David Copperfield I | Page 5

kertoi h?n j?lest?p?in. H?n meni mieluisammin istumaan portaille kovaan uhoon ja pime??n, siksi kuin h?nt? uudestaan kutsuttiin.
Ham Peggotty, joka k?vi julkisessa koulussa ja oli koko mainio katkismuksessa ja jota sent?hden sopii katsoa luotettavaksi todistajaksi, kertoi seuraavana p?iv?n?, ett?, kun h?n tuntia my?hemmin sattumalta kurkisteli sis??n vierashuoneesen, Miss Betsey, joka silloin astuskeli levotonna edestakaisin, kohta huomasi h?net ja sy?ksi h?nen kimppuunsa, ennenkuin h?n ehti paeta; -- ett? tuon tuostakin ylh??lt? kuului jalankopinaa ja ??ni?, joita eiv?t pumpulit pid?tt?neet, siit? p??tt?en, ett? lady ilmeisesti iski h?neen, niinkuin uhriin, johon sopi purkaa liika-kiihtymyksens?, kun ??net olivat lujimmillaan; -- ett? lady, joka lakkaamatta kuljetti h?nt? edestakaisin kauluksesta (niinkuin h?n olisi nielaissut liian paljon opiumia) semmoisina hetkin? ravisteli h?nt?, p?rr?tti h?nen tukkaansa, rypisti h?nen paitaansa, tukki h?nen korvansa, niinkuin olisi luullut niit? omiksi korviksensa, sek? muulla lailla repi ja r??kk?si h?nt?. T?t? todisti osaksi h?nen t?tins?, joka n?ki h?net kello puoli yksi kohta, kuin poika oli p??ssyt ladyn k?sist?, ja vakuutti, ett? h?n silloin oli yht? punainen, kuin min?.
Lempe? Mr. Chillip ei voinut mitenk??n pit?? vihaa t?mm?iseen aikaan, jos milloinkaan. H?n puikelsi, kylki edell?, vierashuoneesen niin pian, kuin h?n oli vapaa toimestansa, ja sanoi t?dilleni lienteimm?ll? tavallansa:
"No, Madam, minua ilahuttaa, ett? saan toivottaa onnea teille".
"Mihin?" kysyi t?tini tuikeasti.
Mr. Chillip h?mm?styi taas t?tini eritt?in ankarasta k?yt?ksest?, jonka vuoksi h?n kumarsi h?nt? v?h?n ja hymyili h?nelle, lepytt??ksens? h?nt?.
"Jumala armahtakoon t?t? miest?, mit? h?n tekee!" huusi t?tini maltittomasti. "Eik? h?n osaa puhua?"
"Rauhoittukaat, rakas Madam", sanoi Mr. Chillip hienoimmilla s?velill?ns?. "Nyt ei ole en?? mit??n syyt? levottomuuteen, Madam. Rauhoittukaat".
J?lest?p?in katsottiin melkein ihmeeksi, ettei t?tini pudistanut Mr. Chillip'i? hyv?np?iv?iseksi, viel?p? pudistanut ulos h?nest?, mit? h?nell? oli sanottavaa. H?n vaan pudisti omaa p??t?ns? t?lle, mutta semmoisella tavalla, joka vapisutti toista.
"Niin, Madam", jatkoi Mr. Chillip heti, kuin h?n oli rohkaissut mielt?ns?, "minua ilahuttaa, ett? saan toivottaa onnea teille. Kaikki on nyt ohitse, Madam, ja kaikki on k?ynyt hyvin".
Niin? viiten? minutina taikka sen vaiheella, joita Mr. Chillip k?ytti t?m?n puheen pit?miseen, silm?ili t?tini h?nt? tarkasti.
"Kuinka h?nen laitansa on?" sanoi t?tini, laskien k?sivartensa ristiin, vaikka hattu viel? oli sidottu niihin toiseen.
"Hyvin, Madam, kyll? h?n pian kokonaan toipuu, luulen min?", vastasi Mr. Chillip. "Toipuu niin, kuin sopii toivoa nuoresta ?idist? t?mm?isiss? surullisissa perhe-oloissa. Ei mik??n est? teit? kohta menem?st? h?nen luoksensa, Madam. Se ehk? tekee h?nen hyv??".
"Ent? tytt?? Kuinka tytt? voi?" kysyi t?tini tuimasti.
Mr. Chillip kallisti p??t?ns? hiukan enemm?n ja katseli t?ti?ni, niinkuin siev? lintu.
