David Copperfield I | Page 4

ette sopineet toinen toisellenne, lapseni -- jos muutoin kaksi ihmist? milloinkaan voi sopia toisillensa -- ja sent?hden min? tein tuon kysymyksen. Te olitte orpo, eik? niin?"
"Niin"
"Ja koti-opettajatar?"
"Min? olin pikku lasten holhojana er??ss? perheess?, jossa Mr. Copperfield usein k?vi. Mr. Copperfield oli eritt?in yst?v?llinen minulle, n?ytti huolivan paljon minusta, oli hyvin kohtelias minulle ja viimein kosi minua. Ja min? suostuin. Ja niin me menimme naimisiin", lausui ?itini yksinkertaisesti.
"Vai niin! lapsi raukka!" arveli Miss Betsey, yh? tuijottaen valkeaan. "Osaatteko mit??n?"
"Antakaat anteeksi, Madam", sammalsi ?itini.
"Hoitaa taloutta, esimerkiksi?" sanoi Miss Betsey.
"Ei suuresti, varon min?", vastasi ?itini. "Ei siin? m??r?ss?, kuin soisin. Mutta Mr. Copperfield koetti opettaa minua --"
"Paljonko h?n itse siit? tiesi!" lausui Miss Betsey itsekseen.
"Ja min? luulen, ett? olisin edistynyt, sill? min? olin hyvin harras oppimaan ja h?n hyvin k?rsiv?llinen opettamaan, jollei kovaksi onneksi h?nen kuolemansa" -- t?h?n ?itini sortui taas eik? voinut jatkaa.
"Hyv?, hyv?!" sanoi Miss Betsey.
"Min? pidin s??nn?llisesti taloudenkirjaa ja suoritin laskuni joka ilta Mr. Copperfieldin kanssa", huudahti ?itini, joutuen uudestaan surun voitteesen ja sortuen kokonaan j?lleen.
"Hyv?, hyv?!" lausui Miss Betsey. "?lk??t itkek? en??".
"Eik? meill? ollut yht??n sanan harkkaa n?itten t?hden, paitsi kun Mr. Copperfield muistutti, ett? kolmoseni ja viitoseni olivat liian paljon toistensa n?k?iset, taikka ett? min? panin kiehkuraisia h?nti? seitsen- ja yhdeks?nmerkkeihini", lis?si ?itini, joutuen uudestaan surun voitteesen ja sortuen kokonaan j?lleen.
"Te vahingoitatte itse?nne", sanoi Miss Betsey, "ja te tied?tte, ettei se ole hyv? teille eik? ristitytt?relleni. No! ?lk??t nyt tuossa!"
T?m? syy vaikutti hiukan, ett? ?itini tyyntyi, mutta h?nen enentyv? pahoinvointinsa ehk? viel? enemm?n. Nyt syntyv? vaiti-olo keskeytyi vaan, kun Miss Betsey v?listi ??nn?hti: "hm!" istuessansa jalat hiiliristikolla.
"David oli tiet??kseni rahoillaan ostanut itsellens? elatuskoron", lausui h?n tuokion per?st?. "Mit? h?n teki teid?n hyv?ksenne?"
"Mr. Copperfield", sanoi ?itini v?h?n vastahakoisesti, "oli kyll? ajattelevainen ja hyv? m??r??m??n, ett? osa siit? tulisi minulle".
"Paljonko?" kysyi Miss Betsey.
"Sataviisi puntaa vuoteensa", vastasi ?itini.
"Onpa sit? siin?kin", sanoi t?tini.
Sana oli sovelias t?lle hetkelle. ?itini oli niin paljon huonompi, ett? Peggotty, joka tuli sis??n tee-p?yd?n ja kynttil?in kanssa ja yhdell? silm?yksell? n?ki, kuinka kipe? h?n oli -- jonka Miss Betsey ehk? olisi n?hnyt varemmin, jos olisi ollut kyll?ksi valoa -- talutti h?net kiireesti ylikerrokseen h?nen omaan huoneesensa ja heti l?hetti Ham Peggotyn, veljens? pojan, joka ?itini tiet?m?tt? oli muutamia p?ivi? ollut k?tk?ss? talossa erityisen sanansaattajan virkaa varten, jos h?t? tulisi, noutamaan k?til?int? ja l??k?ri?.
