Cymbeline | Page 4

kauniista haltijattarestanne, pakottaisin h?nt? v?istym??n, jopa antaumaankin, jos olisi minulla vain p??sy h?nen luokseen sek? tilaisuus tutustua.
POSTHUMUS. Ette, ette.
JACHIMO. Panen vetoa puolet omaisuudestani teid?n sormustanne vastaan, joka panos minun luullakseni on enempi kuin tasavertainen; mutta vetoni koskeekin enemm?n teid?n luottamustanne kuin h?nen kunniaansa; ja jotta sill? en mitenk??n teit? loukkaisi, niin uskallan sovittaa koetukseni kehenk? naiseen hyv?ns?.
POSTHUMUS. Petytte aika lailla liian rohkeassa luulossanne, enk? ep?ile, ett? saavutatte sen, mink? koetuksenne ansaitsee.
JACHIMO. Mink? sitten?
POSTHUMUS. Ep?yksen; vaikka koetuksenne, niinkuin sit? nimit?tte, ansaitsisi enemp??kin, nimitt?in kuritusta.
PHILARIO. Jo riitt??, hyv?t herrat; t?m? tuli liian ?kkip??t?; antakaa asian kuolla niinkuin se syntyikin, ja pyyd?n, oppikaa paremmin tuntemaan toisianne.
JACHIMO. Panisin alttiiksi omani, viel?p? naapurinikin omaisuuden, sanojeni totuudesta.
POSTHUMUS. Kenenk? naisen aiotte ottaa hy?kk?yksenne esineeksi?
JACHIMO. Teid?n, jonka uskollisuuden te pid?tte niin taattuna. Panen sormustanne vastaan kymmenentuhatta dukaattia vetoa siit?, ett?, jos minua suositatte siihen hoviin, miss? haltijattarenne oleksii, ja suotte minulle tilaisuuden vain kahdesti h?nt? puhutella, niin tuon sielt? mukanani h?nen kunniansa, jonka luulette olevan niin hyv?ss? tallessa.
POSTHUMUS. Kultaa panen vetoa kultaanne vastaan; sormukseni on minulle yht? kallis kuin sormeni, se on osa siit?.
JACHIMO. Olette rakastaja ja sen vuoksi varovainen. Vaikka naisen lihasta maksaisitte miljoonan luotinelj?nneksest?, niin ette sittenk??n voisi est?? sit? pilaantumasta. Mutta huomaanpa, ett? teiss? on hieman uskontoa, koska pelk??tte.
POSTHUMUS. Tuo vain lienee puhumatapaa teiss?; vakavammat teill? on aikeet, luulisin.
JACHIMO. Tied?n mit? puhun, ja otan tehd?kseni mit? olen sanonut, sen vannon.
POSTHUMUS. Todellako? -- Lainaan vain teille hohtokiveni siksi, kuin palajatte. Tehk??mme kirjallinen sopimus. Haltijattareni avut ovat suuremmat kuin teid?n halpain ajatustenne suunnattomuus. Min? vaadin teit? t?h?n vetoon. Tuossa sormukseni!
PHILARIO. Min? en salli vetoa.
JACHIMO. Kautta jumalien, se on jo tehty. -- Jos en tuo teille riitt?v?? todistusta siit?, ett? olen nauttinut haltijattarenne hempeint? hempeytt?, niin ovat minun kymmenentuhatta dukaattiani teid?n omanne; niinik??n hohtokivenne. Jos min? v?istyn ja h?nen kunniansa j?? niin ehe?ksi kuin te uskotte, niin h?n, se teid?n helmenne, ja t?m? teid?n helmenne ja minun kultani ovat teid?n, -- olettaen, ett? suositatte minulle vapaan p??syn h?nen luokseen.
POSTHUMUS. Suostun n?ihin ehtoihin; pankaamme kirjaan kaikki kohdat. -- Yht? vain varaan itselleni: jos teette hy?kk?yksen h?nt? vastaan ja suoraan minua vakuutatte siit?, ett? olette voittanut, niin en ole kauemmin vihamiehenne; h?n ei ole sen arvoinen, ett? h?nest? kannattaisi riidell?. Vaan jos h?n pysyy raiskaamattomana ja te ette voi n?ytt?? toteen vastakohtaa, niin ilke?st? luulostanne ja siit? haavasta, mink? olette h?nen kunniaansa iskenyt, saatte minulle vastata miekallanne.
