Cymbeline | Page 8

sitten ihmeen ihana aaria, mainion kaunis
sanoiltaan, -- ja sitten hän jääköön miettimään asiaa.
Laulu.
Jo leivo laulaa taivaalla Ja Phoiboskin jo havaa; Kukista juovat
varsansa Jo kastett' ouruavaa; Jo leinikkökin vaivaantuu Ja
kultasilmäns' avaa; Kun kaikki kaunis havaantuu, Sa, kultani, myös
havaa! Havaa! Havaa!
CLOTEN. Kas niin, nyt saatte mennä. Jos tämä tepsii, pidän sitä
enemmän mielessäni soittoanne; jos ei se tepsi, niin on vika hänen
korvissaan, joita ei hevosen jouhet eikä vasikan suolet eikä edes
leikatun salvikon ääni voi parantaa.

(Soittajat menevät.)
2 YLIMYS. Tuossa tulee kuningas.
CLOTEN. Olipa hyvä, että olin niin myöhään jalkeilla, sillä siitä syystä
olen nyt näin varhain jalkeilla. Hän ei muuta voi, kuin isällisesti
hyväksyä tätä kohteliaisuuttani.
(Cymbeline ja kuningatar tulevat.)
Hyvää huomenta, teidän majesteettinne, ja armollinen äiti!
CYMBELINE. Ovella tylyn tyttäreni varrot? Hän eikö mieli ulos tulla
sieltä?
CLOTEN. Olen häntä ahdistellut soitolla, mutta hän ei suvaitse siitä
välittää.
CYMBELINE. Tuo kullan maanpako on vielä uutta; Hänt' ei hän vielä
unhota; mut aika Sen muiston jäljet kyllä umpeen huhtoo; Sun on hän
silloin.
KUNINGATAR. Kuningasta kiitä; Hän kaikin keinoin koittaa
taivutella Tytärtään sinuun. Tee nyt parastasi Ja kosi säällisesti;
ystäväkses Sopiva aika hanki. Jos saat kiellon, Niin kiihtyköön vain
intos; näytä, että Sua henki ajaa palvelustas hälle Näin tarjoomaan, ja
aina mieltään nouda, Pait jos hän käskee sua matkoihisi, Niin silloin
paadu vain.
CLOTEN. En paadu, en.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA. Anteeksi! Lähetystö Roomasta; Yks heist' on
Cajus Lucius.
CYMBELINE. Kelpo mies Vaikk' aikeet hällä tosin nyt lie huonot.
Vaan syy ei hänen; häntä kohdelkaamme Lähettäjänsä arvon mukaisesti,
Ja muistakaamme myöskin, mit' on meille Hän ennen tehnyt hyvää. --

Rakas poika, Kun olet lemmityistäs huomennellut, Niin kuningatarta ja
meitä seuraa; Tuon roomalaisen pateill' on sua tarvis. -- No, tulkaa,
puoliso!
(Kaikki menevät, paitse Cloten.)
CLOTEN. Jos jalkeill' on hän, Niin puhuttelen häntä; mut jos ei, Niin
maatkoon vain ja uinailkoon. -- (Kolkuttaa.) Hoi, auki! --
Kamarineitsyet on hänen luonaan. Mitä, jos heitä lahjoisin? Tuo kulta
Se pääsyn hankkii, useinkin, ja viehtää Dianan metsäväen ajamaan
Eränsä varkaan lymyyn. Rehtimiehen Se kulta tappaa, varkaan pelastaa
se, Mut joskus hirttää rehdin sekä varkaan. Mit' ei se uhoa ja tuhoa?
Asiamiehen noista naisist' otan, Sill' itse olen tässä ymmäll' aivan.
Suvaitkaa avata. (Kolkuttaa.)
(Kamarineitsyt tulee.)
KAMARINEITSYT. Ken kolkuttaa?
CLOTEN. Ylimysmies.
KAMARINEITSYT. Ei enempää?
CLOTEN. On niinkin: Ylimysnaisen poika.
KAMARINEITSYT. Enemmän siis, Kuin millä moni kerskaa, jolla
puku Niin kallis on kuin teillä. Mitä mieli?
CLOTEN. Prinsessa; hän on valmis kai?
KAMARINEITSYT. On kyllä Pysymään huoneessaan.
CLOTEN. Kas, tuossa kultaa! Minulle myykää hyvä mainintanne.
KAMARINEITSYT. Nimenikö? Vai että mainitseisin, Mit' arvaan
teistä hyvää? -- Prinsessa!
(Menee.) (Imogen tulee)

