Cymbeline | Page 6

paljon; teihin nähden -- jolle annan Ylimmän

arvon -- tuota ihmettelen, Ihanpa säälin.
IMOGEN. Mitä säälitte?
JACHIMO. Kaht' olentoa sydämmestäni.
IMOGEN. Minäkö toinen? Minuun katselette. Mit' inhaa minussa on
säälittävää?
JACHIMO. Voi, kurjaa! Piilee päivän kirkkautta Ja tyytyy tyrmän
talituohukseen.
IMOGEN. Hyv' olkaa, suora vastuu kyselmiini: Minua miksi säälitte?
JACHIMO. Siksi että Muut nauttii teidän -- olin sanoa -- Mut kosto
taivaan on, ei minun tule Puhua siitä.
IMOGEN. Tietävän te näytte Jotakin mua koskevaa. Siis suoraan --
Kosk' usein pahempaa on pahan pelko Kuin varmuus siitä, sillä varma
joko On auttamaton taikka voi sit' auttaa, Jos ajoissa sen tietää -- mikä
samass' Ajaa ja suistaa teitä?
JACHIMO. Nuo jos posket Mun oisi, huulten kylpeä; tuo käsi, Min
pelkkä kosketuskin ajaa sielun Uskollisuutta vannomaan; tuo muoto,
Mi silmän hurjan lennon kahlehtien Itseensä kiintää, voisinko -- hyi,
sentään! -- Kuolailla huulia niin likaisia Kuin Capitolin portaat, puistaa
kättä, Jonk' ainainen on petos paaduttanut -- Ei työ, vaan petos -,
tirkistellä silmään Niin haljakkaan kuin savuava tuohus, Jost' ihran elta
löyhkää? Paras, että Yhtaikaa kaikki hornan vaivat kohtais Moist'
ilkiötä.
IMOGEN. Mieheni, ma varon, Britannian unhotti.
JACHIMO. Ja itsensäkin. Ei tuosta vaivaisvaihdost' oisi mulla Halua
kannella, mut kauneutenne Se tunnon pohjukasta kielelleni Sanoman
loihti.
IMOGEN. Muut' en kuulla tahdo.

JACHIMO. Olento kallis! Kohtalonne säälin Luo sydämmeeni ja mun
sairaaks saattaa. Noin kaunis nainen, valtiaaksi luotu, Jost' arvo nousis
suuren kuninkaankin, Luuskainko vertainen, joit' ostetaan Sill',
eläkkeellä, minkä itse maksaa -- Kuppaisten aattain, jotka kullasta
Panevat kaupan kaikki taudit, mitä Mädännys siittää, -- kaltattujen
haaskain, Jotk' itse myrkyn myrkyttävät! Kostoon! Tai äitinne ei
kuningatar ollut Ja suuren sukupuunne häpäisette.
IMOGEN. Vai kostoon! Kuinka kostaa? Tuo jos totta -- Mut sydän
mull' on moinen, ettei korvat Sit' äkin petä -- niin, jos se on totta, Niin
kuinka kostaa?
JACHIMO. Kuin Dianan pappi Vilussa vuoteessako viruisitte, Kun
kiusaksenne hän ja rahoillanne Himoissa telmii riettaissa? Ei, kostoon!
Ma itse tarjoun lemmen uhriks teille, Ja, jalompana tuota uskotonta,
Lujasti pysyn rakkaudessanne Vakaana vaiteliaana.
IMOGEN. Hoi, Pisanio!
JACHIMO. Valani saanko huulillenne painaa?
IMOGEN. Pois! Kirotut korvani, kun näinkin kauan Sua kuuntelivat! --
Kunnon mies jos oisit, Niin hyvettä sä puolustaisit, etkä Noin kummaa,
halpaa pyydett' ilmi toisi. Häpäiset miestä, jolle yhtä vieras On moinen
työ, kuin sulle kunnia, Ja kiusaat naista, joka sua kammoo Kuin ikään
paholaista. -- Hoi, Pisanio! -- Isäni, kuningas, on tiedon saapa Sun
aikeistas; jos kärväs muukalainen Hovia näin saa kaupantekoon käyttää
Kuin roomalaista saunaa[3] ja näin julki Eläimen kiihkaans' ilmaista, ei
isä Hovistaan paljon välitä ja lainkaan Ei tyttärestään huoli. -- Hoi,
Pisanio! --
JACHIMO. Oi; sinä, onnellinen Leonatus! Tuo vaimos luottamus se
uskomusta Myös sulta vaatii, ja sun puhdas hyvees Häneltä ehdotonta
luottamusta. -- Oi, siunattuna kauan eläkää, Te, vaimo miehen parhaan,
mitä maassa On missäkään; te puolisona myöskin Parahan miehen
arvoinen! Oi, anteeksi Koitella tahdoin, syvällekö juurtui Tuo
luottamuksenne; nyt hänet jälleen Teen siksi, mikä on hän. Hän on
mies Tavoiltaan puhtain, moinen pyhä noita. Ett' ympärilleen laumoja

