Coriolanus | Page 5

hanhen sielut ihmishahmossa, Te pakenette orjaa, jonka voittaa
Vois apinakin! Helvetti ja Pluto! Kaikilla teill' on haavat takapuolla;
Punainen selkä, mutta pelvon horkast' On naama kalvas. Käännös!
Päälle käykää! Tai, kautta taivaan tulten, volskit jätän Ja teihin isken.

Päättäkää, ja menkää! Jos lujina te pysytte, niin heidät Ajamme heidän
vaimojensa luoksi, Niinkuin he meidät saartovallillemme.
(Sotamelua. Volskilaiset ja roomalaiset palajavat ja ryhtyvät uudelleen
taisteluun. Volskilaiset peräytyvät Corioliin ja Marcius ajaa heitä takaa
portille saakka.)
Nyt auk' on portti. Miehiä nyt olkaa! Ei pakolaisille, vaan vainoojille
Sen avaa onni. Seuratkaa mua, tulkaa!
(Syöksyy sisään portista, joka suljetaan hänen jälkeensä.)
1 SOTAMIES. Mik' uskaljas! En minä.
2 SOTAMIES. Enkä minä.
3 SOTAMIES. Nyt lukon takan on hän.
KAIKKI. Selkääns' saa hän.
(Titus Lartius tulee.)
LARTIUS. Miss' ompi Marcius?
KAIKKI. Surman suussa varmaan.
2 SOTAMIES. Pakoojia hän kantapäillä seuras Portista sisään; kiirein
suljettiin se; Siell' yksinään hän koko kaupunkia Nyt vastaa.
LARTIUS. Jalo veikko! Tunteellisna Hän tunnotonta miekkaans'
uljaamp' on; Hän seisoo, se kun taipuu. Mennyt mies! Rubiini täysi ja
sun painoisesi Ei kalliimp' olis kalleus. Sotur' olit Sa Caton henkeä, et
hurjan julma Vain iskeissäs, ei, jyrisevä äänes Ja katsees tulinen sun
vihamiehes Niin vapisemaan sai, kuin koko mailma Värissyt olis
kuumeissaan.
(Marcius palajaa verissään ja viholliset ajavat häntä takaa.)
1 SOTAMIES. Kah!

LARTIUS. Marcius! Pelastus hälle taikka surma meille!
(Taistelevat, ja kaikki ryntäävät kaupunkiin.)
Viides kohtaus.
Katu Coriolissa.
(Muutamia roomalaisia tulee saalistaan kantaen.)
1 ROOMALAINEN. Tän minä Roomaan vien.
2 ROOMALAINEN. Ja tämän minä.
3 ROOMALAINEN. No hiis, kun luulin tuota hopeaksi.
(Tappelun hälinätä kuuluu yhä kaukaa. Marcius ja Titus Lartius tulevat,
torventoitottaja jäljessä.)
MARCIUS. Nuo hylyt, kurjan äyrikulun vuoksi Tuhlaavat aikaa! Patjat,
lyijykauhat, Ja romut, rääsyt, joita pyövelikään Ei hirtetyltä riisuis,
kaikki vievät Nuo heittiöt, ja kesken tappelua. -- Periköön heidät hiis!
-- Haa, päällikkömme Sotahuuto kuuluu! -- Joutuun sinne! Siellä
Vereni vihamies, tuo Tullus, murhaa Nyt roomalaistamme. Uljas Titus,
Kaupungin turvaks riittävä ota joukko; Kaikk' uskaljaat Cominiolle
avuks Mun kanssan' tulkoot.
LARTIUS. Verissäshän olet! Sa liiaks olit kiivas, ryhtyäkses Taas
uuteen taisteluun.
MARCIUS. Mua älä kiitä; Työst olen tuskin lämminnyt. Hyvästi! Ei
haitaks verenvuoto tää, vaan lääkkeeks, Näin Aufidiota otteluun ma
vaadin.
LARTIUS. Oi, onnen sulo jumalatar sinuun Ihastukoon ja vastustajas
miekat Tenhotkoon hurmallansa! Sankar' uljas, Menestys huovis
olkoon!
MARCIUS. Yhtä paljon Kuin suosituimpiaan, sua suosikoon se!

