Cymbeline | Page 8

Dianan mets?v?en ajamaan Er?ns? varkaan lymyyn. Rehtimiehen Se kulta tappaa, varkaan pelastaa se, Mut joskus hirtt?? rehdin sek? varkaan. Mit' ei se uhoa ja tuhoa? Asiamiehen noista naisist' otan, Sill' itse olen t?ss? ymm?ll' aivan. Suvaitkaa avata. (Kolkuttaa.)
(Kamarineitsyt tulee.)
KAMARINEITSYT. Ken kolkuttaa?
CLOTEN. Ylimysmies.
KAMARINEITSYT. Ei enemp???
CLOTEN. On niinkin: Ylimysnaisen poika.
KAMARINEITSYT. Enemm?n siis, Kuin mill? moni kerskaa, jolla puku Niin kallis on kuin teill?. Mit? mieli?
CLOTEN. Prinsessa; h?n on valmis kai?
KAMARINEITSYT. On kyll? Pysym??n huoneessaan.
CLOTEN. Kas, tuossa kultaa! Minulle myyk?? hyv? mainintanne.
KAMARINEITSYT. Nimenik?? Vai ett? mainitseisin, Mit' arvaan teist? hyv??? -- Prinsessa!
(Menee.) (Imogen tulee)
CLOTEN. Huomenta, kaunis sisko! Saanko k?tt???
IMOGEN. Huomenta, herra! Liian vaivan palkaks Vain harmin saatte; kiitokseni kaikki On siin?, ett' oon k?yh? kiitoksista; Ei varaa.
CLOTEN. Vannon, ett? lemmin teit?.
IMOGEN. Ois sanomisesta jo sama hy?ty; Jos aina vannotte, niin tulos aina On yl?nkatse.
CLOTEN. Se ei ole vastaus.
IMOGEN. Vain siksi puhun, ettei suostunnaksi Vait'olo n?ytt?isi. Mua s??st?k??! Paraankin hellyytenne palkitsen ma S??dytt?myydell?. Noin viisaan miehen Tulisi ojennuksest' ottaa vaari.
CLOTEN. On synti j?tt?? teid?t hulluuteenne; En sit? tahdo.
IMOGEN. Eip? narri hullu.
CLOTEN. Mua narriks sanotte?
IMOGEN. Kun olen hullu. Mut malttukaa, niin hulluudesta p??sen; Molemmat parannumme. Mielt? s?rkee, Kun n?in mun t?ytyy vasten naisen tapaa Puheita pit??. Kerrassaan siis kuulkaa: Ma syd?mmeni tunnen, ja niin totta Kuin tunnen sen, niin sanon: teist' en huoli. Niin olen armoton, ett' inhon teit?, Sen tunnustan; se tulis teid?n n?hd?, Niin s??styis multa t?m? omakiitos.
CLOTEN. Rikotte n?yryyden, jonk' is?llenne Olette velkaa; sill? liitto, johon Te vetootte -- tuon kurjan raukan kanssa, Tuon norkon, jota hovin p?yt?j?tteill' On ruokittu -- ei ole mik??n liitto. Ja vaikka sallitaankin alhaison -- Ja ken h?nt' alhaisempi? -- omin takein Solmeilla sielujansa -- josta kerjuu Ja kurjat kakarat on tuloksena -- Niin t?st? vapaudesta teit? est?? Perint?kruunu, jonka loistett' ei saa Ryvett?? halpa orja, juoksupoika, Lakeijaks omansa ja passariksi Ja tuskin sit?.
IMOGEN. Sin? herjakieli! Zeun poika vaikka oisit ja sen lis?ks Et muuta kuin mu' olet, liian halpa H?nelle rengiks oisit; paras paikkas -- Ja sekin kadehdittava, jos arvo On mittana -- on olla h?nen maassaan Piiskaajan renkin?, ja siit?kin Edusta vihattuna.
CLOTEN. Rutto h?neen!
IMOGEN. Pahinta, mit? tehd? voit, on ett? Nimelt? h?nt? mainit. Huonoin vaate, Mi h?nt? verhoo, kalliimpi on mulle Kuin kaikki hivuksesi, vaikka kukin Niist' oisi mies sun-laisesi. -- Pisanio!
(Pisanio tulee.)
CLOTEN. Vai vaate! Piru olkoon!
IMOGEN. Mene oiti Kamarirouvan, Dorothean, luo.
CLOTEN. Vai vaate!
IMOGEN. T??ll? kummittelee narri Ja pelottaa ja kiusaa. -- K?ske h?nt?, Ett' etsii renkaan, joka ranteestani On suljahtanut. Se on herras lahja. Niin rikast' Europass' ei kuningasta, Jonk' aarteista sen myisin. Muistan, ett? Aamulla n?in sen; illalla se varmaan K?svarress' oli; sit? suutelin. Ei vain lie herrallesi kertomassa, Ett' olen muita suudellut kuin h?nt?.