"Tytt?", lausui t?tini. "Kuinka h?n voi?"
"Madam", vastasi Mr. Chillip, "min? luulin teid?n tiet?v?n. Se on poika".
T?tini ei virkkanut sanaakaan, vaan tarttui hattuunsa nauhoista, niinkuin se olisi ollut linko, t?ht?si ly?d?ksens? sill? Mr. Chillip'i? p??h?n, pani sen sitten omaan p??h?ns? vinoon, astui ulos eik? palannut koskaan. H?n katosi, niinkuin tyytym?t?n haltiatar taikka niinkuin joku niist? yliluonnollisista olennoista, joita minun yleisesti luultiin olevan oikeutetun n?kem??n; eik? palannut milloinkaan en??.
Ei. Min? makasin kopassani ja ?itini makasi vuoteessansa; mutta Betsey Trotwood Copperfield oli ij?ti unien ja varjojen maassa, niill? kauheilla seuduilla, josta min? aivan nykyisin olin matkustanut; ja valo meid?n huoneemme akkunasta loisti ulos kaikkien semmoisten matkustajien maalliselle rajalle ja sille kummulle, jossa s?ilyi sen tuhka ja tomu, ilman jota min? en olisi koskaan ollut.

TOINEN LUKU.
Min? huomaan.
Ensim?iset esineet, jotka saavat selv?n muodon edess?ni, kun katson kauas taaksep?in lapsuuteni tyhjyyteen, ovat ?itini kauniilla hiuksillaan ja nuorekkaalla vartalollaan ja Peggotty, jolla ei ollut mit??n vartaloa ollenkaan, vaan silm?t, niin mustat, ett? ne n?yttiv?t pimitt?v?n koko ymp?rist?ns? h?nen kasvoissaan, ja posket ja k?sivarret, niin lujat ja punaiset, ett? minua kummastutti, etteiv?t linnut nokkineet h?nt? omenain sijasta.
Min? luulen, ett? voin muistaa, kuinka n?m?t molemmat ovat v?h?n matkan p??ss? toisistansa, n?ytt?en v?hemm?lt? silmiss?ni sen kautta, ett? he kumartuvat alas taikka ovat polvillansa lattialla, ja kuinka min? itse k?velen horjuvilla askelilla toisen luota toisen luo. Minulla on joku h?m?r? tunto, jota en saata eroittaa todellisesta muistosta, ett? minun oli tapa koskea Peggotyn etusormeen, kun h?n ojensi sit? minulle, ja ett? se oli k?ynyt karkeaksi ompelemisesta, niinkuin v?h?inen muskotti-riivin.
Kenties vaan kuvailen t?t? mieless?ni, vaikka kyll? luulen, ett? meid?n useimpien muisti ulottuu taa'emmaksi, kuin moni meist? arvaa; samoin kuin luulen, ett? huomionkyky useissa ihan v?hiss? lapsissa on ihmeen s?ntillinen ja tarkka. Min? luulen my?skin, ett? sopii suuremmalla syyll? sanoa, ett? enimm?t aika ihmiset, jotka ovat merkilliset t?ss? suhteessa, eiv?t ole kadottaneet t?t? kyky?, kuin ett? he ovat saavuttaneet sen; sit? pikemmin, koska min? tavallisesti huomaan, ett? semmoisissa ihmisiss? asuu jonkunlainen tuoreus ja lempeys sek? taipumus tyytyv?isyyteen ja iloisuuteen, joka on sekin perint?, jonka ovat lapsuudestansa s?ilytt?neet.
Minusta ehk? tuntuisi, kuin "kiertelisin", kun pys?hdyn sanomaan t?t?, jollei se saattaisi minua muistuttamaan, ett? min? perustan n?it? p??t?ksi? osaksi omaan kokemukseeni itsest?ni; ja jos jostakin, jota panen t?h?n kertomukseen, n?ytt?isi silt?, kuin minulla lapsena olisi ollut tarkka huomion-kyky, taikka kuin minulla nyt miehen? olisi virke? muisto lapsuudestani, niin sanon suorastaan, ett? omistan itselleni molemmat n?m?t avut.
Kun katson taaksep?in, niinkuin jo sanoin, lapsuuteni tyhjyyteen, ovat ensim?iset esineet, jotka muistan eri?viksi yleisest? ep?selvyydest?, ?itini ja Peggotty. Mit? muuta min?