David Copperfield I | Page 2

julmalta -- olivat silt? teljetyt ja lukitut.
Er?s is?ni t?ti ja siis minun iso-t?tini, josta aion kohta puhua enemm?n, oli etevin henkil? suvussamme. Miss[2] Trotwood elikk? Miss Betsey, joksi ?iti raukkani aina nimitti h?nt?, kun h?n sai kauhunsa t?m?n pelottavan olennon suhteen sen verran kukistetuksi, ett? h?n ollenkaan mainitsi h?nt? (joka harvoin tapahtui), oli joutunut naimisiin miehen kanssa, joka oli h?nt? itse? nuorempi ja hyvin kaunis, paitsi siin? merkityksess?, jossa yksinkertaisessa sananlaskussa kuuluu: "kaunis se, joka kauniisti menettelee" -- sill? kovasti ep?iltiin, ett? h?n oli ly?nyt Miss Betsey't?, viel?p? kerta jonkun kielletyn rahan-avun t?hden ruvennut muutamiin pikaisiin, mutta selviin hankkeisin, heitt??ksens? t?t? ulos akkunasta toisesta kerroksesta. N?m?t k?rsim?tt?m?n luonteen osoitukset saattivat Miss Betsey'n maksamaan pois miehen ja toimittamaan eroa h?nest? hyv?ll?. Mies l?hti Indiaan rahoinensa, ja siell? h?n hurjanp?iv?isen perhe-legendan mukaan kerta n?htiin ratsastavan elefantin sel?ss? babianin kanssa; mutta min? luulen, ett? se varmaan oli joku babu[3] -- taikka begum.[4] Oli miten oli, kymmenen vuotta my?hemmin saapui sanoma h?nen kuolemastansa Indiasta kotiin. Kuinka se t?tiini vaikutti, ei kukaan tied?, sill? heti eron j?lkeen otti h?n tytt?-nimens? takaisin, osti v?h?isen talon jossakin kyl?ss? merenrannikolla kaukana poissa, asettui siihen, niinkuin naimaton, yhden palvelian kanssa ja kuului yh? j?lest?p?in el?v?n erin?ns? muista j?yk?ss? yksin?isyydess?.
Is?ni oli ennen, niinkuin min? luulen, ollut h?nen suosikkinsa; mutta h?n suuttui silm?tt?m?ksi is?ni naimisesta, koska ?itini oli "vaksi-vauva". H?n ei ollut koskaan n?hnyt ?iti?ni, mutta tiesi, ettei t?m? ollut viel? t?ytt?nyt kahtakymment?. Is?ni ja Miss Betsey eiv?t milloinkaan en?? tavanneet toisiansa. Is?ni oli, naimisiin menness??n, kahta vertaa vanhempi, kuin ?itini, ja heikko ruumiinluonnoltaan. H?n kuoli vuoden per?st? ja, niinkuin olen sanonut, kuusi kuukautta ennen, kuin min? synnyin mailmaan.
T?mm?inen oli asiain laita iltaa ennen tuota tapauksista rikasta ja t?rke?t? perjantaita, joksi min?, annettakoon minulle anteeksi, sit? nimit?n. Min? en saata v?itt??, ett? olisin siihen aikaan tiet?nyt, mill? kannalla asiat olivat, taikka ett? minulla olisi ollut omien aistieni todistukseen perustettu muisto siit?, mik? seuraa.
?itini istui valkean edess? raukeana ja raskasmielisen? ja katseli siihen kyyneltens? lomasta, kovasti huolissaan itsens? ja sen is?tt?m?n pikkuisen vieraan t?hden, jota jo muutamat profeetalliset nuppineulan tusinat ylikerroksen piirongin-laatikossa toivottivat tervetulleeksi semmoiseen mailmaan, joka ei ollenkaan pit?nyt v?li? h?nen tulollaan; ?itini siis istui valkean edess? tuona selke?n?, tuulisena Maaliskuun iltana aivan peloissaan ja alakuloisena ja suuresti ep?illen, p??sisik? h?n hengiss? siit? koetuksesta, joka odotti h?nt?, kun h?n, silmi?ns? pyyhkien, katsahti vastap?iseen akkunaan ja n?ki oudon naisen tulevan puutarhaa yl?sp?in.
