Cymbeline | Page 5

maasta otit. Pid? vaivastasi. Tuo laitokseni kuninkaan on hengen Viidesti pelastanut. Parast' on se Syd?mmen vahvistusta. Ota, ota! Se alkumy?nti vain on lis?armoon, Jot' aion sulle. Em?nn?lles kerro, Kuink' asiat nyt on, -- mut omastakaa. Mink' onnen niit?t! Aattele, sull' yh? On em?nt?si; poikani pait sit?, Jok' auttaa sua; kuningasta vaadin Sua korottamaan, miksi itse mielit; Ja min? etup??ss?, min?, joka Sua t?h?n kehoitin, min' olen paljon Sinulle velkaa. Kutsu naiseni. Sanani muista. -- (Pisanio menee.) Viekas, j?ykk? mies Ja horjumaton; herraansa h?n puoltaa Ja puolisota pen?? pysym??n Valassaan kiinni. -- Jos h?n tuota maistaa, Jot' annoin h?nelle, niin j?? tuo nainen Rakastajansa v?limiest? vaille, Ja, jos ei mielt??n muuta, kohta itse Saa sit? maistaa. -- (Pisanio palajaa hovinaisten kanssa.) Vai niin; -- hyv?, hyv?! Esikot, orvokit ja s?yn??nkukat Kamariin viek??. -- Hyv?sti, Pisanio! Sanani muista.
(Kuningatar ja hovinaiset menev?t.)
PISANIO. Kyll?p? sen teenkin! Mut ennen herraani kuin pett?? hannon, K?yn vaikka naruun; sen ma teille vannon.
(Menee.)
Seitsem?s kohtaus.
Toinen huone hovilinnassa.
(Imogen tulee.)
IMOGEN. Is? julmuri ja ?itipuoli viekas, Aviovaimon kosijana hupsu, Ja ylk? maanpaossa! -- Oi, se ylk?! Tuskaini huippu, oi! Ja ainaiset Nuo solvaukset! Miks ei mua vieneet, Kun veljet ry?stiv?t? Oi, kurjan kurjaa Tuo loiston tavottelu! Onnenmyyr?t Nuo alhaiset, joill' on vain kainot toiveet, Mut elo metinen! -- Ken tulee? Hyi!
(Pisanio ja Jachimo tulevat.)
PISANIO. Ylimys Roomasta, jok', armo hyv?, Tuo kirjeen herraltanne.
JACHIMO. Kalpenette? Arvoisa Leonatus jaksaa hyvin; L?hett?? hell?t terveisens?.
(Antaa h?nelle kirjeen.)
IMOGEN. Kiitos, Ja herttaisesti tervetullut, herra!
JACHIMO (syrj??n). Kaikk' ulkoasu kuinka t?ydellist?! Jos sielu yht? rikas on, niin itse H?n tarun Phoenix on, ja min? olen Hukannut vedon. Rohkeus, avukseni! Ter?st? minut p??st? jalkaan, julkeus! Tai v?istyn taistellen kuin parttilainen, Tai suoraa p??t? pakenen.
IMOGEN (lukee). "H?n on miesten paraita, ja hyvyydest??n olen h?nelle loppumattomassa kiitollisuuden velassa. Kohtele h?nt? sen mukaan, miten suureksi katsot luottamustani, -- Leonatus."
Sen verran luen ??neen? Mut lopustakin olen kiitollinen, Sisint? syd?nt? se l?mmitt??. -- Te olette niin tervetullut, herra, Kuin sanoin saatan lausua, ja ty?ss? Sen n?ytt?? tahdon.
JACHIMO. Kiitos, jalo rouva! -- Haa! Onko miehet hupsut? Luonto heille Silm?tk? antoi n?hd? taivaan laen Ja maan ja meren rikkaudet kaikki, Selitt?? tulipallot taivahalla Ja rannan m??r?tt?m?t sorajyv?t, Ja somaa emme rumast' erottaisi N?in oiva laseilla?
IMOGEN. Mik' ihmetytt???
JACHIMO. Ei silm?n syyt?: kahden moisen v?liss' Apinakin se toista irmastaisi Ja toista liehisi; ei j?rjen liioin: Tuon kauneuden tajuu hupsu siin? Kuin viisaskin; ei my?sk??n halun: saasta, Noin kirkkaan puhtauden kanssa rinnan, Ajaisi himon tyhj??ns' okselle, Eik' yllytt?isi n?lk??.
IMOGEN. Mik' on teid?n?
