Daniel Hjort | Page 8

kuin kyn??.
DANIEL HJORT.
Sep' oivaa pilaa! Miekkaa min?! Pelk??n Ett' toveriin ma harhass' isken.
JUHANI FLEMING (painavasti).
Voiko Noin katkeroittaa lempi lemmen?
DANIEL HJORT.
Onko Ohdake kukka, valkoinenko korppi?
JUHANI FLEMING.
Mi tarkoitukses?
DANIEL HJORT.
Kaikk' on siin?, kuinka Sit' aatellaan.
JUHANI FLEMING.
Noin ei k?y miehen surra. Jos onni vihamiehemme on, olet S? onnenlaps, sill' yst?v?s on suru. Sen voima ota henkes palvelukseen Ja koita unohtaa!
DANIEL HJORT.
Unohtaa, -- mit??
JUHANI FLEMING.
Mit?t?n tunne.
DANIEL HJORT.
Voi, kuink' ootte hyv?! Ha! ha! kuin helppoa on olla hyv?.
(nousee istualtaan ja l?htee pois).
JUHANI FLEMING.
Tuon miehen muutoksess' on jotain kummaa Ja luonnotonta, jot' en ymm?rr?. Jotakin s?rkynytt' on katseessa, Ja puheesta viel' enemm?n sen huomaa. Vaan miksi h?nt? aattelen? H?n eik? Tylyll? pilkan naurull' yst?vyytt?in Hyl?nnyt. Paras on kun h?nt' ei huomaa. Kipunsa itserakkautt' on vain, Ja muiden kylmyys l??ke tehokkain.
Kuudes kohtaus.
JUHANI FLEMING. ARVID ST?LARM. UPSEERI (kulkien muurilla). My?hemmin SANANSAATTAJA.
UPSEERI.
Se pursi, joka rauhalipull' ?sken P?in linnaa riensi, nyt on l?hell' aivan; Nyt muurin luo se laskee.
(astuu muurilta maahan)
JUHANI FLEMING.
He mit' aikoo?
ST?LARM.
Se viesti laivastost' on, joka hiukan Lorulla meit? huvittaa, sill' aikaa Kun jyryks sotamelu hankkii.
SANANSAATTAJA.
Lausuin Terveiset Scheelin, ilmoitan ma, ett? L?hell? Helsinki? herttua Kaarle Maajoukkonne on voittanut ja ly?nyt. Hyvill? avaa t?m? linna siis, Ja luovu Sigismundist' aioissa, Jos tahdot armon saada.
JUHANI FLEMING.
Mit? kuulen? Maailmaa jyrkk? sallimusko ohjaa?
ST?LARM.
Takaisin tervehdi ja sano, ett? L?hell? Helsinki? herttua Kaarlen Maajoukkomme on voittanut ja ly?nyt, Ja ett? varoillaan h?n olkoon siis, Jos tahtoo pelastaa h?n laivastonsa. Niin sano, h?n mua yht? hyvin uskoo, Kuin min? h?nt?.
SANANSAATTAJA.
Tuota vastausta Teilt' odotin m?, r?ykke?lt?; kuulkaa Siis mit? lopuks lausun. Kauemmin Jos uhkamiell? meit? ?rsyt?tte, Niin miehet ne, jotk' amiraali vangiks Sai Kastelholmista, h?n mestauttaa, Ja teille varoitukseks kaakinpuihin P??t naulituttaa silmienne eteen, N?in veriselt? puhe-istuimelta Ja hirmukuolemalla teille oman Tulevan tuomionne ilmoittaakseen. Siis miettik??. On niiden henki kaupan.
JUHANI FLEMING.
Mik' ilkity? noin julman koston vaatii! H?vyst? puhdas lippus punehtuu, Sun sanoistas sen pyhyys tahraantuu.
ST?LARM.
Kun syd?mest? siinneet oikeudet On arvan heitoll' arvon, vallan kanssa, Niin halpa ?yri aian arpap?yd?ll' On ihmishenki. Min? uhraan heid?t, Kuin he mun uhraisivat vaadittaissa. S? alas laske lippus valkoinen, Ja rienn? pois, jos tahdot henkes s??st??. Ainoinen vastaus moiseen puheesen On uljas, hengen p??lle k?yp? vastus.
SANANSAATTAJA.
Saat r?ykke? s? rangaistuksesi; Poiss' armo, s??li nyt on. Hyv?sti!
(astuu maahan muurin taakse).
JUHANI FLEMING.
Nyt aukealle astukaamme, josta Hyv?sti voimme n?hd? toiseen rantaan. He, taivaan nimess', eiv?t rohkene Noin v?kivaltaa tehd? vangituille.
(St?larm ja Juhani Fleming l?htev?t).
Seitsem?s kohtaus.
DANIEL HJORT (tulee sis??n).
