David Copperfield I | Page 9

silt?, kuin h?n olisi huolinut paljon siit?, mutta ennen l?ht??ns? pyysi h?n ?iti?ni antamaan h?nelle yhden kukan. ?itini k?ski h?nen valita itselleen yhden, mutta h?n ei tahtonut tehd? sit? -- min? en voinut ymm?rt??, miksi -- ja niin poimi ?itini yhden h?nelle ja antoi sen h?nelle. H?n sanoi, ettei h?n koskaan, ei koskaan en?? luopuisi siit?; ja minun mielest?ni h?n oli hyvin yksinkertainen, joka ei tiet?nyt, ett? se p?iv?n taikka parin per?st? murenisi kappaleiksi.
Peggotty alkoi seurustella v?hemmin meid?n kanssamme iltaisin, kuin ennen. ?itini j?tti sangen paljon h?nen ratkaistavaksensa -- enemm?n, kuin tavallisesti, niin minusta tuntui -- ja me olimme kaikki kolme erinomaisen hyv?t yst?v?t; kuitenkin olimme toisenlaiset, kuin ennen, eik? keskin?inen v?limme ollut niin luonteva. Toisinaan luulin huomaavani, ett? Peggotty ehk? paheksi, ett? ?itini k?ytti kaikkia niit? kauniita pukuja, jotka h?nell? oli piirongissaan, taikka ett? h?n k?vi niin usein vieraisilla tuossa naapurissa; mutta min? en voinut saada oikein selkoa asiasta.
Aikaa voittain totuin min? n?kem??n mustapartaista gentlemania. Min? en pit?nyt h?nest? enemm?n, kuin alustakaan, vaan kadehdin h?nt? samalla levottomalla tavalla; mutta jos minulla oli joku syy siihen, paitsi lapsen vaistomainen nurjamielisyys ja joku yleinen ajatus, ett? Peggotty ja min? olisimme voineet pit?? ?iti?ni hyv?n? ilman kenenk??n avutta, ei se suinkaan ollut se syy, jonka olisin keksinyt, jos olisin ollut vanhempi. Ei mik??n semmoinen asia pist?nyt ensink??n p??h?ni. Min? n?in vaan pieniss? kappaleissa, kuinka asian laita oli; mutta mit? siihen tulee, ett? olisin n?ist? kappaleista kutonut kokonaisen verkon ja saanut jotakin saalista siihen, se oli t?h?n asti ulkopuolella voimaani.
Er??n? syys-aamuna olin min? ?itini kanssa puutarhassa asuntomme edustalla, kun Mr. Murdstone -- min? tunsin h?net t?ll? nimell? nyt -- kulki ratsastaen ohitse. H?n seisautti hevostansa, tervehti?ksens? ?iti?ni, ja sanoi, ett? h?n oli matkalla Lowestoft'iin muutamien yst?vien luo, jotka olivat siell? jahti-aluksineen. H?n ehdotteli iloisesti, ett? min? tulisin istumaan satulaan h?nen eteens?, jos minun teki mieli ratsastaa.
Ilma oli niin kirkas ja suloinen, ja hevonen n?ytti itse niin suuresti mieltyneen t?h?n ratsastamis-tuumaan, kun se seisoi korskuen ja hyppien puutarhan portilla, ett? minua kovasti halutti l?hte?. Niin min? toimitettiin toiseen kerrokseen Peggotyn luo siistitt?v?ksi. T?ll? v?lin astui Mr. Murdstone maahan ja, ohjakset k?sivarrella, k?veli verkalleen edestakaisin pensas-aidan ulkopuolella, sill? aikaa kuin ?itini k?veli verkalleen edestakaisin sis?puolella, pit??ksens? h?nelle seuraa. Min? muistan, kuinka Peggotty ja min? t?hystelimme heit? v?h?isest? akkunastani; min? muistan, kuinka tyystisti he n?yttiv?t tutkivan ruusupensasta heid?n v?liss??n, kun he liikkuivat edestakaisin; ja kuinka Peggotty, aivan hyv?ll? tuulella oltuaan, yht?kki? vihastui ja eritt?in kovak?tisesti suki hiukseni v??r?lle puolelle.
