Cymbeline | Page 7

ylimyksellä on halua kiroilla, niin ei kenenkään
sivullisen ole valta hänen valojaan typistää. Häh!
2 YLIMYS. Ei, prinssi. (Syrjään.) Eikä niiltä korvia leikata.
CLOTEN. Saakelin koira! -- Minäkö hänelle hyvitystä? Olisipa vain
ollut minun säätyluokkaani!
2 YLIMYS (syrjään). Niin, sitä narrin luokkaa.

CLOTEN. Ei mikään maailmassa niin minua harmita. -- Rutto vieköön!
Voi, ett'en olisi niin ylhäinen kuin olen! Eivät tohdi tapella minun
kanssani sen vuoksi, että kuningatar on äitini. Jok'ainoa renttu-jaakko
saa halunsa täydestä tapella, vaan minun täytyy kävellä edes takaisin
kuin kukko, johon ei kukaan uskalla kajota.
2 YLIMYS (syrjään). Kukko olet, oikein salvökukko; ja kieut siinä,
narrinkypäri päässä.
CLOTEN. Sanotko mitä?
2 YLIMYS. Ei sovi teidän ylhäisyytenne käydä käsiksi joka tolvanaan,
jota loukkaatte.
CLOTEN. Ei niin, tiedän sen; mutta minun sopii loukata alempiani.
2 YLIMYS. Niin, se sopii teidän ylhäisyydellenne yksin.
CLOTEN. No, sitähän minäkin sanon.
1 YLIMYS. Oletteko kuullut, että eräs muukalainen on tänä iltana
tullut hoviin?
CLOTEN. Muukalainen! Ja sitä kummaa minä en tiedä?
2 YLIMYS (syrjään). Kumma hän on itse, eikä sitä tiedä.
1 YLIMYS. Tänne on tullut italialainen, joku Leonatuksen ystävä,
arvellaan.
CLOTEN. Leonatus! Henkipatto konna! Ja se on tuo toinenkin, olkoon
kuka hyvänsä. Kuka teille tästä muukalaisesta kertoi?
1 YLIMYS. Eräs teidän ylhäisyytenne kantapojista.
CLOTEN. Sopineeko minun käydä häntä tervehtimässä? Eihän se liene
alentavaa?
1 YLIMYS. Teitä, prinssi, ei voi alentaa.

CLOTEN. Ei vähällä, luulisin.
2 YLIMYS (syrjään). Olet kieltämätön narri; mikä sinusta sikiää, ei siis
ole alentavaa, kun se on narrimaista.
CLOTEN. Tulkaa, tahdon nähdä tuota italialaista. Mitä tänään päivällä
pallopelissä menetin, sen voitan häneltä takaisin illalla. No, tulkaa!
2 YLIMYS. Tulen jälestä, prinssi hyvä.
(Cloten ja ensimmäinen ylimys menevät.)
Niin liukas perkele, kuin hänen äitins', On moisen aasin synnyttänyt!
Äiti Älyllään kaikki kaataa! Poika, vaikka Ois päällään, ei vois kahta
kahdeksasta Vähentää kuudeksi. Prinsessa raukka, Ihana Imogen, oi,
mitä kärsit! Tuoss' isä, jota äitipuoli ohjaa; Tuoss' äiti, joll' on aina
häijyt juonet; Kosija inhempi, kuin mit' on miehes Maanpakokaan ja
kuin se eron kauhu, Mill' uhkaa hän! Sun kunniasi muurit Tuetkoon
taivas, kauniin sielus templin Lujaksi varatkoon, niin että taaskin Saat
ylkäsi ja tämän kauniin maaskin!
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Makuuhuone; nurkassa kirstu.
(Imogen, vuoteessa, lukien; kamarineitsyt.)
IMOGEN. Ken siellä? Helenako?
KAMARINEITSYT. Tässä, rouva.
IMOGEN. Mitä on kello?
KAMARINEITSYT. Puoliyö on kohta.
IMOGEN. Siis kolme tiimaa lu'in. Silmä raukee. Jäin tuohon; taita lehti.
Nukkumaan! Pois älä tulta vie, sen anna palaa. Jos heräät ennen neljää,