JACHIMO. Ylt?inen tahto tuo, -- tuo kyllytetty, Mut kyll?ym?t?n himo -- aami t?ysi, Mut vuotava, -- se, lampaan nielty?ns?, Sen rapaa viel? isoo.
IMOGEN. Mik? vaivaa? Voitteko hyvin?
JACHIMO. Kiitos, rouva; hyvin. (Pisaniolle.) Teit', yst?v?, ma pyyd?n: tuonne ulos J?i palvelijani, h?nt? etsik??, H?n outo on ja ujo.
PISANIO. Menoss' olin Juur' h?nt? tervehytt?m??n.
(Menee.)
IMOGEN. Mun ylk?n'. Hyvink? voi h?n yh??
JACHIMO. Hyvin, rouva.
IMOGEN. Ja iloisella mielin? Eik? totta?
JACHIMO. Iloinen varsin; toist' ei muukalaista Niin hullun hauskaa; irstas brittil?inen Nimen? h?ll? onkin.
IMOGEN. T??ll? oli H?n surunvoipa, usein ilman syyt?.
JACHIMO. En suruisena h?nt? koskaan n?hnyt. H?ll' yli toverina ranskalainen, Yle? herra, jolla n?ht?v?sti On kotimaassa helttu; niinkuin p?tsi H?n huokailee, ja hauska brittil?inen, Ylk?nne, nauruun nikahtuu ja huutaa: "Haleta olen, n?hdess?ni miehen, -- Mi tiet?? kokeistaan ja kuulemistaan, Mit' on ja mit? t?ytyy naisen olla, -- Vapaudessaan kaiholl' ik?v?iv?n Orjuuden paulaa."
IMOGEN. Minun miehenik??
JACHIMO. Niin, silm?t naurust' aivan vettynein?! Hupia kuulla, kuinka ranskalaista H?n ilkkuu; paljonhan on, tietk??n taivas, Monikin moitittava.
IMOGEN. H?n ei toki.
JACHIMO. Ei h?n; mut kiitollisemp' olla h?nkin Sais taivaan lahjasta; se h?neen n?hden On paljon; teihin n?hden -- jolle annan Ylimm?n arvon -- tuota ihmettelen, Ihanpa s??lin.
IMOGEN. Mit? s??litte?
JACHIMO. Kaht' olentoa syd?mmest?ni.
IMOGEN. Min?k? toinen? Minuun katselette. Mit' inhaa minussa on s??litt?v???
JACHIMO. Voi, kurjaa! Piilee p?iv?n kirkkautta Ja tyytyy tyrm?n talituohukseen.
IMOGEN. Hyv' olkaa, suora vastuu kyselmiini: Minua miksi s??litte?
JACHIMO. Siksi ett? Muut nauttii teid?n -- olin sanoa -- Mut kosto taivaan on, ei minun tule Puhua siit?.
IMOGEN. Tiet?v?n te n?ytte Jotakin mua koskevaa. Siis suoraan -- Kosk' usein pahempaa on pahan pelko Kuin varmuus siit?, sill? varma joko On auttamaton taikka voi sit' auttaa, Jos ajoissa sen tiet?? -- mik? samass' Ajaa ja suistaa teit??
JACHIMO. Nuo jos posket Mun oisi, huulten kylpe?; tuo k?si, Min pelkk? kosketuskin ajaa sielun Uskollisuutta vannomaan; tuo muoto, Mi silm?n hurjan lennon kahlehtien Itseens? kiint??, voisinko -- hyi, sent??n! -- Kuolailla huulia niin likaisia Kuin Capitolin portaat, puistaa k?tt?, Jonk' ainainen on petos paaduttanut -- Ei ty?, vaan petos -, tirkistell? silm??n Niin haljakkaan kuin savuava tuohus, Jost' ihran elta l?yhk??? Paras, ett? Yhtaikaa kaikki hornan vaivat kohtais Moist' ilki?t?.
IMOGEN. Mieheni, ma varon, Britannian unhotti.
JACHIMO. Ja itsens?kin. Ei tuosta vaivaisvaihdost' oisi mulla Halua kannella, mut kauneutenne Se tunnon pohjukasta kielelleni Sanoman loihti.
IMOGEN. Muut' en kuulla tahdo.
JACHIMO. Olento kallis! Kohtalonne s??lin Luo syd?mmeeni ja mun sairaaks saattaa. Noin kaunis nainen, valtiaaksi luotu, Jost' arvo nousis suuren kuninkaankin, Luuskainko vertainen, joit' ostetaan Sill', el?kkeell?, mink? itse maksaa -- Kuppaisten aattain, jotka kullasta Panevat