Kain miekkavy? kun veljens' Abelin L?i kuoliaaks ja, tuskissansa ty?st??n, Jumalan hylk??m?ks tuns' itsens?, Tek' itselleen h?n kuvan, uhrin sille Sytytti, ja sen Kunniaksi kutsui. Oi herttaist' ep?jumalata! *Herraan* Vivahtaa *herttainen*, ja maassa herra ol' ensimm?inen Kain. Mies ?lyk?s! Niin konstikkaaks sen kuvan loi h?n, ett? Siin' itse?ns? jumaloi, kuin oisi Se r?ysk?? peililasia, ja viel' on Se pystyss' yh?. Kunnia, sun t?htes M? el?n, kuolen! -- "Kunnia, sun t?htes Ma veljen murhaan!" "Suuri kiitos, teid?n On kunnia!" Se Jumal' ivaa t?ynn' on! Ja maailman se kahlehissa pit??. Seth niminen ol' Abelilla veli, Tuo miksi Kainille ei kostanut? -- H?n oli raukka! Miks ei hiipinyt H?n Kainin linnahan ja veist??n sy?snyt Sel?st? puhki hamaan maksaan asti? H?n aikoi ehk?, linnaan hiipikin, N?k' ep?jumalan ja hurmaantui Ja maahan lankes katuvaisena. H?n oli raukka! Eik? niin, te haamut Veriset? Eik? niin, te henget kaikki, Jotk' ette n?iss? hirmuluolissa Saa rauhaa, jossa luunne, raudoissa Viel' yh?, pime?ss? loistavat! -- Kostoa! kostoa! -- Ma hiljaa tulen; Ja salaa, vaiti, miekatta ma kuljen! Ens y?mme minun ensip?iv?n' on! (l?htee).
Kahdeksas kohtaus.
ARVID ST?LARM. JUHANI FLEMING kohtaa EBBA FLEMING'in.
EBBA FLEMING.
Tekeill? t??ll' on julmaa. Toiseen rantaan Koneita hirveit? on pystytetty...
ST?LARM.
Niit' ?l? katso! miehuuttamme murtaa He tahtovat, mut tuosta se vaan yltyy. Nuo jalot uhrit saavat, Jumal' auta, Komean kunnia-ammunnan ja seuraa Matkalle toiseen maailmahan. Yl?s Soturit! Tykkein luo! Nyt kaikki muurit Vihasta leimuellen hehkukoot! (menee).
(Tykin laukauksia. N?ytt?m? kirkkaaksi valaistuna).
JUHANI FLEMING.
Tuo sek? kunnia, se seppel vainen, Jok' antaa sankarille ikimaineen? Miss' on nyt ritaristo Ruotsinmaan? Ja vanha, hurskas kansa, miss? vaan? Sanoppa, Ebba Fleming, rasittaako Noin julma teko meid?n asiaamme? Se kiell? vaan, niin jalopeuran voiman Ma saan, ja miekan joka sormen p??h?n, Ja joka ter??n liekin! --
EBBA FLEMING.
Taisteluun!
JUHANI FLEMING.
Niin! Taisteluun ja vihaan, kostohon! Pois rakkaus, hellyys! -- Suomi onneton!
(L?htee. Ebba Fleming seuraa h?nt?).
V?LIKUVAUS.
(Amiraali Soheelin p??maja vastap??t? Turun linnaa. Oikealla k?dell? edustan puolella asuinhuone. Ilta. Kuutamoa).
Yhdeks?s kohtaus.
KAKSI herttuan SOTAMIEST? (k?yden asuinhuoneen edustalla).
1:N SOTAMIES.
No, puhu nyt jotakin.
2:N SOTAMIES.
Min? ajattelen.
1:N SOTAMIES.
Mit? sitten ajattelet?
2:N SOTAMIES.
Ajattelen laulua.
1:N SOTAMIES.
Ja min? ajattelen linnaa ... se haraa vastaan kuin kilpikonna. Tied?tk?, mik? kilpikonna on, h?? -- Se on er?s kapakalan laji, n?etk?s, joilla on l?pitunkematon kuori, ja niit? t?ytyy hiilill? paistaa, ennenkuin siit? l?htev?t. Toivon ett? herttua pian tulis t?nne, niin saisimme l?mmitt?? heit? sek? maan ett? meren puolelta.
2:N SOTAMIES.
Milt?h?n siell? sis?ll? n?ytt?nee? Suomalaiset osaavat noitua, n?etk?s.
1:N SOTAMIES.
K?ytt?k??t mit? keinoja tahansa, ilman kansan rakkautta eiv?t seiso lujassa herrat. Huuh! kun kerran raju-ilma hy?k?isee, niin tuossa he makaavat kuin myrskyn kaatama mets?.
2:N SOTAMIES.
Haluttaispa tiet?? miten kotonamme on laita, tuolla laaksossa jokien tuolla puolla.
1:N SOTAMIES.
Rustholliasiko nyt taas ajattelet?