Cymbeline | Page 3

tilaisuudessa, siit' olkaa varma.
IMOGEN. En h?nt? hyv?stellyt; paljon siev?? Ois ollut sanottavaa: kuinka h?nt? Ma m??r?ajoin ajattelisin Ja m??r?tavoin; vannottaa en saanut, Ett' Italian naisille ei uhrais H?n oikeuttani ja kunniaansa; En pyyt??, ett? kuudelt' aamulla Ja keskip?iv?ll? ja keskiy?ll? Rukouksiss yhtyisimme, -- silloin h?nt? Taivaassa kohtaan; ehtinyt en antaa J??hyv?is-suudelmaakaan, johon liittyi Kaks taikasanaa, -- kun jo is? tuli Ja niinkuin pohjan hirmuviima taittoi Ituunsa kukat kaikki.
(Hovinainen tulee.)
HOVINAINEN. Kuningatar Halaisi teid?n korkeutenne seuraa.
IMOGEN. Tee mit? sulle k?skin. -- Heti l?hden Kuningattaren pateille.
PISANIO. Sen lupaan.
(Menev?t.)
Viides kohtaus..
Rooma. Huone Philarion talossa.
(Philario, Jachimo, ranskalainen, hollantilainen ja espanjalainen tulevat.)
JACHIMO. Toden totta, herra, olen n?hnyt h?net Britanniassa; h?nen maineensa oli silloin nousemassa; h?nest? odotettiin sit? arvon miest?, joksi h?net sittemmin yleisesti on tunnustettu; vaan silloin olisin voinut katsella h?nt? ilman v?h??k??n ihmettely?, vaikkapa koko h?nen avujensa luettelo olisi riippunut h?nen sivullaan ja olisin sen siit? kohta kohdalta l?pi lukenut.
PHILARIO. Puhutte siit? ajasta, jolloin h?ness? oli v?hemm?n kuin nyt sit?, mik? tekee h?nest? sek? sis?llisesti ett? ulkonaisesti t?ydellisen.
RANSKALAINEN. Min? olen n?hnyt h?net Ranskassa; siell? niit? oli monta, jotka osasivat katsoa aurinkoon yht? tiukasti kuin h?nkin.
JACHIMO. Se asia, ett? h?n on nainut kuninkaan tytt?ren -- jossa kohden h?n on mitattava pikemmin vaimon kuin oman arvonsa mukaan --, saattaa h?net tietystikin suurempaan huutoon, kuin mit? h?n itse teossa ansaitsee.
RANSKALAINEN. Ja maanpakolaisuus sitten!
JACHIMO. Niin, ja niiden ylistelyt, jotka prinsessan lipunkantajina t?t? surkeata eroa itkev?t, ne ihmetelt?v?sti h?nt? suurentelevat, olkoonpa vain, ett? sill? tahtovat tukea prinsessan p??t?st? -- jonka muuten kevyt tykist? pian kumoon ampuisi -- kun otti tuollaisen mit?tt?m?n kerj?l?isen. Mutta mist? se tulee, ett? h?n teid?n luonanne oleskelee? Mit? teit? se tuttavuus on kierrellyt?
PHILARIO. H?nen is?ns? ja min? olimme sotatovereita, ja usein olen saanut is?? kiitt?? niinkin paljosta kuin hengest?ni. -- Tuossa se tulee, se brittil?inen. Ottakaa h?nt? vastaan niin, kuin teid?nlaisten ?lymiesten tulee kohdella h?nen-arvoistaan muukalaista.
(Posthumus tulee.)
Pyyd?n, eit? kaikki likemmin tutustutte t?h?n herraan, jota teille suosittelen jaloimpana yst?v?n?ni. Mink?-arvoinen h?n on, sen n?ytt?k??n aika; en tahdo h?nt? t?ss? h?nen itsens? kuullen ylistell?.
RANSKALAINEN. Hyv? herra, olemme tehneet tuttavuutta Orleansissa.
POSTHUMUS. Siit? ajasta olen teille velassa palveluksista, joita en alituisellakaan maksamisella koskaan saisi maksetuksi.
RANSKALAINEN. Liian suuriksi arvotte pieni? palveluksiani. Mielity?kseni vain lepyttelin teit? ja omaa maanmiest?ni toisiinne. Surkeaa olisi ollut, jos olisitte yhteen t?rm?nneet niin murhaavissa aikeissa, kuin teill? silloin kummallakin oli, ja niin turhan ja perin joutavan asian t?hden.
