David Copperfield I | Page 3

toivossaan, n?ki h?n, kuinka t?m? lady istui ja tuijotti valkeaan, vaatteen liepeet yl?s nostettuna, k?det ristiss? toisella polvella ja jalat hiili-ristikolla.
"Miksi, Jumala siunatkoon", lausui Miss Betsey yht?kki?, "Rookery?"
"Tarkoitatteko taloa, Madam?" kysyi ?itini.
"Miksi Rookery?"[6] sanoi Miss Betsey. "Cookery"[7] olisi ollut soveliaampi, jos teill? kummallakaan olisi ollut mit??n k?yt?nn?llist? k?sityst? el?m?st?".
"Mr.[8] Copperfield valitsi t?m?n nimen", vastasi ?itini. "Kun h?n osti talon, oli h?n mieltynyt siihen ajatukseen, ett? t??ll? l?ytyi peltovareksia".
Iltatuuli synnytti juuri nyt semmoisen sohinan muutamissa korkeissa, vanhoissa jalavissa puutarhan p??ss?, ett? kummankin, sek? ?itini ett? Miss Betsey'n, t?ytyi katsoa sinnep?in. Kun jalavat kumartuivat toisiansa kohden, niinkuin j?ttil?iset, jotka kuiskailivat salaisuuksia kesken?ns?, vaan t?mm?isen, lyhyen levon per?st? kiihtyiv?t hirve?sti ja huiskuttivat hurjia k?sivarsiansa, niinkuin heid?n viimeiset ilmoituksensa olisivat olleet liian pahat heid?n omantunnon rauhallensa, heiluivat muutamat hatarat, rikkin?iset, vanhat peltovareksen-pes?t, jotka painoivat puitten ylempi? oksia, edestakaisin, niinkuin haaksihylyt myrskyisell? merell?.
"Miss? linnut ovat?" kysyi Miss Betsey.
"Linnut?" ?itini oli ajatellut jotakin muuta.
"Peltovarekset -- mihin ne ovat joutuneet?" kysyi Miss Betsey.
"Ei niit? ole ollutkaan t??ll? siit?, kuin muutimme t?nne", sanoi ?itini. "Me luulimme -- Mr. Copperfield luuli -- ett? t?m? oli melkoinen peltovaresten olopaikka; mutta pes?t olivat kovin vanhat, ja linnut ovat jo aikaa hyl?nneet ne."
"David Copperfield ilmeisesti!" lausui Miss Betsey. "David Copperfield kiireest? kantap??h?n! Kun nimitt?? talon Rookeryksi, vaikk'ei ole ainoatakaan peltovaresta likiseuduilla, ja luottaa vaan siihen, ett? on lintuja sen vuoksi, ett? n?kee pes?t!"
"Mr. Copperfield", vastasi ?itini, "on kuollut, ja jos rohkenette puhua pahaa h?nest? minulle --"
Rakas ?iti raukkani hankki, luullakseni, samaa p??t? karata t?tini p??lle ja ly?d? h?nt?. T?m? olisi helposti kukistanut h?net yhdell? k?dell?, vaikka ?itini olisi ollutkin paljon omaisempi semmoiseen kahakkaan, kuin h?n sin? iltana oli. Mutta asia p??ttyi siihen, ett? ?itini nousi tuoliltansa, istui alas taas hyvin hiljaisesti ja meni tainnoksiin.
Kun h?n p??si taidollensa, taikka kun Miss Betsey oli toinnuttanut h?net, kumpi lieneek??n tapahtunut, n?ki h?n j?lkim?isen seisovan akkunan luona. H?m?r? oli t?h?n aikaan muuttumallansa pimeydeksi, ja vaikka he ep?selv?sti n?kiv?t toinen toisensa, eiv?t he olisi voineet senk??n vertaa n?hd? ilman valkean avutta.
"No?" lausui Miss Betsey, palaten h?nen tuolinsa luo, niinkuin h?n olisi vaan satunnaisesti katsellut n?ky-alaa; "ja milloin odotatte --"
"Minun v?risytt?? koko ruumistani", sopersi ?itini. "Min? en tied?, mik? minua vaivaa. Min? kuolen varmaan!"
"Ei mar", sanoi Miss Betsey. "Juokaat v?h?isen teet?".
"Voi minua, voi minua, luuletteko, ett? se tekisi minun hyv???" huudahti ?itini avuttoman tavalla.
"Tietysti", lausui Miss Betsey. "Ei se ole muuta, kuin tyhj?? luuloa. Miksi tytt??nne nimit?tte?"