Mr. Murdstone ja min? olimme pian matkalla ja ajoimme pient? juoksua viheri?ll? nurmikolla tien vieress?. H?n tuki minua aivan keve?sti toisella k?sivarrellaan, enk? min? luule, ett? olin eritt?in levoton; mutta min? en saanut istutuksi h?nen edess??n, ilman ett? v?listi k??nsin p??t?ni ja katselin h?nt? kasvoihin. H?nell? oli sellaiset laidot, mustat silm?t -- minulta puuttuu parempaa sanaa semmoisten silmien kuvaamiseksi, joissa ei ole mit??n syvyytt?, mihin katsoa -- jotka, kun ne ovat mietteisin k??ntynein?, n?ytt?v?t jostakin valon omituisuudesta hetkitt?in k?yv?n karsoksi. Usein, kun katselin h?nt?, huomasin jonkunlaisella kammolla t?m?n ilmi?n ja kummastelin, mit? h?n niin syv?sti ajatteli. H?nen hiuksensa ja poskipartansa olivat, n?in likelt? katsottuina, mustemmat ja tuuheammat, kuin mit? min?k??n olin uskonut. Joku neliskulmaisuus h?nen kasvojensa alipuolessa ynn? h?nen vahvan, mustan partansa pilkullinen s?nki -- h?n ajoi joka p?iv? partansa hyvin tyyni -- muistuttivat minua niist? vahakuvista, joita puolta vuotta ennen kuljetettiin meid?n paikoilla. T?m?, h?nen s??nn?lliset kulmakarvansa ja tuo uhkean valkoinen, tumma ja ruskea v?ri h?nen ihossaan -- hiiteen h?nen ihonsa ja muistonsa! -- saivat minua ajattelemaan h?nt?, vaikka pahaa aavistin, varsin kauniiksi mieheksi. Min? en ep?ile yht??n, ett? my?skin rakas ?iti parkani ajatteli h?nt? samanlaiseksi.
Meren rannalle tultuamme, poikkesimme er??sen hotelliin, jossa kaksi gentlemania poltti cigarria itseksens? yhdess? huoneessa. He makasivat kumpikin v?hint?in nelj?ll? tuolilla, ja heill? oli iso, karkea tr?ijy yll?ns?. Yhdess? nurkassa oli joukko p??llystakkeja ja merimiehenjakkuja sek? yksi lippu, kaikki myttyyn k??rittyn?.
He py?r?htiv?t molemmat jaloillensa huolimattomalla tavalla, kun me astuimme sis??n, ja huusivat: "halloo, Murdstone! Me luulimme jo, ett? olitte kuolleet!"
"Ei viel?", vastasi Mr. Murdstone.
"Ja kuka t?m? poika veitikka on?" kysyi toinen gentlemani, tarttuen minuun.
"Se on Davy", vastasi Mr. Murdstone.
"Mik? Davy?" sanoi gentlemani. "Jonesko?"
"Copperfield", lausui Mr. Murdstone.
"Kuinka! Tuon lumoavan Mrs. Copperfieldin h?nnys?" huudahti gentlemani. "Tuon siev?n pikku lesken?"
"Qvinion", sanoi Mr. Murdstone, "olkaat varoillanne. Muutamat huomaavat".
"Kuka huomaa?" kysyi gentlemani nauraen.
Min? katsahdin ?kki? yl?s, sill? min? olin utelias tiet?m??n.
"Sheffieldin Brooks vaan", lausui Mr. Murdstone.
Minun k?vi oloni oikein huokeaksi, kun kuulin, ett? se oli vaan Sheffieldin Brooks; sill? alusta min? todella luulin, ett? se olin min?.
Sheffieldin Mr. Brooks'in nimess? n?ytti olevan jotakin kovin naurettavaa, sill? molemmat gentlemanit nauroivat syd?mellisesti, kun h?nt? mainittiin, ja se huvitti my?skin suuresti Mr. Murdstone'a. V?h?n aikaa naurettuaan sanoi se gentlemani, jota h?n oli nimitt?nyt Qvinion'iksi:
"Ja mit? Sheffieldin Brooks arvelee ehdoitetusta kaupasta?"
"No, min? en luule, ett? Brooks t?t? nyky? ymm?rt?? paljon siit?", vastasi Mr. Murdstone; "mutta ei h?n yleens? ole suosiollinen minulle, luulen min?".
He nauroivat t?t? viel?, ja Mr. Qvinion ilmoitti aikovansa soittaa