Cymbeline | Page 2

aina. Pakenen Roomaan nyt,
Philarion luo, Jok' isäni ol' ystävä ja mulle Kirjeistä tuttu. Sinne kirjoita:
Sanasi, armas, silmin juon, vaikk' onkin Sapesta muste tehty.
(Kuningatar palajaa.)
KUNINGATAR. Joutukaa! Jos tulee kuningas, niin tiesi mitkä Saan
vihat kestää. -- (Syrjään.) Tänne häntä toki Ma johdatan. Jos kuinka
häntä loukkaan, Niin loukkaukset hän lemmen töinä ostaa Ja kalliin
niistä maksaa.
(Menee.)
POSTHUMUS. Vaikka kestäis Elomme loppuun nämä jäähyväiset,
Niin kasvais eron tuska vain. Hyvästi!
IMOGEN. Ei, viivy vielä! Vaikka ratsasajoon Huvikses lähtisit, niin

liian köyhä Tänlainen ero ois. Kas tässä, armas: Tää äitini on helmi; ota,
armas; Se kätke, kunnes toista kosit naista, Kun Imogen on kuollut.
POSTHUMUS. Mitä? Toista? Hyvä taivas, omani vaan mulle anna Ja
toisen halauksesta kuolon kahle Mua estäköön! -- (Panee sormuksen
sormeensa.) Tuoss' ole sinä, tuossa, Siks kunnes tunto turtuu! Sulo
armas, Niinkuin ma sinuun köyhän itseni Rajattomaksi tappiokses
vaihdoin, Niin sinust' aina turhissakin hyödyn. Minulle tätä kanna,
lemmen kahle Se on, sill' ihanimman sidon vangin.
(Kiinnittää rannerenkaan hänen ranteeseensa.)
IMOGEN. Oi, jumalani! Milloin toisemme Tapaamme taas?
(Cymbeline tulee seurueineen.)
POSTHUMUS. Voi meitä! Kuningas!
CYMBELINE. Pois, kurja olento! Pois silmistäni! Jos halpuudellas
hovia sa lokaat, Tään kuultuas, niin kuolet. Mene sinä, Vereni myrkky!
POSTHUMUS. Taivas teitä kaitkoon Ja kaikki hyvät täällä siunatkoon!
Ma menen.
(Poistuu.)
IMOGEN. Kuolemassa ei voi tuskaa Kovempaa olla.
CYMBELINE. Sinä epäkelpo, Mun oisit voinut nuorentaa; nyt vuoden
Ikääni lisäät.
IMOGEN. Isä, kiukull' älkää Pilatko itseänne; vihanne Ei minuun pysty;
kaikki pelot, tuskat Sulompi tunne voittaa.
CYMBELINE. Armotonko? Nöyryyttä vailla?
IMOGEN. Epäilyksess' aivan Ja vailla toivoa, siis armoton.
CYMBELINE. Sa kuningattareni ainoon pojan Olisit saanut.

IMOGEN. Onni etten saanut! Ma kotkan valitsin ja pöllön vältin.
CYMBELINE. Sait kerjäläisen; valtaistuimestain Ois tullut halpa
istuin.
IMOGEN. Uuden loiston Se oisi saanut.
CYMBELINE. Kurja sinä!
IMOGEN. Isä, Syy teidän, että Posthumusta lemmin; Hänestä mulle
leikkiveikon teitte; Hän vaimon ansaitsee jos millaisen; Mun arvoni
hän kaksin kerroin korvaa.
CYMBELINE. Oletko hullu?
IMOGEN. Melkein vain; mut taivas Mua auttakoon! -- Josp' oisin
paimentyttö, Ja lampurimme poika naapurista Leonatukseni!
CYMBELINE. Mieletönkö olet? -- (Kuningatar palajaa.) Taas ovat
yhtyneet; te ette tehnyt Niin kuin mä käskin. Tyttö oiti pois Ja salvan
taa!
KUNINGATAR. Mut malttukaahan! -- Vaiti, Vait, neiti, rakas tytär! --
Ruhtinaani, Nyt meidät jättäkää, ja lohdutaitkaa Parhaanne mukaan.
CYMBELINE. Hivukoon hän verta Pisaran päivässä, ja houkkuuteensa
Näin kuolkoon vanhoillaan!
(Cymbeline seuralaisineen menee.)
KUNINGATAR. Hyi! -- Taipukaa! (Pisanio tulee.) Kas, tuossa
palvelijanne. -- Mitä tiedät?
PISANIO. Herraani vastaan miekan veti prinssi, Poikanne.
KUNINGATAR. Eihän vaaraa?
PISANIO. Vähän oli; Mut herrani ei taistellut, vaan leikki, Vähääkään
kiihtymättä. Pari herraa Erotti heidät.

