Cymbeline

Cymbeline, by William
Shakespeare

The Project Gutenberg EBook of Cymbeline, by William Shakespeare
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Cymbeline
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Cajander
Release Date: September 10, 2007 [EBook #22556]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
CYMBELINE ***

Produced by Tapio Riikonen

CYMBELINE
Kirj.

William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1901.

Näytelmän henkilöt:
CYMBELINE, Britannian kuningas. CLOTEN, kuningattaren poika
ensimmäisestä naimisesta. LEONATUS POSTHUMUS, Imogenin
puoliso. BELARIUS, maanpakolainen ylimys, valenimeltään Morgan.
GUIDERIUS, | Cymbelinen pojat, valenimiltään Polydor ja
ARVIRAGUS, | Cadwal, Belariuksen poikina pidetyt. PHILARIO,
Posthumuksen ystävä, | italialaisia. JACHIMO, Philarion ystävä, |
Ranskalainen ylimys, Philarion ystävä. CAJUS LUCIUS, roomalaisen
sotajoukon johtaja. Roomalainen sotapäällikkö. Kaksi brittiläistä
sotapäällikköä. PISANIO, Posthumuksen palvelija. CORNELIUS,
lääkäri. Kaksi ylimystä. Kaksi vanginvartijaa. Kuningatar, Cymbelinen
puoliso. IMOGEN, Cymbelinen tytär edellisestä naimisesta. HELENA,
Imogenin kamarirouva.
Herroja ja rouvia, Rooman senaattoreja, tribuuneja, henki-ilmiöitä,
tietäjä, hollantilainen ylimys, espanjalainen ylimys, soittoniekkoja,
sotaherroja, päälliköitä, sotamiehiä, lähettiläitä ja muita seuralaisia.
Tapaus milloin Britanniasta, milloin Italiasta.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Britannia. Cymbelinen lumilinnan puutarhat
(Kaksi ylimystä tulee.)
1 YLIMYS. Tääll' ovat kaikki nurpeillaan; ei veri Niin ilmaa noudata
kuin hovikkomme Kuninkaan katsetta.

2 YLIMYS. Mut mikä syynä?
1 YLIMYS. Näet, tyttärensä, vallan perillinen, Jot' avionsa ainoon
pojan vaimoks Hän aikoi -- lesken, näet, nai hän hiljan -- Valinnut
köyhän on, mut kelpo herran. Vihityt ovat; vankina on vaimo; Mies
maanpaossa; muodoissa on murhe, Mut kuningas, ma luulen,
sydämmessään Sen tuntee.
2 YLIMYS. Kuningasko vain?
1 YLIMYS. Hän myöskin, Jok' immen kadotti, ja äiti myöskin, Mi
kauppaa suosi; mutta ylimykset, Vaikk' onkin heillä kasvot yhtä maata
Kuin kuninkaan ja vaikka nurisevat, Niin sydämmestään iloitsevat.
2 YLIMYS. Miksi?
1 YLIMYS. Hän, jok' ei neittä saanut, mies on halpa, Huonolle
maineellekin liian huono. Ken hänet sai, -- ma tarkoitan: ken nai, --
Mies-parkaa, oi! ja siksi maanpaossa -- Niin kelvos mies on, että,
vaikka etsit Maanpiirin halki hälle vertaista, Niin verrattavasi aina
jotain puuttuu. Ma luulen, ettei toista ole, jossa Niin kaunis ulkomuoto
somistaisi Niin ehon sielun.
2 YLIMYS. Liikoihin jo menee.
1 YLIMYS. Ei toki yli hänen ansionsa; Kutistan pikemmin kuin
venytän Arvonsa mittaa.
2 YLIMYS. Nimi? Sukuperä?
1 YLIMYS. En tunne juuriaan. Mut isä oli Sicilius, joka kunnialla soti
Cassibelanin kanssa Roomaa vastaan. Tenantiukselt' arvonsa hän sai,[1]
Jot' urhokkaasti palveli ja taidoin; Sai siitä liikanimen Leonatus. Häll'
oli, paitse tätä nuorukaista, Kaks poikaa vielä, jotka miekka käessä
Sortuivat sotaan. Isä, ollen vanha Ja lapsirakas, katoaan niin suri, Ett'
uupui hautaan. Jalo puolisonsa Hän tätä silloin kantoi, mutta kuoli, Kun
syntyi tää. Kuningas lapsen otti, Sill' antoi nimen Posthumus Leonatus,
Kasvatti, teki kantapojakseen, Opetti kaikki, mitä sen-ikäinen Omistaa