Jo toisella silm?yksell? tiesi ?itini, ett? se oli Miss Betsey. Laskeva aurinko paisti puutarhan aidan ylitse vieraan ladyn p??lle, ja h?n astui portille niin tuimalla k?ynnill? ja tyvenell? katsannolla, etteiv?t ne voineet olla kenenk??n muun, kuin h?nen.
Kun h?n saapui rakennuksen luo, antoi h?n toisen todistuksen siit?, ett? se todella oli h?n. Is?ni oli usein maininnut, ett? h?nen t?tins? harvoin k?ytti itse?ns? niinkuin tavallinen kristitty; eik? t?m? nytk??n soittanut kelloa, vaan tuli ja katsoi sis??n juuri tuosta samasta akkunasta, painaen nen?n-nippuansa niin lujasti lasiin, ett? rakkaan ?iti parkani oli tapa kertoa, kuinka se silm?nr?p?yksess? k?vi kokonaan litte?ksi ja valkoiseksi.
H?n s?ps?ytti ?iti?ni niin, ett? min? aina olen ollut vakuutettu, jotta saan syytt?? Miss Betsey't? siit?, ett? synnyin perjantaip?iv?n?.
?itini oli h?mm?styksiss??n nousnut tuoliltansa ja mennyt sen taa nurkkaan. Katsellen verkalleen ja tarkasti ymp?ri huonetta, alkoi Miss Betsey toiselta puolelta ja k??nsi silmi?ns?, ik??nkuin Saracenin p?? Schwarzwaldin kellossa, kunnes ne keksiv?t ?itini. Silloin h?n, niinkuin muitten kuuliaisuuteen tottunut ainakin, rypisti otsaansa ja viittasi ?iti?ni ovea avaamaan. ?itini meni.
"Mrs.[5] David Copperfield, arvaan min?", sanoi Miss Betsey; ??nen koroitus ehk? tarkoittaen ?itini murhevaatteita ja tilaa.
"Niin", vastasi ?itini heikosti.
"Miss Trotwood", lausui vieras. "Te olette kuulleet h?nest?, eik? niin?"
?itini vastasi, ett? h?nell? oli ollut se ilo. Ja h?nest? tuntui ik?v?lt?, ettei n?ytt?nyt silt?, kuin t?m? ilo h?ness? olisi ollut eritt?in suuri.
"T?ss? n?ette h?net", lausui Miss Betsey. ?itini notkisti p??t?ns? ja pyysi h?nt? astumaan sis??n.
He meniv?t vierashuoneesen, josta ?itini oli l?htenyt, kosk'ei paras huone k?yt?v?n toisella puolella ollut l?mpimin? --- sit? ei oltu l?mmitetty is?ni hautajaisista asti; -- ja kun he molemmat olivat k?yneet istumaan eik? Miss Betsey puhunut mit??n, alkoi ?itini, joka turhaan koetti hillit? itse?ns?, itke?.
"Oi, hyi, hyi, hyi!" lausui Miss Betsey kiireesti. "?lk??t nyt siin?! Noh, noh!"
?itini ei kuitenkaan saanut oltua; niin h?n itki, kunnes h?n oli itkenyt itkunsa loppuun asti.
"Riisukaat pois lakkinne, lapseni", sanoi Miss Betsey, "ja antakaat minun n?hd? teit?".
?itini pelk?si h?nt? liian paljon, ett? olisi kielt?ynyt noudattamasta t?t? outoa k?sky?, jos h?nt? haluttikaan. Sent?hden h?n teki niinkuin h?nelle sanottiin, teki sen niin vapisevilla k?sill?, ett? h?nen hiuksensa (jotka olivat uhkeat ja kauniit) vieriv?t h?nen kasvoillensa.
"Herranen aika!" huudahti Miss Betsey. "Lapsihan te viel? olettekin!"
?itini oli ep?ilem?tt? n??lt??n tavattoman nuorekas ik?ns? suhteen; h?n painoi alas p??ns?, niinkuin se olisi ollut h?nen vikansa, vaivainen raukka, ja sanoi nyyhkien, ett? h?n todella pelk?si olevansa vaan lapsellinen leski ja tulevansa vaan lapselliseksi ?idiksi, jos h?n eli. Tuosta oltiin hetken aikaa vaiti, jolloin ?itini luuli tuntevansa, ett? Miss Betsey kosketti h?nen hiuksiansa, eik? suinkaan tylyll? k?dell?; mutta, katsellen h?nt? arassa