KUNINGATAR. Hyvä.
IMOGEN. Poikanne On isän ystävä ja puoltaa häntä. -- Maanpakolaista
hätyyttää! -- Mik' uljuus! Oi, Afrikass' ett' oisivat he kaksin[2] Ja minä
siellä neuloin pistämässä Sitä, ken väistyy! -- Miksi herras jätit?
PISANIO. Hän käski; itseään ei minun suonut Satamaan saattaa; listan
antoi siitä, Mill' oisi minun teitä palveltava. Jos käskette.
KUNINGATAR. Hän alttiisti on aina Sua palvellut, ja, kautta kunniani,
Sen vastakin hän tekee.
PISANIO. Nöyrin kiitos!
KUNINGATAR. Kävellään hiukan.
IMOGEN. Tule hetken päästä Mun puheilleni. Täytyyhän sun toki
Isäntäs lähtö nähdä. Tavataan.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Julkinen paikka.
(Cloten ja kaksi ylimystä tulee.)
1 YLIMYS. Prinssi hyvä, neuvoisin teitä muuttamaan paitaa; tappelun
palavuudesta höyryätte kuin polttouhri. Mistä ilmaa virtaa ulos, siitä
ilmaa virtaa sisäänkin; mikään ulkoilma ei ole niin terveellistä, kuin se,
mikä teistä lähtee.
CLOTEN. Jos olisi veressä paitani, niin sopisihan muuttaa.
Haavoitinko häntä?
2 YLIMYS (syrjään). Et ikään; et edes hänen malttiaan.
1 YLIMYS. Vieläkö kysytte? Kuultava luurankale hänen ruumiinsa on,
jos hän ei ole haavoittunut; avoin ajotie se on raudalle, jos ei se haavaa

saanut.
2 YLIMYS (syrjään). Hänen rautansa teki niinkuin velkamies: kierteli
takateitä.
CLOTEN. Se konna ei mielinyt pitää puoliaan minua vastaan.
2 YLIMYS (syrjään). Ei, hän karkasi aina vain eteenpäin, suoraan
silmillesi.
1 YLIMYS. Pitääkö puoltaan teitä vastaan; Teillä oli maata tarpeeksi
itsellänne, mutta hän antoi teille vielä lisää: hän pakeni tantereelta.
2 YLIMYS (syrjään). Niin, yhtä monta tuumaa kuin mitä teillä on
valtameriä. -- Senkin hölmöt!
CLOTEN. Olisin suonut, ett'eivät olisi väliimme tulleet.
2 YLIMYS (syrjään). Niinpä minäkin, kunnes olisit ottanut maasta
mittaa, kuinka pitkä olet narri.
CLOTEN. Ja että se naikkokin rakastaa mokomaa ja antaa minulle
rukkaset!
2 YLIMYS (syrjään). Jos on syntiä tehdä oikea valinta, niin hän on
kadotettu.
1 YLIMYS. Niinkuin aina teille sanoin, eivät pidä yhtä hänen
kauneutensa ja hänen aivonsa; hän on hyvä kylttikuva, mutta heikosti
olen nähnyt hänen älynsä heijastavan.
2 YLIMYS (syrjään). Hän ei paista narreihin; heijastus tekisi hänelle
pahaa.
CLOTEN. Tulkaa mukaan huoneeseeni. Voi, ettei tässä vahinkoa
tullut!
2 YLIMYS (syrjään). Sitä en minä toivoisi, paitse jos aasi olisi
kaatunut, joka ei ole suuri vahinko.

CLOTEN. Tuletteko mukaan?
1 YLIMYS. Seuraan teidän ylhäisyyttänne.
CLOTEN. Ei, kaikki yhdessä joukossa.
2 YLIMYS. No niin, herra prinssi.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Huone Cymbelinen hovilinnassa.
(Imogen ja Pisanio tulevat.)
IMOGEN. Jos voisit rantaan juuttua ja laivaa Jokaista urkkia! Jos
kirjoittaa hän,