saattoi; laps sen otti vastaan, Niin kuin me ilmaa, heti tarjomalta. Jo
kevät sadon soi. Hän hoviss' oli -- Mi harvinaist' on -- kehuttu ja rakas,
Nuorille esikuva; vanhemmille Avujen peili; vanhuksille lapsi, Jok'
ikäheikot ohjaa; armaalleen, Jost' on nyt maanpaossa, -- tämän maine
Jo todistaa, mink' arvoiseksi miehen Ja miehen avut katsoi; vaimon
vaali On selvä näyte siitä, mikä oli Hän miehiään.
2 YLIMYS. Ma häntä kunnioitan Jo kertomastanne. Mut sanokaahan:
Kuninkaan ainoako laps tuo tyttö?
1 YLIMYS. Niin, ainoa. Häll' oli kaksi poikaa -- Jos kuulla kannattaa,
niin mieleen pankaa -- Vanhempi oli kolmen vuoden vanha, Kehdossa
toinen; imettäjältään He varastettiin; mihin joutuivat, Ei tietoa.
2 YLIMYS. Kuin pitkä siit' on aika?
1 YLIMYS. Hyvinkin vuotta parikymmentä.
2 YLIMYS. Niin ryöstetäänkö kuninkaankin lapset? Niin pahoin
kaitaan? Etsitään niin vitkaan, Ett' umpeen jäljet käyvät?
1 YLIMYS. Kummaa olkoon Ja naurettavaa moinen laiminlyönti,
Mutta totta vain se on.
2 YLIMYS. Sen kyllä uskon.
1 YLIMYS. Mut vaiti nyt! Se tuossa on se herra, Ja kuningatar myös ja
prinsessa.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Sama paikka.
(Kuningatar, Posthumus ja Imogen tulevat.)
KUNINGATAR. En, tytär, koskaan en sua karsastele, Jost' usein
moitett' äitipuolet saavat. Sin' olet vankini, mut vartijaltas Avaimet saat

sa, jotka tyrmäs ovet Sinulle avaa. Ja te, Posthumus, -- Kuninkaan vihat
kun saan lauhtumaan, Niin puhun puolestanne. Häness' yhä Kytevi
raivo; paras teidän oisi Mukauta tuomioon niin alttihisti Kuin vaatii
viisaus.
POSTHUMUS. Jos suvaitsette, Niin tänään lähden.
KUNINGATAR. Vaaran tuntenette. Ma kerran puiston kierrän,
säälitellen Ehätyn lemmen tuskaa, vaikk' on teiltä Kuningas
kieltänytkin haastelun.
(Menee.)
IMOGEN. Tekohyvyyttä! Se käärme hienost' ensin Kutittaa, sitte pistää.
-- Rakas ylkä, Isäni vihaa pelkään, mut en mitään -- Kun valani vain
säilyy -- mitä mulle Hän tehnee raivossaan. Sun täytyy mennä; Mua
joka hetki täällä iskut kohtaa Vihaisten silmäin, muu ei lohtunani Kuin
ett' on mailmass' aarre, jonka kerran Näen vielä.
POSTHUMUS. Valtiaani! Puolisoni! Armaani! Älä itke, muuten annan
Syyt' epäilyyn, ett' olen hempeämpi Kuin sopii miehen. Uskollisin ylkä,
Mi koskaan lemmen vannoi, olen