N?m?t liitto-vallat kummastuivat jotenkin, kun v?h?ist? per?styksin saapuivat paikalle ja n?kiv?t tuntemattoman, juhlalliselta n?ytt?v?n naisen istuvan, hattu sidottuna vasempaan k?sivarteen, valkean edess? ja t?ytt?v?n korviansa juvelikaupan pumpuleilla. Kun ei Peggotty tiet?nyt h?nest? mit??n eik? liioin ?itini puhunut h?nest? mit??n, oli h?n ik??nkuin arvoitus vierashuoneessa; eik? se asia, ett? h?nell? oli aitallinen juvelikaupan pumpuleita plakkarissansa ja ett? h?n tuolla tapaa pisteli t?t? tavaraa korviinsa, v?hent?nyt h?nen l?sn?-olonsa juhlallisuutta.
Kun l??k?ri oli k?ynyt ylikerroksessa ja tullut alas j?lleen sek? joutunut, luullakseni, siihen vakuutukseen, ett? oli mahdollista, jotta t?m? tuntematon lady ja h?n saisivat istua silm?tysten muutamia tunteja, pani h?n parastansa, ollaksensa kohteliaana ja seurallisena. H?n oli sukupuolensa lempeimpi? olentoja ja mit? suopein pikku mies. H?n puikelsi, kylki edell?, sis??n ja ulos huoneesta, ottaaksensa niin v?h?n tilaa, kuin mahdollista. H?n k?veli niin hiljaa, kuin haamu Hamletissa, ja viel? hitaammin. H?n piti p??t?ns? kallella, osittain h?veli??sti halventaaksensa itse??n, osittain n?yr?sti lepytt??ksens? muita. Siin? ei ole paljon, jos sanoo, ettei h?n lausunut kovaa sanaa koirillekaan. H?n ei olisi pystynyt lausumaan kovaa sanaa hullullekaan koiralle. H?n olisi ehk? antanut sille lauhkean sanan taikka puolen taikka vaan katkelman; sill? h?n puhui yht? hitaasti, kuin h?n k?veli; mutta h?n ei olisi ollut tyly sille eik? h?n olisi ollut pikainen sille mist?k??n syyst? mailmassa.
Katsellen leppe?sti t?ti?ni, p?? kallellansa ja hiukan kumartaen h?nt?, sanoi Mr. Chillip, tarkoittaen juvelikaupan pumpuleita, samalla kuin h?n v?h?n koski vasempaan korvaansa:
"Joku paikallinen s?rky, Madam?"
"Kuinka!" vastasi t?tini, vet?en pumpulit pois toisesta korvasta, niinkuin tulpan.
Mr. Chillip pel?styi niin h?nen kiivaudestaan -- kuten h?n j?lest?p?in kertoi ?idilleni -- ett? oli er?, ettei h?n kokonaan joutunut h?mille. Mutta h?n toisti hyv?ns?vyisesti:
"Joku paikallinen s?rky, Madam?"
"Joutavia!" vastasi t?tini ja tulppasi itsens? j?lleen yhdell? sivauksella.
Mr. Chillip ei saattanut t?m?n j?lkeen tehd? muuta, kuin istua ja tirkistell? h?nt?, sill? v?lin kuin t?m? istui ja katseli valkeata, siksi kuin h?nt? taas kutsuttiin ylikerrokseen. Jonkun nelj?nneksen tuntia poissa oltuaan palasi h?n.
"No?" sanoi t?tini, ottaen pumpulit pois siit? korvasta, joka oli likinn? Mr. Chillip'i?.
"Niin, Madam", vastasi Mr. Chillip, "me -- me edistymme hitaasti, Madam".
"Oih!" sanoi t?tini, ik??nkuin lyyritellen t?t? ylenkatseellista huudahus-sanaa. Ja tulppasi itsens? niinkuin ennen.
Todella -- todella -- niinkuin Mr. Chillip jutteli ?idilleni, h?n melkein pani mielens? pahaksi; melkein pani mielens? pahaksi, ammattinsa kannalta vaan. Mutta kuitenkin h?n istui ja katseli t?ti?ni l?hes kaksi tuntia, sill? v?lin kuin t?m? istui ja katseli valkeata, siksi kuin h?nt? taas kutsuttiin ulos. Toisen pois-olon per?st? palasi h?n j?lleen.
"No?" sanoi t?tini, ottaen taas pumpulit pois samanpuolisesta korvasta.
"Niin, Madam", vastasi Mr. Chillip, "me -- me edistymme hitaasti, Madam".
"?ih!" lausui t?tini semmoisella murinalla, ett? Mr. Chillip suorastaan ei voinut kest?? sit?. Se oli todella omainen lannistamaan h?nen rohkeuttansa,