David Copperfield II

ੲ
David Copperfield II

The Project Gutenberg EBook of David Copperfield II, by Charles Dickens This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: David Copperfield II David Copperfield nuoremman el?m?kerta ja kokemukset
Author: Charles Dickens
Translator: Waldemar Churberg
Release Date: April 18, 2006 [EBook #18201]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAVID COPPERFIELD II ***

Produced by Tapio Riikonen

DAVID COPPERFIELD II
David Copperfield nuoremman el?m?kerta ja kokemukset
Kirj.
CHARLES DICKENS
Englannin kielest? suomentanut
Waldemar Churberg
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1880.

SIS?LLYS:
1. Pitk?n matkan alku. 2. Autuaana. 3. T?tini kummastuttaa minua. 4. Alakuloisuutta. 5. Innostusta. 6. V?h?n kylm?? vett?. 7. Er?s kumppani-kunta hajoo. 8. Wickfield ja Heep. 9. Matkamies. 10. Doran t?dit. 11. Ilkeytt?. 12. Toinen takaisinkatsaus. 13. Taloutemme. 14. Mr. Dick toteuttaa t?tini ennustuksen. 15. Uutisia. 16. Martha. 17. Perheellisi? oloja. 18. Min? kietounnun salaisiin seikkoihin. 19. Mr. Peggotyn uni k?y toteen. 20. Viel? pidemm?n matkan alku. 21. Min? olen l?sn? er??ss? r?j?hdyksess?. 22. Viel? yksi takaisinkatsaus. 23. Mr. Micawber'in raha-asiat. 24. Myrsky. 25. Uusi ja vanha haava. 26. Siirtolaiset. 27. Poissa-olo. 28. Takaisintulo. 29. Agnes. 30. Minulle n?ytet??n kaksi omituista katumuksen teki??. 31. Valkeus loistaa tielleni. 32. Er?s vieras. 33. Viimeinen takaisinkatsaus.