ole hyvä Ja mua huuda. Uni minut valtaa. -- (Kamarineitsyt poistuu.)
Jumalat, turvihinne antaun? Yön kiusahengiltä ja keijusilta Mua
varjelkaa ja kaitkaa!
(Nukkuu. Jachimo nousee esiin kirstusta.)
JACHIMO. Sirkka laulaa, Ja työstä vaivaantunut ihmishenki Unessa
virkistäytyy. Näin Tarqvinius Kaislalla hiipi, kunnes havahdutti
Puhtauden, jonka raiskas. -- Cytherea, Kuink' olet kaunis tuossa!
Raikas lilja, Yöliinaa valkeampi! Tohtisinko? Yks muisku vain! --
Rubiinit verrattomat, Somasti viettelevät! -- Hengellään hän Lemustaa
koko huoneen! Tulen liekki Päin häntä kääntyy, silmälautain alta
Tähystäin valoja, joit' uudinpari Nyt peittää sinivalkoinen ja reunass'
Ihana taivaan väri. -- Mutta toimeen! Huonetta tarkkaan, kaikki panen
kirjaan: -- Nuo taulut tuossa, -- tuossa ikkuna, -- Tuo vuoteen koristus,
-- tapetit, kuvat, -- Kas noin, kas noin, -- ja kuvausten aine. -- Ah! Nyt
vaan täytteheksi ruumiin luomi; Se todistaisi enemmän kuin kaikki
Tuhannet pikkuseikat nuo. Oi, uni, Sa kuolon apina, hänt' uuvuta! Ja
tuntos' olkoon niinkuin hautakuorin Kuvapatsaan![4] -- Irti! Irti! --
(Ottaa häneltä rannerenkaan.) Yhtä höllä Kuin gordilainen solmu oli
luja! -- Mun on se! Todistus tää ulkonainen -- Yht' ankara kuin tunnon
sisällinen -- Se saanee hänen puolisonsa raivoon. -- Nisässä
vasemmassa tuoss' on luomi, Viistäplikäs kuin rusepisarat Esikon
kuvussa! Kas, siinä näyte Lakia lujempi! Tuo salamerkki Saa miehen
luuloon, että lukon särjin Ja vaimoltaan vein kunniansa aarteen. Nyt
riittää! Miksi tätä kirjaan panna, Mik' uutattu ja niitattu on muistoon?
Hän luki Tereuksen tarinaa;[5] Ja lehti tuoss' on taitettu, miss' alttiiks
Antautuu Philomela. -- Tässä kyllin! Takaisin kirstuun nyt, ja salpa
kiinni! Yön lohikäärmeet, joutuun, joutuun! Koitar, Jo korpin avaa
silmät! Tuska kaivaa: Tuoss' enkel' taivaan, täällä hornan vaivaa!
(Kello lyö.) Yks, kaks, kolme. -- Nyt on aika!
(Menee takaisin kirstuun.)
Kolmas kohtaus.
Etuhuone Imogenin huoneiston kyljessä.

(Cloten ja ylimykset tulevat.)
1 YLIMYS. Teidän ylhäisyytenne, te olette mitä maltillisin, vaikka
häviättekin, kylmäverisin mies, mikä koskaan on noppaa heittänyt.
CLOTEN. Tuleehan sitä joka mies kylmäksi, kun häviää.
1 YLIMYS. Mutta ei joka miehellä ole teidän ylhäisyytenne jaloa
mielenmalttia. Te olette kuumin ja tulisin silloin, kuin voitatte.
CLOTEN. Voitto tekee joka miehen uljaaksi. Jos vain saisin tuon
hupsun Imogenin omakseni, niin olisi sitä rahaa yllinkyllin. On kai
kohta aamu, vai mitä?
1 YLIMYS. Päivä, teidän ylhäisyytenne.
CLOTEN. Kun ei se soittokunta jo tule! On neuvottu minua tarjoamaan
hänelle soittoa aamuisin; sanotaan, että se tepsii.
(Soittajia tulee.)
Kas niin, kaiuttakaapas nyt! Jos saatte sormenne häneen tepsimään,
niin hyvä on; me koetamme sitten vielä kielellämme; jos ei kumpikaan
auta, niin jääköön sikseen; mutta minä vain en häntä päästä. Ensiksi
komea, jaloaatteinen kappale;