POSTHUMUS. Anteeksi, herra, olin silloin nuori matkustaja, joka ennemmin koetin olla omia kuulemiani noudattamatta, kuin annoin muiden kokemuksen kaikissa toimissa itse?ni johdattaa; mutta kypsyneenkin ymm?rrykseni mukaan -- jos en sill? loukkaa, ett? sit? kypsyneeksi sanon -- ei ollut riita-asiani niin aivan joutava.
RANSKALAINEN. Oli kyll?, miekan ratkaistavaksi, vallankin kahden sellaisen miehen v?lill?, joista, kaiken todenn?k?isyyden mukaan, toinen olisi tappanut toisen, tai molemmat kaatuneet.
JACHIMO. Saisiko, olematta ep?kohtelias, kysy?, mik? se riita oli?
RANSKALAINEN. Kaiketikin, minun luullakseni. Olihan asia julkinen ja siet?? siis kielt?m?tt? mainitsemista. Se oli hyvin sen asian kaltainen, josta eilen illalla riitelimme, jolloin jokainen meist? laveasti ylisteli oman maansa naisia. T?m? herra vakuutti -- ja oli valmis verell??n sen vahvistamaan -- ett? h?nen oli kauniimpi, siveellisempi, viisaampi, puhtaampi, uskollisempi ja viettelykseen taipumattomampi, kuin yksik??n meid?n valionaisistamme siell? Ranskassa.
JACHIMO. Se nainen ei el? en??, tai ovat t?m?n herran hyv?t luulot sittemmin muuttuneet.
POSTHUMUS. H?nell? on viel? avunsa ja minulla mielipiteeni.
JACHIMO. ?lk?? vain asettako h?nt? yht? paljon ylemm?ksi meid?n italiattariamme.
POSTHUMUS. Jos niin minua ?rsytet??n kuin silloin Ranskassa, niin en tingi h?nest? v?h??k??n, vaikka sill? tunnustaisinkin, ett? vain olen h?nen ihailijansa enk? rakastajansa.
JACHIMO. Yht? kaunis ja yht? hyv? -- jonkinlainen mukiin k?yp? vertaus! -- olisi jo ollut liian kaunista ja liian hyv?? Britannian naiselle. Jos h?n on niin paljon edell? muista, joita olen havainnut, kuin tuo teid?n hohtokivenne loistossa voittaa monta muuta, mit? olen n?hnyt, niin t?ytynee tosin uskoa, ett? h?n on monia muita parempi; mutta kaikista kalliinta hohtokive? en ole viel? n?hnyt, ettek? tek??n t?ydellisint? naista.
POSTHUMUS. H?nt? ylistin sen mukaan, miten paljon arvoa h?neen panen; samoin menettelen kiveeni n?hden.
JACHIMO. Kuinka kalliina sit? pid?tte?
POSTHUMUS. Kalliimpana kaikkia maailman hyvyyksi?.
JACHIMO. Joko on tuo verraton haltijattarenne kuollut, tai on joutava kapine h?nest? voiton vienyt.
POSTHUMUS. Erehdytte. Toisen voi myyd? tai antaa pois, jos on kyllin varaa ostamiseen tai ansiota lahjan saamiseen; toinen ei ole kaupan, se on sula jumalten lahja.
JACHIMO. Jonkako jumalat ovat teille antaneet?
POSTHUMUS. Jonka heid?n armostaan aion pit?? omanani.
JACHIMO. Niin, omananne nimeksi; sill? tied?tteh?n, ett? vieraskin lintu pulikoi naapurin lammikossa. Sormuksennekin voidaan varastaa; ja niin on noista kahdesta verrattomasta kalleudestanne toinen varsin heikko ja toinen sattuman varassa; viekkaan varkaan tai siin? suhteessa t?ydellisen hovimiehen voisi pist?? p??h?n puijata teilt? sek? toinen ett? toinen.
POSTHUMUS. Teill? Italiassa ei ole niin t?ydellist? hovimiest?, ett? voisi haltijattareni kunnian valloittaa, vaikka sanottekin h?nt? heikoksi taistelemaan sen puolesta. En ollenkaan ep?ile, ett? teill? on suuri varasto varkaita; sittenk??n en ole peloissani sormuksestani.
PHILARIO. Lopettakaamme jo, hyv?t herrat.
POSTHUMUS. Aivan mielell?ni. T?m? arvoisa signori -- kiit?n h?nt? siit? -- ei kohtele minua niinkuin vierasta; olemme alusta pit?en tuttavallisia.
JACHIMO. Viisi kertaa n?in pitk?ll? puhelulla saisin min? voiton teid?n