ENSIM?INEN LUKU.
Pitk?n matkan alku.
Mik? on luonnollista minussa, on luonnollista monessa muussa ihmisess?, arvaan min?, enk? niin muodoin pelk?? kirjoittamasta, etten ollut koskaan rakastanut Steerforth'ia enemm?n, kuin nyt, jolloin ne siteet, jotka yhdistiv?t minut h?neen, katkaistiin. Haikeassa tuskassani, kun huomasin h?nen kunnottomuutensa, ajattelin enemm?n kaikkia, mit? h?ness? oli loistavaa, miellyin enemm?n kaikkiin, mit? h?ness? oli hyv??, tein enemm?n oikeutta niille ominaisuuksille, jotka olisivat voineet saattaa h?net jaloksi ja kuuluisaksi mieheksi, kuin mit? ikin? olin tehnyt silloin, kuin ihastukseni h?neen oli ylimmill??n. Vaikka syv?sti tunsin, ett? olin tiet?m?tt?ni ollut osallinen, kun h?n h?v?isi kunniallisen perheen, luulen, ett?, jos olisin kohdannut h?net kasvoista kasvoihin, en olisi kyennyt lausumaan yht?k??n moitteen sanaa. Min? olisin rakastanut h?nt? niin paljon viel? -- vaikka h?n ei en?? lumonnut minua -- min? olisin niin hell?sti muistanut rakkauttani h?neen, ett? olisin, luullakseni, ollut yht? heikko, kuin sairasmielinen lapsi, kaikissa, paitsi semmoisen ajatuksen pit?misess?, ett? me viel? kesken?mme yhdistyisimme. Semmoista ajatusta minulla ei koskaan ollut. Min? tunsin, niinkuin h?n oli tuntenut, ett? meid?n v?limme ij?ksi oli rikkountunut. Mitk? h?nen muistonsa minusta olivat, en ole koskaan saanut tiet?? -- ne olivat ehk? keve?t kyll? ja helposti haihdutetut -- mutta minun muistoni h?nest? olivat niinkuin muisto hartaasta yst?v?st?, joka oli kuollut.
Niin, Steerforth, sin? olet aikoja sitten kadonnut t?m?n surkean kertomuksen n?kym?ilt?! Suruni todistanee tahtomatta sinua vastaan suuren tuomarin valta-istuimen edess?; mutta vihaiset ajatukseni taikka moitteeni eiv?t koskaan todista, min? tied?n sen!
Sanoma siit?, mit? oli tapahtunut, levisi niin pian kaupungissa, ett? kun seuraavana aamuna kuljin pitkin katuja, kuulin ihmisten puhuvan siit? porteillansa. Useat olivat tylyt Em'lylle, muutamat harvat Steerforth'ille, mutta Em'lyn toisen is?n ja h?nen sulhonsa suhteen pitiv?t kaikki yht? mielt?. Kaikens??tyiset ihmiset osoittivat heille heid?n surussaan semmoista kunnioitusta, joka oli t?ynn? hyv?nsuontia ja hienotuntoisuutta. Merimiehet pysyiv?t syrj?ss?, kun n?itten molempien n?htiin varhain k?velev?n hitaisilla askelilla rannalla, ja seisoivat ryhmiss?, puhuen s??liv?isesti kesken?ns?.
Rannalla aivan likell? merta min? tapasin heid?t. Olisi voinut helposti huomata, ett? he eiv?t olleet nukkuneet koko viime y?n?, vaikk'ei Peggotty olisi kertonutkaan minulle, ett? he viel?, kun oli iso p?iv?, istuivat juuri niinkuin min? olin j?tt?nyt heid?t. He n?yttiv?t v?syneilt?; ja minusta tuntui kuin Mr. Peggotyn p?? olisi yhten? y?n? painunut enemm?n alasp?in, kuin kaikkina niin? vuosina, joina olin tuntenut h?net. Mutta he olivat molemmat yht? totiset ja vakavat, kuin meri itse, joka silloin makasi aallotonna mustan taivaan alla -- vaikka se verkalleen kuohui, niinkuin se olisi lev?tess??n hengitt?nyt -- ja ilmanrannalla v?lkkyen n?kym?tt?m?n auringon hopeas?teist?.
"Me olemme puhuneet paljon, Sir", lausui Mr. Peggotty minulle, kun olimme kaikki kolme k?velleet v?h?n aikaa ??nett?min?, "siit?, mit? meid?n tulee ja mit? meid?n ei tule tehd?. Mutta me n?emme tiemme nyt".
Min? satuin luomaan silm?ni Ham'iin, joka silloin katseli tuota kaukaista valoa ulkona merell?, ja se kauhea ajatus joutui mieleeni -- ei sen vuoksi, ett? h?nen kasvonsa olisivat olleet vihaiset, sill? sit? ne eiv?t olleet; muistaakseni ei niiss? ilmestynyt, kuin luja p??t?s -- ett?, jos h?n kohtaisi Steerforth'in, h?n tappaisi t?m?n.
"Velvollisuuteni t??ll?, Sir", lausui Mr. Peggotty, "on t?ytetty. Min? menen hakemaan" -- h?n pys?htyi ja jatkoi vahvemmalla ??nell? -- "min? menen hakemaan h?nt?. Se on t?st?l?hin minun velvollisuuteni".
H?n pudisti p??t?ns?, kun kysyin h?nelt?, mist? h?n aikoi hakea sisarentyt?rt?ns?, ja tiedusteli, aioinko seuraavana p?iv?n? matkustaa. Min? sanoin h?nelle, etten ollut l?htenyt t?n??n, koska pelk?sin, ett? minulta menisi hukkaan joku tilaisuus olla hy?dyksi h?nelle; mutta ett? olin valmis l?htem??n, milloin h?n vaan tahtoi.
"Min? tulen huomenna teid?n kanssanne, Sir", vastasi h?n, "jos suvaitsette".
Me astuimme taas hetken mit??n puhumatta.
"Ham", jatkoi h?n v?h?n ajan per?st?, "h?n j?? nykyiseen ty?h?ns? ja muuttaa asumaan sisareni luoksi. Tuo vanha vene tuolla --".
"Hylk??ttek? tuon