hän kokoo Ja voittaa puolen mailman sydammet.
IMOGEN. Te parannusta teette.
JACHIMO. Miesten kesken Kuin taivahinen jumala hän istuu Ja
kunnioitust' yliluonnollista Saa osaksensa. Älkää pahastuko, Ylevä
prinsessa, ett' uskalsin Valeilla teitä koitella; mut tää vaan Todistaa
suurta älyänne miehen Niin jalon valinnassa, mik' ei koskaan Voi
harhaan viedä. Rakkaudesta häneen Näin teitä seulon; mutta
vihneettömäks Olette luotu, erilaiseks muista. Siis pyydän, anteeks
suokaa.
IMOGEN. Hyvin kaikki. Hovissa minun valtani on teidän.
JACHIMO. Nöyrimmät kiitokset! Unohtaa olin Anoa pientä armotyötä,
joka On tärkeää ja miestännekin koskee. Pait mua, monta hyvää
ystävää On toimess' osakkaana.
IMOGEN. Mitä on se?
JACHIMO. Tusina roomalaisia ja myöskin Miehenne -- paras sulka
siivessämme -- Ko'onneet ovat lahjan keisarille; Mun oli toimeni se
Ranskast' ostaa: Hopeinen, kallis pöytäkalusto Ja juveleita rikas
valikoima; Suur'arvoinen se on, ja muukalaisna Sen säilymisest' olen
levoton. Suvaitsetteko huostaanne sen ottaa?
IMOGEN. Mielisti; kunniani turviss' on se, Kosk' osakas on mieheni;
sen kätken Ma makuusuojaani.
JACHIMO. Se kirstuss' on, Väkeni sitä valvoo. Saanko vallan Sen
teille lähettää vain ensi yöksi; Huomenna laivaan astun.
IMOGEN. Älkää!
JACHIMO. Kyllä; Sanani rikon, kotimatkaa vielä Jos lykkään.
Galliasta tulin tänne, Kun teidän korkeutenne luona varmaan Lupasin
käydä.
IMOGEN. Kiitos vaivoistanne! Mut huomenn' älkää menkö.

JACHIMO. Täytyy, rouva. Suvaitkaa siis, jos mieli kirjeen kautta
Miestänne tervehtää, se heti tehdä. Mun aikani jo ohi on, ja kiire On
lahjan antamisen.
IMOGEN. Kirjoitan. Kirstunne tuokaa; turvass' on se täällä Ja ehjänä
sen saatte. Tervetullut!
(Menevät.)

TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
(Cloten ja kaksi ylimystä tulee.)
CLOTEN. Onko nähty mokomaa huonoa onnea! Liipaisin jo pääpalloa,
kun toisella heitolla palloni työnnettiin pois. Olin pannut vetoa sata
puntaa; ja sitten tuollainen saakelin tolvana moittii minua
kiroilemisesta! Ikäänkuin olisin häneltä valani lainannut enkä saisi niitä
tuhlata mielin määrin.
1 YLIMYS. Mitä hän sillä voitti? Te löitte pallollanne läven hänen
päähänsä.
2 YLIMYS (syrjään). Jos hänellä ei olisi ollut älyä enemmän kuin
lyöjällä, niin olisi se juossut kaikki kuiviin.
CLOTEN. Jos