David Copperfield I | Page 8

shaalinsa ??reen k??ntyi kiitt??ksens? gentlemania siit?, ett? t?m? oli n?hnyt niin paljon vaivaa ja saattanut h?nt? kotiin. Puhuessaan ojensi ?itini k?tens? gentlemanille ja, kun t?m? tarttui siihen, katseli, luullakseni, minua.
"Sanokaamme 'hyv?? y?t?', poikaseni", lausui gentlemani, kun h?n oli notkistanut p??t?ns? -- min? n?in h?nen tekev?n sen! -- ?itini pikkuisen hansikan puoleen.
"Hyv?? y?t?!" sanoin min?.
"No, olkaamme parhaat yst?v?t mailmassa!" lausui gentlemani nauraen. "Pudistakaamme k?tt?!"
Minun oikea k?teni oli ?itini vasemmassa k?dess?; min? siis tarjosin h?nelle toista.
"Mutta tuo on v??r? k?si, Davy!" nauroi gentlemani.
?itini veti esiin oikean k?teni, mutta ennen sanotusta syyst? olin p??tt?nyt, etten antaisi sit? h?nelle, enk? antanutkaan. Min? ojensin h?nelle toista, ja h?n ravisti sit? syd?mellisesti, lausuen, ett? min? olin urhea poika, ja meni tiehens?.
Juuri t?ll? hetkell? n?en h?nen k??ntyv?n puutarhassa ja paha-enteisist?, mustista silmist??n luovan meihin viimeisen katseen, ennenkuin ovi suljetaan.
Peggotty, joka ei ollut virkkanut sanaakaan eik? sormeakaan liikuttanut, pani heti telkimen eteen, ja me menimme kaikki vierashuoneesen. Vastoin tapaansa ?itini ei tullut nojatuoliin valkean luo, vaan pysyi huoneen toisessa p??ss?, jossa h?n istui ja lauloi itseksens?.
"Toivon, ett? teill? oli hupainen ilta, Madam", sanoi Peggotty, seisoen t?nke?n?, kuin tynnyri, keskell? huonetta, kynttil?jalka k?dess?.
"Kiitoksia paljon, Peggotty", vastasi ?itini iloisella ??nell?, "minulla on ollut hyvin hupainen ilta".
"Vieras muoto taikka niin tuntuu vaihetuksesta hauskalta", arveli Peggotty.
"Kyll?, varsin hauskalta", vastasi ?itini.
Sill? v?lin kuin Peggotty j?i liikahtamatta seisomaan keskelle huonetta ja ?itini jatkoi laulamistaan, menin min? nukuksiin, vaikka niin herk?sti, ett? kuulin ??net, eroittamatta kuitenkaan, mit? ne sanoivat. Kun puoleksi her?sin t?st? levottomasta unen vienoksesta, n?in Peggotyn ja ?itini itkev?n molemmat ja molemmat puhuvan.
"T?m?nkaltaisesta Mr. Copperfield ei olisi pit?nyt", vakuutti Peggotty. "Sen min? sanon ja sen min? vannon!"
"Laupias Jumala!" huudahti ?itini. "Sin? saatat minut hulluksi! L?ytyik? koskaan mit??n tytt? raukkaa, jota palveliat kohtelivat niin pahasti, kuin minua! Miksi teenk??n itselleni sit? v??ryytt?, ett? sanon itse?ni tyt?ksi? Enk? min? koskaan ole ollut naimisissa, Peggotty?"
"Sen tiet?? Jumala, ett? olette olleet, Madam", vastasi Peggotty.
"Kuinka sin? siis uskallat", lausui ?itini -- "sin? tied?t, etten tarkoita, kuinka sin? uskallat, Peggotty, vaan, kuinka sin? hennot -- saattaa minut niin alakuloiseksi ja lausua semmoisia katkeria asioita minulle, vaikka hyvin huomaat, ettei minulla ulkopuolella t?t? paikkaa ole yht?k??n yst?v??, johon k??nty?!"
"Sit? enemm?n syyt?", vastasi Peggotty, "sanoa, ettei t?m? kelpaa. Ei! t?m? ei kelpaa. Ei! vaikka mik? olisi". -- Min? pelk?sin, ett? Peggotty heitt?isi kynttil?jalan k?dest??n; h?n heilutti sit? niin kiivaasti.