PISANIO. Se l?ytynee.
IMOGEN. Niin toivon; k?y ja etsi.
(Pisanio menee.)
CLOTEN. Te mua herjasitte. -- Huonoin vaate!
IMOGEN. Niin sanoin, herra. Syytt?k?? mua siit? Ja vieraat miehet kutsukaa.
CLOTEN. Sen kerron Ma is?llenne.
IMOGEN. ?idillenne my?skin. Se hyv? rouva varmaan tahtoo kuulla Minusta pahinta. Nyt j?t?n teid?t Pahimman tuulen valtaan.
(Menee.)
CLOTEN. Viel? kostan. -- Vai huonoin vaate! -- Hyv?!
(Menee.)
Nelj?s kohtaus.
Rooma. Huone Philarion talossa.
(Posthumus ja Philario tulevat.)
POSTHUMUS. Ei pelkoa; jos kuninkaan ois armo Niin varma vain, kuin taattu puolisoni On kunnia.
PHILARIO. Mit' armon eteen teette?
POSTHUMUS. En mit??n; varron vain, ett' aika muuttuu; V?risen talven kourissa ja halaan Suvempaa ilmaa. Huono palkka teille On t?m? marras toivo; se jos pett??, Niin kuolen teid?n velkamiehen?nne.
PHILARIO. Hyvyytenne ja seuranne jo liiaks Mun palkitsee. Suur' Augustus on pannut Kuninkaallenne sanan; Cajus Lucius On siihen toimeen omansa; ja varmaan Kuningas verot sek? r?stit maksaa, Pel?ten Rooman voimaa, jonka muisto Suruna heiss? el??.
POSTHUMUS. Valtaviisas En ole, siks' en tulekaan, mut uskon, Ett' uhkaa sota. Ennen saatte kuulla, Ett' ovat legioonat Galliasta Uljasten brittein maahan maalle nousseet, Kuin ett? verost' osaakaan h?n maksaa. V?kemme nyt on toisempi, kuin milloin Sen k?mpelyytt? Julius Caesar nauroi, Mut huomas miehuuden tok' ansaitsevan Vihaista katsetta; nyt sotakuri, Uljuuteen yhtyneen?, n?ytt?? sille. Ken koittaa tahtoo, ett? ovat kansaa, Jok' ajast' ottaa vaarin.
(Jachimo tulee.)
PHILARIO. Jachimo!
POSTHUMUS. Nopeimmat hirvet teit? maitse kantoi Ja purjeitanne kaikki tuulet liehi, Keveeksi tehden laivan.
PHILARIO. Tervetullut!
POSTHUMUS. Toivonpa, ett? vastauksen lyhyys Keritti paluutanne.
JACHIMO. Vaimonne On kauniimpia, mit? olen n?hnyt.
POSTHUMUS. Ja paras my?s; jos ei, niin ikkunoissa. Sulollaan irstaajoita houkutelkoon, Ja irstaelkoot kilvan.
JACHIMO. T?ss? kirje.
POSTHUMUS. Sis?llys varmaan hyv?.
JACHIMO. Luultavasti.
PHILARIO. Oliko, hoviss' ollessanne, siell? My?s Cajus Lucius?
JACHIMO. H?nt? odotettiin, Ei ollut viel?.
POSTHUMUS. Viel' on hyvin kaikki. -- Tuo kivi viel? s?ihkyyk?? Vai teille Se liian himmi lie?
JACHIMO. Jos h?vitin, Niin kullassa sen arvon h?vitin. Tekisin matkan kahta pitemm?nkin, Jos tiedoss' y? niin lyhyt ois ja maire Kuin tuolla Britanniassa. Mun on sormus.
POSTHUMUS. Sen kivi liian lujass on.
JACHIMO. Ei lainkaan, Kun vaimonne niin h?ll?ss' on.
POSTHUMUS. Ei pilaa H?vi? sied?; tiet?k??, ett'emme Voi yst?viksi j??d?.
JACHIMO. Meid?n t?ytyy, Jos puhe pit??. Jos en likelt' oisi Vaimoonne tutustunut, silloin meill? Ois riidan syyt?, my?nn?n sen; vaan nyt Vakuutan, ett? h?nen kunniansa Ja sormuksenne voitin; sill' en loukkaa En h?nt?, enk? teit?, kun vain mieliks Tein kummallenkin.
POSTHUMUS. H?nt? hyv?illeenne Jos toteen n?yt?tte, niin tuossa