Daniel Hjort | Page 9

Kiitos Jumalan, ett? vaan olen talonpojan renki, eik? muuta miehell? kuin palkka, korpraalius, tytt? ja vapaus.
2:N SOTAMIES.
Nyt on elon aika parhaillaan. Tahdotko kuulla lauluani?
1:N SOTAMIES.
No, laulahan sitten, mutta reipas se olla pit??!
Kymmenes kohtaus.
EDELLISET. DANIEL HJORT.
DANIEL HJORT.
Miss' amiraali? H?nen luokseen tahdon!
1:N SOTAMIES.
?l?p?s, poikaseni, mit? h?nest? tahdot?
DANIEL HJORT.
Se ei sua koske. P??st? sis??n taikka L?vist? rintani. Se yhden tekee.
Yhdestoista kohtaus.
EDELLISET. AMIRAALI SCHEEL (astuu ulos asuinhuoneesta).
SCHEEL.
Mik' ompi t??ll?? Ken se siell? vahdin L?vitse tunkee, h?iriten mun untain?
DANIEL HJORT.
En ole, mik? olen. Linnast' en Ma tule, vaikka tulen sielt?. Mull' ei Nime?, vaikk' on kakskin. P?iv?n vanha Ma olen, vaikka i?lt? jo mies, Ja tuhansien arvoinen tok' olen Ma teille, herttuan, kansan asialle.
SCHEEL.
H?m?r?, kumma puhe, josta vaan Voi p??tt??, ett? linnast' oletten, T?n aian hullulasta. Ken teit' uskoo?
DANIEL HJORT (ottaa esiin sormuksensa).
S? sormus, tule puolustajaks mulle! Oi, jos t?ss' olis herttua, kuin te, Ja h?lle antaisin, kuin teille nyt, T?n sormuksen, h?n tiet?isi sen arvon.
SCHEEL (tarkastelee sormusta).
Se herttuan on vaakuna.
DANIEL HJORT.
Tuon antoi H?n kerran muistoks is?llen'; sen perin Ja sen kanss' is?n veren, asian Ja koston perin.
SCHEEL.
Seuratkaa, niin saamme Likemmin haastaa. Mukaan, sotamies!
(Scheel, Daniel Hjort, ensimm?inen sotamies menev?t asuinhuoneesen).
Kahdestoista kohtaus.
2:N SOTAMIES (yksin).
Se merkitsi jotakin. Tuolla miehell? on pahat mieless?, jos ei meit?, niin muita kohtaan. -- Huh! kolkko on kuudany? ja hiljainen kuin hauta. Laulan lauluni (laulaa).
(Lauletaan kuin: O, Wermeland, du sk?na, j. n. e.).
Nyt kodiss' istuu kulta ja kangasta vain H?n helskytt??pi lient?in kaipaustaan. Ja l?htiess? pyssyn ma taatolta sain, Se aioist on ensimm?isen Kustaan. Se olkahan mua koskee, kuin harras veikkonen, Ja poikani sen saapi taas, kun itse vanhenen, Sen saa h?n, jos el?n vaan niin kauan.
Nyt hein? tehty ompi ja ruista niitet??n, Oi, Luoja, s? sato runsas saata! Ja jos en tule j?llehen, niin tanterelle j??n; On kunnialla kuolleen helppo maata. Se maamies kehno ompi, jok' ei k?y auraltaan, Kun vapautta, uskoa maassa poljetaan. Oi Jumal' avuks herttuan ja Ruotsin! --
Kolmastoista kohtaus.
TOINEN SOTAMIES. DANIEL HJORT (tulee asuinhuoneesta). My?hemmin SCHEEL.
DANIEL HJORT.
Nyt sopimus on tehty. Joka miehen Nyt sanoilla ja kullall' lumoan, Ja linnan voiman voimassansa murran. Viel' arvollas s? sitten kerskaa!
SCHEEL (tulee asuinhuoneesta).
Kullan Te j?titten. T?ss' on se. Onni my?t?! Teit' unhota ei herttua. Hyv?? y?t?!
(menee takaisin asuinhuoneesen).
DANIEL HJORT.
Hyv?sti elo entinen. Nyt kuudan, Y?n kalpea ja paha omatunto, S? maan y?-unta h?iritsev? aave, Itse?s ep?ilev?, kurja valo. S? teist?ni y?n helmass' ?l? kieli. (l?htee).
2:N SOTAMIES (laulaa toistamiseen laulunsa viimeisen v?rsyn).