JACHIMO. Tuohon k?teen! Sovittu siis! Kaikki t?m? pantakoon laillisesti paperille. Ja sitten suoraa p??t? Britanniaan! Rauta on taottava ennenkuin se j??htyy. Toimitan kullan ja panetan kirjaan molemminpuolisen vetomme.
POSTHUMUS. P??tetty.
(Posthumus ja Jachimo menev?t.)
RANSKALAINEN. Mit? luulette, tuleeko t?st? mit??n?
PHILARIO. Signori Jachimo ei asiaa heit?? Seuratkaamme heit?, jos suvaitsette.
(Menev?t.)
Kuudes kohtaus.
Britannia. Huone Cymbelinen hovilinnassa.
(Kuningatar, Cornelius ja hovinaisia tulee.)
KUNINGATAR. Niin kauan kuin on kaste viel? maassa, Ko'otkaa yrtit. Joutuun! Kell' on lista?
1 HOVINAINEN. Minulla, armo hyv?.
KUNINGATAR. Joutuun siis! -- (Hovinaiset menev?t.) No, tohtor', onko mukananne rohdot?
CORNELIUS. On, teid?n korkeutenne; t?ss? ovat. (Antaa h?nelle pienen pullon.) Mut, armo hyv?, ?lk?? suuttuko -- Mua tunto k?skee kysym??n -- miks multa Vaaditte t?t? myrkkyseosta, Mi riuduttaen tappaa, tosin vitkaan, Mut varmaan?
KUNINGATAR. Ihmettelen, ett? moista Minulta kysyt; oppilaasi olen Jo kauan ollut, sulta oppinut Tislaukset, mehunkeitot, suitsutukset, Niin ett? kuningaskin usein pyyt?? Mun laitteitani. N?in kun ty?ss? vartun -- Jos et mua koko perkeleeksi luule -- Mun eik? tule tietojani muilla Kokeilla laajentaa? T??n nesteen voimaa El?imiin koitan moisiin, joita hirtt?? Ei kannata -- en ihmisiin -: sen tehon N?in huomaten, voin toisin ainein sit? Taas vaimentaa ja n?in sen vaikutuksen Ja laadun selvitt??.
CORNELIUS. Oi, armo hyv?, Kokeista moisista vain syd?n paatuu, Ja viel? inhoksi ja turmioksi On moinen n?ky.
KUNINGATAR. Ole huoletta! -- (Pisanio tulee.) (Syrj??n.) Imarteleva konna tuossa; h?neen Sit' ensin koitan. Herraansa h?n puoltaa Ja poikaani h?n vihaa. -- No, Pisanio! -- T?ll' er?? tohtori on ty?st??n vapaa; Te saatte menn?.
CORNELIUS (syrj??n). Ep?ilt?v? olet, Mut vikaa et voi tehd?.
KUNINGATAR (Pisaniolle). Kuule, sin?!
CORNELIUS (syrj??n). En k?rsi h?nt?. Saaneensa nyt luulee Ihmeellisen ja hivuttavan myrkyn. Ma h?net tunnen; moista hornan juomaa Niin h?ijylle en anna. Mink? sai h?n, Se hetkeks tunnon turruttaa ja huumaa. Sit' ensin varmaan koittaa kissaan, koiraan, Ja sitten ylemm?ksi; mut ei vaaraa Sen tuottamassa valekuolemassa; Ajaksi elo turteutuu, mut sitten Vain vilkkaampana her??. V??r? luulo H?ll' on sen tehosta; ja min? olen Mies rehellisin, n?in kun pet?n h?nt?.
KUNINGATAR. Sua kutsun, tohtori, kun tarvitsen.
CORNELIUS. N?yrimm?t j??hyv?iset, kuningatar!
(Menee.)
KUNINGATAR. Yh?k? itkee? Pian ehk? tyyntyy Ja j?rjelle suo sijan, miss? tyhmyys Nyt vallitsee, -- vai mit?? Toimi sin?. Tuo sana, ett? poikaani h?n lempii, Niin hetikohta olet yht? suuri Kuin herrasi, niin, suurempikin; sill? Sen onni makaa turtana ja nimi On kuolemallaan; palata ei voi h?n, Ei j??d? sinne, miss? on; jos paikkaa H?n muuttaa, kurjuuden vain vaihtaa toiseen, Ja joka p?iv? eilisp?iv?n ty?n H?vitt?? h?lt?. Mit? hyv?? varrot, Jos turvaat kukistuvaan rakennukseen, Jot' ei voi uusia ia joll' ei my?sk??n Tukea yst?vist?? (Kuningatar pudottaa pullon; Pisanio ottaa sen maasta.) Arvaa, mit? Nyt