Mutta ei, Sir, ei; min? en tarkoita, ett? se j?tett?isiin autioksi. Kaukana siit?".
Me astuimme taas tuokion, niinkuin ennen, siksi kuin h?n selitti tarkemmin:
"Minun tahtoni on, Sir, ett? se y?t p?iv?t, suvet talvet n?ytt?? samanlaiselta, kuin se aina n?ytti siit? asti, kuin Em'ly ensin tunsi sen. Jos h?n joskus tulisi kuljeksien takaisin, en tahtoisi, ett? tuo vanha paikka n?ytt?isi sys??v?n h?nt? pois, te ymm?rr?tte, vaan houkuttelisi h?nt? tulemaan likemm?ksi ja ehk? haamun tavalla tuulesta ja sateesta vanhan akkunan l?vitse katsahtamaan tuota vanhaa paikkaa pes?n vieress?. Silloin h?n ehk?, Mas'r Davy, n?hdess??n, ettei siell? ole ket??n muuta, kuin Mrs. Gummidge, uskaltaa v?risten hiipi? sis??n, ja laskeuu ehk? vanhaan vuoteesensa ja lev?hytt?? v?synytt? p??t?ns? siin? paikassa, jossa ennen oli niin iloista".
Minun oli mahdoton vastata h?nelle mit??n, vaikka koetin.
"Joka ilta", sanoi Mr. Peggotty, "yht? s??nn?llisesti, kuin ilta tulee, t?ytyy kynttil?n seisoa vanhan akkunanruudun vieress?, ett?, jos h?n joskus n?kisi sen, se n?ytt?isi sanovan: 'tule takaisin, lapseni, tule takaisin!' Jos joskus pime?n tultua kuuluu koputus t?tisi ovelta, Ham, (varsinkin hiljainen koputus); ?l? sin? l?hesty. Sovita, ett? se on t?tisi, -- etk? sin? -- joka n?kee langenneen lapseni!"
H?n astui v?h?n eteenp?in meist? ja k?veli sill? tapaa edell?mme hetken aikaa. T?ll? v?lin min? taas loin silm?ni Ham'iin ja havaitessani, ett? h?nell? oli sama katse kasvoissaan ja ett? h?n yh? t?hysteli tuota kaukaista valoa, koskin h?nen k?tt?ns?.
Kaksi kertaa kutsuin h?nt? nimelt? semmoisella ??nell?, jolla olisin koettanut nukkuvaa her?tt??, ennenkuin h?n huomasi. Kun vihdoin kysyin, mit? h?n ajatteli, vastasi h?n:
"Sit?, mik? on edess?ni, Mas'r Davy; ja tuota tuolla puolen".
"Tarkoitatteko sit? el?m??, joka on edess?nne?" H?n oli h?mmentyneen? viitannut merelle p?in.
"Niin, Mas'r Davy. Min? en oikein tied?, kuinka laita on, mutta tuolta toiselta puolen n?ytti minusta tulevan -- niinkuin t?m?n loppu", katsellen minua, niinkuin h?n olisi her?nnyt, mutta kasvot osoittaen samaa lujaa p??t?st?.
"Mik? loppu?" kysyin min? edellisen pelkoni hallussa.
"En tied?", sanoi h?n miettiv?isesti; "min? muistelin, ett? kaikki sai alkunsa t??ll? -- ja sitten tulee loppu. Mutta se on mennyt! Mas'r Davy", lis?si h?n; vastaten, niinkuin minusta n?ytti, katseeseni; "teid?n ei tarvitse pel?t? minua; mutta min? olen niin huumeissani; min? en ole siin? tilassa, ett? tuntisin mit??n" -- joka tarkoitti, ettei h?n tiet?nyt omaa mielt?ns?, vaan ett? h?nen ajatuksensa olivat aivan sekaisin.
Kun Mr. Peggotty pys?htyi odottamaan meit?, yhdyimme h?neen emmek? puhuneet sen enemp??. Muisto t?st? ynn? edellinen ajatukseni vaivasivat minua kuitenkin silloin t?ll?in, siksi kuin leppym?t?n loppu tuli m??r?tyll? ajallansa.