Nyt hein? tehty ompi ja ruista niitet??n, Oi, Luoja, s? sato runsas saata! Ja jos en tule j?llehen, niin tanterelle j??n; On kunnialla kuolleen helppo maata. Se maamies kehno ompi, jok' ei k?y auraltaan, Kun vapautta, uskoa maassa poljetaan. Oi Jumal' avuks herttuan ja Ruotsin! --

NELJ?S N?YT?S.
(Linnan suuri sali. Aamurusko loistaa sis??n ikkunoista ja valaisee esineit? n?yt?ksen alkupuolella).
Ensimm?inen kohtaus.
JUHANI FLEMING (makaa nukahtaen ja k?si k??reess? er??ll? sohvalla n?ytt?m?n vasemmalla puolella). EBBA FLEMING (nostaa silm?ns? h?nest? ja katsoo ulos).
EBBA FLEMING.
Jo alkaa p?iv?, y? on vihdoin mennyt, Y? pitk?, nelj? p?iv?? lakkaamatta Sodittuamme; mutta kuin se alkaa! Minusta, ruhtinatar t?htien, S? aurinkoinen, kasvos k??nn? pois! Ma huoliin vaivun vaikertain, -- ja tuolla, Tuoll' ulkon' yht? j?ykk?n? kuin ennen On vihollisen laivasto, ja meille Ei purtta kylm? aalto avuks tuo, Ja yst?v?imme kohtalosta sanaa Ei tunkea voi t?nne. -- Vait! h?n her??.
JUHANI FLEMING (her?? ja nostaa ruumistaan).
Oi unta herttaista! Niin vilpas, raitis Nyt olen.
EBBA FLEMING.
Unta n?itk??
JUHANI FLEMING.
Sulaa rauhaa Ja kirkast' onnea! Ma Kuitiass' olin. Kuningas sinne tuli luokseni, Kun kansan kanssa viljavainioilta Ma rauhan ensi kultaa korjasin. Kaikk' oli toisin: uljaat puistot, miss? Nyt jylh?t mets?t on; suot kuivatut Ja pelloks tehdyt; kainalooni tarttui Nyt kuningas, ja n?in me astuimme Tuon juhlaks vaatetetun joukon kautta, Ja kukkasia tiellen viskeltiin, Ja lakit hurraa-huudoill' ilmaan lensi, Ja minuun katsoi Sigismund ja huokas Ja sanoi: kanssain valtakuntaa vaihda! -- Noin uness' itse??n voi mielistell? Ja tuossa elon haamuss' unhoittaa Kaikk' elon huolet. -- Sotajoukost', ?iti, Viel' eik? tietoa?
Toinen kohtaus.
EDELLISET. ARVID ST?LARM (joka ?sken on tullut sis??n). My?hemmin OLAVI KLAUNPOIKA.
ST?LARM.
T?n' y?n? viesti On tullut; huolettoman vahdin ohi Sen t?nne p??st? onnistui.
JUHANI FLEMING.
Miss' on se?
ST?LARM (osoittaa Olavia, joka astuu sis??n).
Tuoss'.
EBBA ja JUHANI FLEMING.
Olavi!
OLAVI KLAUNPOIKA.
Niin valitettavasti!
EBBA FLEMING.
Ja joukko?
OLAVI KLAUNPOIKA.
Voitettu ja hajonnut, Ma itse milt' en vangiks joutunut. Ma turhaan huudan palkkasotureita, Ja ko'ota koitan noita hajonneita; Jos pettureit' en poistaa olis tiennyt, Mun kahleiss' olis herttuan luo he vienyt. Miehuutta yst?v?t! Jos el?nyt En toivoss' ois, niin t?ss' en olis nyt. Me kest?k??mme mieheen viimeiseen, Meit' onni kiusaa, kiusa kiusaa vastaan!
ST?LARM.
Viel' linnamme se seisoo murtumatta, Mut kuinka kauan! Kapinoita alkaa V?est?, tykkimiesi niskoittelee Eik' ammu; petos, meit? kietoin, t??ll? Nyt hiipii.
EBBA FLEMING.
Eik? Puolast' apua.
JUHANI FLEMING.
Sua Sigismund!
OLAVI KLAUNPOIKA.
Me j??mme kuitenkin.
ST?LARM.
Me? Mit? olemme? ja mit? voimme Me, hylj?tyt ja unhoitetut t??ll?! Haa, Sigismund, n?in palkitaanko meille Sua kohtaan osoitettu uskollisuus! Voi, jos vois riist?? pois tuon kehnon tunteen, Jonk' ?idit heikot meihin imetti, Jok' ajaa lasta is??ns' suosimaan, Arvossa pit?m??n sen heikkoutta, Ja lumip??st? pilkat torjumaan; Tuon halvan tunteen, joka hurjimmallaan Tok' on, kun