CLOTEN. Huomenta, kaunis sisko! Saanko kättää?
IMOGEN. Huomenta, herra! Liian vaivan palkaks Vain harmin saatte;
kiitokseni kaikki On siinä, ett' oon köyhä kiitoksista; Ei varaa.
CLOTEN. Vannon, että lemmin teitä.
IMOGEN. Ois sanomisesta jo sama hyöty; Jos aina vannotte, niin tulos
aina On ylönkatse.
CLOTEN. Se ei ole vastaus.
IMOGEN. Vain siksi puhun, ettei suostunnaksi Vait'olo näyttäisi. Mua
säästäkää! Paraankin hellyytenne palkitsen ma Säädyttömyydellä. Noin
viisaan miehen Tulisi ojennuksest' ottaa vaari.
CLOTEN. On synti jättää teidät hulluuteenne; En sitä tahdo.
IMOGEN. Eipä narri hullu.
CLOTEN. Mua narriks sanotte?
IMOGEN. Kun olen hullu. Mut malttukaa, niin hulluudesta pääsen;
Molemmat parannumme. Mieltä särkee, Kun näin mun täytyy vasten
naisen tapaa Puheita pitää. Kerrassaan siis kuulkaa: Ma sydämmeni
tunnen, ja niin totta Kuin tunnen sen, niin sanon: teist' en huoli. Niin
olen armoton, ett' inhon teitä, Sen tunnustan; se tulis teidän nähdä, Niin
säästyis multa tämä omakiitos.
CLOTEN. Rikotte nöyryyden, jonk' isällenne Olette velkaa; sillä liitto,
johon Te vetootte -- tuon kurjan raukan kanssa, Tuon norkon, jota
hovin pöytäjätteill' On ruokittu -- ei ole mikään liitto. Ja vaikka
sallitaankin alhaison -- Ja ken hänt' alhaisempi? -- omin takein
Solmeilla sielujansa -- josta kerjuu Ja kurjat kakarat on tuloksena --
Niin tästä vapaudesta teitä estää Perintökruunu, jonka loistett' ei saa
Ryvettää halpa orja, juoksupoika, Lakeijaks omansa ja passariksi Ja
tuskin sitä.
IMOGEN. Sinä herjakieli! Zeun poika vaikka oisit ja sen lisäks Et

muuta kuin mu' olet, liian halpa Hänelle rengiks oisit; paras paikkas --
Ja sekin kadehdittava, jos arvo On mittana -- on olla hänen maassaan
Piiskaajan renkinä, ja siitäkin Edusta vihattuna.
CLOTEN. Rutto häneen!
IMOGEN. Pahinta, mitä tehdä voit, on että Nimeltä häntä mainit.
Huonoin vaate, Mi häntä verhoo, kalliimpi on mulle Kuin kaikki
hivuksesi, vaikka kukin Niist' oisi mies sun-laisesi. -- Pisanio!
(Pisanio tulee.)
CLOTEN. Vai vaate! Piru olkoon!
IMOGEN. Mene oiti Kamarirouvan, Dorothean, luo.
CLOTEN. Vai vaate!
IMOGEN. Täällä kummittelee narri Ja pelottaa ja kiusaa. -- Käske
häntä, Ett' etsii renkaan, joka ranteestani On suljahtanut. Se on herras
lahja. Niin rikast' Europass' ei kuningasta, Jonk' aarteista sen myisin.
Muistan, että Aamulla näin sen; illalla se varmaan Käsvarress' oli; sitä
suutelin. Ei vain lie herrallesi kertomassa, Ett' olen muita suudellut kuin
häntä.
PISANIO. Se löytynee.
IMOGEN. Niin toivon; käy ja etsi.
(Pisanio menee.)
CLOTEN. Te mua