Me l?hestyimme huomaamatta vanhaa venett? ja astuimme sis??n. Mrs. Gummidge, joka ei en?? nuhaellut erityisess? nurkassaan, valmisteli ahkerasti aamiaista. H?n otti Mr. Peggotyn hatun ja asetti tuolin h?nelle ja puhui niin lohdullisesti ja yst?v?llisesti, ett? tuskin tunsin h?net.
"Rakas Dan'l", sanoi h?n, "teid?n t?ytyy sy?d? ja juoda ja yll?pit?? voimianne, sill? muutoin ei teist? ole mihink??n. Koettakaatpa, hyv? toveri! Ja jos h?iritsen teit? kalkutuksellani", h?n tarkoitti lavertamistansa, "sanokaat minulle, Dan'l, ja min? heit?n sen".
Kun h?n oli tuonut meille kaikille ruokamme, vet?ytyi h?n akkunan luo, jossa h?n uutterasti paikkasi muutamia Mr. Peggotyn paitoja ja muita vaatteita, pani ne siev?sti kokoon ja sovitti ne vanhaan vaksitahti-laukkuun, jommoisia merimiehet k?ytt?v?t. T?ll? v?lin puhui h?n yh? samalla levollisella tavalla:
"Joka hetki ja aika, tied?ttek?, Dan'l", lausui Mrs. Gummidge, "olen t??ll? ja pid?n kaikki semmoisessa tilassa, kuin tahdotte. Minulla ei ole suuri oppi, mutta min? kirjoitan teille silloin t?ll?in, kun olette poissa, ja l?het?n kirjeeni Mas'r Davy'lle. Ehk? tekin kirjoitatte minulle, Dan'l, jolloin kulloin ja kerrotte minulle, kuinka teid?n k?y yksin?isell?, kolkolla matkallanne".
"Min? varon, ett? olonne t??ll? k?y kovin yksin?iseksi!" lausui Mr. Peggotty.
"Ei, ei, Dan'l", vastasi h?n, "ei se k?y. ?lk??t minusta huoliko. Minulla on kyllin tekemist?, kun pid?n t?t? oltavaa (Mrs. Gummidge tarkoitti asuntoa) kunnossa teille, siksi kuin palajatte -- kun pid?n t?t? oltavaa kunnossa jokaiselle, joka sattuu tulemaan takaisin, Dan'l. Kun on kaunis s??, menen istumaan ulkopuolelle ovea, niinkuin tapani on ollut. Jos muutamat tulisivat likipaikoille, saavat he pitk?n matkan p??st? n?hd?, ett? vanha leski on heille uskollinen".
Mik? muutos Mrs. Gummidge'ss? lyhyell? ajalla! H?n oli ihan toinen ihminen. H?n oli niin harras yst?vyydess??n, h?n k?sitti niin nopeasti, mit? oli hyv? sanoa ja mit? oli hyv? j?tt?? sanomatta, h?n unhotti niin itsens? ja muisti niin sit? surua, joka oli h?nen ymp?rill?ns?, ett? min? oikein kunnioitin h?nt?. Sit? ty?t?, jonka h?n sin? p?iv?n? teki! Oli paljon tavaraa, jota piti tuoda rannasta ja koota ulkohuoneesen -- niinkuin airoja, verkkoja, purjeita, k?ysi?, raakoja, hummeri-astioita, ballasti-s?kkej? ja semmoista; ja vaikka apua ylt?kyllin annettiin, kosk'ei koko sill? rannalla l?ytynyt yht?k??n paria ty?-k?tt?, joka ei olisi pannut liikkeelle voimiansa Mr. Peggotyn hyv?ksi ja katsonut sit? kyll?iseksi palkinnoksi, ett? heit? avuksi pyydettiin, puuhasi Mrs. Gummidge kuitenkin koko p?iv?n pitk?n semmoisten taakkojen alla, joihin h?nen voimansa eiv?t riitt?neet, ja h??ri edestakaisin kaikenlaisissa tarpeettomissa askareissa. Mit? siihen tuli, ett? h?n olisi valittanut onnettomuuttansa, n?ytti