"Min? en viel? tied?, tuleeko siit? tytt?, Madam", vastasi ?itini viattomasti.
"Jumala siunatkoon lasta!" huudahti Miss Betsey, tiet?m?tt?ns? lausuen ylikerroksen laatikossa olevan neulatyynyn toista miete-lausetta, mutta sovittaen sit? ?itiini eik? minuun: "min? en tarkoita tuota. Min? tarkoitan palvelustytt??nne".
"Peggottya", sanoi ?itini.
"Peggotty!" toisti Miss Betsey hiukan suuttuneena. "Mielittek? v?itt??, lapseni, ett? kukaan inhimillinen olento on mennyt mihink??n kristittyyn kirkkoon ja kastattanut itsens? Peggotyksi?"
"Se on h?nen suku-niinens?", vastasi ?itini heikosti. "Mr. Copperfield sanoi h?nt? siksi, koska h?nell? oli sama ristim?-nimi, kuin minulla".
"T?nne, Peggotty!" huusi Miss Betsey, avaten vierashuoneen ovea. "Teet?. Em?nt?nne ei voi oikein hyvin. ?lk??t hidastelko".
T?m?n k?skyn annettuansa semmoisella t?ysivaltaisuudella, kuin h?n olisi ollut tunnustettu hallitsia talossa aivan siit? saakka, kuin se oli mik??n talo ollut, ja katsottuaan ulos, kohdatakseen h?mm?stynytt? Peggottya, joka, oudon ??nen kuullessaan, ilmestyi k?yt?v?ss?, kynttil? k?dess?, sulki Miss Betsey oven j?lleen ja k?vi istumaan, niinkuin ennen: jalat hiili-ristikolla, vaatteen liepeet yl?s nostettuna ja k?det ristiss? toisella polvella.
"Te arvelitte, ett? siit? tulisi tytt?", lausui Miss Betsey. "Min? en ep?ile ollenkaan, ett? siit? tulee tytt?. Minua aavistaa, ett? se varmaan on tytt?. Nyt, lapseni, siit? hetkest? saakka, kuin t?m? tytt? syntyy --"
"Ehk? poika", rohkeni ?itini keskeytt??.
"Min? sanon teille, ett? minua aavistaa, ett? se varmaan on tytt?", vastasi Miss Betsey. "?lk??t puhuko mit??n vastaan. Siit? hetkest? saakka, kuin t?m? tytt? syntyy, lapseni, aion min? ruveta h?nen yst?v?kseen. Min? aion ruveta h?nen risti-?idikseen, ja min? pyyd?n, ett? nimit?tte h?net Betsey Trotwood Copperfieldiksi. T?m?n Betsey Trotwoodin el?m?ss? ei saa olla mit??n erehdyksi?. H?nen, tytt? rukan, tunteittensa suhteen ei saa laskea mit??n leikki?. H?nt? t?ytyy kasvattaa hyvin ja varjella hyvin, ettei h?n pane mit??n turhaa luottamusta mihink??n, joka ei ansaitse sit?. Minun tulee ottaa t?m? minun huolekseni".
Jokaiseen eri lauseesen heit?hytti Miss Betsey p??t?ns?, niinkuin h?nen omat vanhat k?rsim?ns? v??ryydet olisivat kuohuneet h?ness? ja h?n ankaran ponnistuksen kautta olisi pid?tt?nyt suorempaa viittausta niihin. Niin ainakin ?itini luuli, kun h?n katseli h?nt? valkean himme?ss? hohdossa, vaikka h?n liian paljon pelk?si Miss Betsey't?, oli liian levoton itse puolestansa ja liian alakuloinen ja h?mmentynyt eroittaaksensa mit??n oikein selv?sti taikka tiet??ksens?, mit? sanoa.
"Ja oliko David hyv? teit? kohtaan, lapseni?" kysyi Miss Betsey, kun h?n oli ollut ??neti v?h?n aikaa, ja h?nen p??ns? liikunnot olivat lakanneet. "Elittek? sovussa yhdess??"
"Me olimme aivan onnelliset", vastasi ?itini. "Mr. Copperfield oli vaan liian hyv? minua kohtaan".
"No, h?n teki kai teid?t varsin hennoksi?" jatkoi Miss Betsey.
"Siihen katsoen, ett? minun t?ytyi j??d? t?nne aivan yksin ja turvata j?lleen ainoastaan itseeni t?ss? kovassa mailmassa, kyll?, min? pelk??n, ett? h?n todella teki niin", nyyhkytti ?itini.
"Hyv?! ?lk??t itkek?!" sanoi Miss Betsey. "Te