"Kuinka sin? voit tehd? asiaa niin pahaksi", lausui ?itini, vuodattaen runsaammin kyyneli?, kuin ennen, "ja puhua n?in v??r?ll? tavalla! Kuinka sin? voit haastella, niinkuin kaikki olisi sovittu ja p??tetty, Peggotty, vaikka min? sanon sinulle lakkaamatta, sin? julma ihminen, ett? paitsi tavallisimpia kohteliaisuuden osoituksia ei mit??n ole tapahtunut! Sin? puhut ihastelemisesta. Mik? minun tulee neuvoksi? Jos ihmiset ovat niin tyhm?t, ett? ihastelevat, onko se minun vikani? Mik? minun tulee neuvoksi, kysyn sinulta? Tahtoisitko, ett? ajan hiukset p??st?ni ja mustaan kasvoni, taikka ett? poltan tai kalttaan tai muulla lailla laitan itseni rumaksi? Totta puhuen, sin? tahtoisit sit?, Peggotty. Totta puhuen, sin? olisit aivan mieliss?si siit?."
N?m?t moitteet n?yttiv?t minusta kovasti koskevan Peggottyyn.
"Ja minun rakas poikani", huudahti ?itini, tullen sen nojatuolin luo, jossa min? olin, ja hyv?illen minua, "minun oma pikku Davyni! Tarvitseeko viitata minulle, ett? min? en rakasta kyll?ksi kultaista aarrettani, kalliinta pikku olentoa, mik? milloinkaan on l?ytynyt!"
"Semmoisiin ei ole kukaan koskaan viitannut", sanoi Peggotty.
"Viittasit oikein, Peggotty!" vastasi ?itini. "Sin? tied?t, ett? viittasit. Mit? muuta oli mahdollista p??tt?? siit?, mit? sanoit, sin? lemmet?n luontokappale, vaikka tied?t yht? hyvin, kuin min?, ett?, kun sain rahani viime nelj?nnekselt?, min? en h?nen t?htens? raskinut ostaa itselleni uutta parasollia, vaikka vanha viheri?inen on aivan kulunut ja reunus on perin resainen. Sin? tied?t, ett? se on, Peggotty. Sin? et voi kielt?? sit?". Sitten k??ntyen hell?sti minun puoleeni, poski minun poskeani vastaan, "olenko min? h?ijy ?iti sinulle, Davy? Olenko min? ilke?, kova, itsek?s, paha ?iti? Sano, ett? min? olen, lapseni; sano: 'olet', herttainen poikani, ja Peggotty rakastaa sinua, ja Peggotyn rakkaus on paljon parempi, kuin minun, Davy. Min? en rakasta sinua ollenkaan, rakastanko?"
T?h?n rupesimme kaikki itkem??n. Min? luulen, ett? min? olin ??nekk?in joukossa, vaan sen min? varmaan tied?n, ett? toden per?st? me kaikki itkimme. Min? olin kokonaan syd?mest?ni sortunut, ja min? pelk??n, ett? ensim?isess? loukatun hellyyden innossani sanoin Peggottya "pedoksi". T?m? rehellinen olento oli, muistaakseni, kovasti murheissaan ja joutui varmaan aivan napittomaksi t?ss? tilaisuudessa; sill? v?h?inen parvi n?it? lento-aseita sinkoili sinne t?nne, kun h?n, sovittuaan ?itini kanssa, laski polvillensa nojatuolin viereen ja sopi minun kanssani.
Me panimme kovasti alakuloisina maata. Nyyhkytykseni piti minua kauan aikaa hereill?; ja kun joku varsin ankara nyyhk?ys kokonaan nosti minut yl?s vuoteessani, n?in ?itini istuvan peitolla ja nojautuvan minun puoleeni.
Min? vaivuin nyt uneen h?nen syliins? ja nukuin sitke?sti.
Josko min? seuraavana sunnuntaina n?in gentlemanin j?lleen vai menik? pidempi aika, ennenkuin h?n taas ilmestyi, sit? min? en muista. Min? en v?it?, ett? varmaan muistan tapahtuma-p?iv?t. Mutta kirkossa h?n oli ja saatti meit? kotiin jumalanpalveluksen per?st?. H?n tuli my?skin sis??n katsomaan kuuluisaa geraniumia, joka oli meill? vierashuoneen akkunassa. Minusta ei n?ytt?nyt