Hyvästi vaan!
LARTIUS. Sa, kunniakas Marcius! (Marcius menet.) Käy, torvees soita
turulla, ja kutsu Kaupungin kaikki virkakunnat kokoon Tajuamahan
tahtoamme. Matkaan!
(Menee.)
Kuudes kohtaus.
Cominion leirin läheisyydessä.
(Cominius sotajoukkoineen peräytymässä.)
COMINIUS. Hengäiskää, ystävät! Kuin roomalaiset Nyt oteltiin: ei
tyhmää vastustusta, Eik' arkamaista pakoa. Koht' alkaa Uus leikki taas,
sen takaan. Taistelussa Ajoittain tuuli ystäväimme häikän Toi korvihini.
-- Rooman jumalat, Nyt voitto heille suokaa sekä meille, Ett', otsat
kirkkahina, yhtyis joukot Ja kiitos-uhrin teille tois! (Sanansaattaja tulee.)
Mit' uutta?
SANANSAATTAJA. Coriolista hyökkäys Marcion Ja Lartion päälle
tehtiin; meidän väen Varustuksiinsa väistyvän kun näin, Niin tänne
riensin.
COMINIUS. Tottakin jos puhut, Et hyvää puhu. Kauanko on siitä?
SANANSAATTAJA. On päälle tunnin.
COMINIUS. Peninkulmaa tuskin On täältä sinne; äsken rummun
kuulin. Sa tarvitsetko tunnin peninkulmaan? Sa tulet myöhään.
SANANSAATTAJA. Volskilaisten lukit Mua vainos; pari, kolme
peninkulmaa Mun täytyi väärää tehdä; muuten oisin Jo aikaa ollut
täällä.
(Marcius tulee.)
COMINIUS. Kuka tuo on? Hän on kuin nyljetty! Oi, taivaan vallat! On

Marcion leima hällä, moisna olen Ennenkin hänet nähnyt.
MARCIUS. Myöhästyinkö?
COMINIUS. Ei paimen pauanteesta luikun ääntä Niin erota kuin minä
Marcion äänen Erotan halvemmista.
MARCIUS. Myöhästyinkö?
COMINIUS. Sen teit, jos ei sua muiden veri punaa. Vaan omasi.
MARCIUS. Oi, annas kun sua halaan Niin tuliseen kuin ennen
ylkämiesnä, Niin riemullisna kuin hääiltana, Vahaisten vuodettani
valaistessa.
COMINIUS. Urosten uros! Kuinka Lartius voipi?
MARCIUS. Kuin mies, mi tuomarina tuomitseepi Maanpakoon yhden,
toisen kuolemaan, Vapauttaa tuon, tuot' uhkaa, tuota sääli Coriolin kuin
luihun susikoiran Hän pitää kahleissa, joit' ehdon tahdon Hän höllittää.
COMINIUS. Miss' orja, joka sanoi Varustuksiinne teidän paenneen?
Miss' on hän? Tuo hän tänne!
MARCIUS. Älä huoli! Hän puhui totta. Meidän ylimykset, Tuo rahvas
-- (hiis! tribuunejako heille!) -- Niin kissaa hiir' ei säiky, kuin nuo
kurjat Pahempiansa pakenivat.
COMINIUS. Mutta Mitenkä voiton saitte?
MARCIUS. Onko aikaa Nyt kertomisiin? Sit' en luule. Missä On
vihollinen? Onko voitto teillä? Jos ei, miks ette riennä sitä saamaan?
COMINIUS. Tulimme tappelussa tappiolle Ja peräydyimme hyväss'
aikehessa.
MARCIUS. Mik' asema on heillä? Millä siivell' On ydinväki?
COMINIUS. Eturiviss', arvaan, On antiaatit, heidän valionsa; Aufidius,

heidän toiveidensa ylpeys, Heit' ohjaa.
MARCIUS. Kautta kaikkein taistelujen, Joiss' yhdess' oteltihin, kautta
veren, Yhdessä vuodatetun, valain kautta, Joill' ikiveljyys solmittiin,
ma pyydän Ett' Aufidion ja antiaattein kanssa Tapella saan ma; älkää
viivytelkö! Ylötyin keihäin vaan ja miekoin ilma Nyt täyttäkää, mut
joutuun!
COMINIUS. Paras oisi Nyt sulle voitehet ja lämmin kylpy; Mut
vaateitas en koskaan tohdi kieltää. Valitse urhotyöhös parhaat miehet!
MARCIUS. No, halukkaimmat siis. -- Teiss' onko ketään (Epäillä sitä
olis synti), jolle On mieleen ruse tää, mi mua punaa; Ken itseänsä varoo
vähemmän Kuin halpaa mainetta; ken