Coriolanus | Page 3

Aufidius, heidän johtajansa, antaa. En
kadehdi ma hänen suuruuttaan, Mut jos en ois mik' olen, tahtoisin ma
Hänenä olla.
COMINIUS. Yhdess' ottelitte.
MARCIUS. Jos sotis mailma, puoli puolta vastaan, Ja hän mun puoltan'
oisi, luopuisin ma. Otellakseni hänen kanssaan. Hauska Usuttaa
leijonaa!
1 SENAATTORI. Te, jalo Marcius, Cominiota seuraatten kai sotaan?
COMINIUS. Sen taannoin lupasitte.
MARCIUS. Sen ma tein. Ja siinä pysyn. -- Saatpa nähdä, Lartius,
Kuink' isken vielä kerran Tullust' otsaan. Kuin? Rampako? Ja jäätkö
pois?
LARTIUS. En, Marcius; Ma toiseen sauvaan nojaan, toisell' isken; Ma
myötä tulen.
MARCIUS. Aito-aateluutta!
1 SENAATTORI. Nyt Capitoliin tulkaa, siellä parhaat Odottaa ystävät.
LARTIUS (Marciolle). Te etupäässä; Cominius sitten; jäljessä me muut;
Syyst' etusija teill' on.
COMINIUS. Jalo Marcius!
1 SENAATTORI (kansalaisille). Pois, kotiin!
MARCIUS. Mukaan tulkoot: volskilaisill' On paljon viljaa; aittain
kaivajiksi Mukahan rotat! -- Kunnon mässääjät, Nyt hehkeimmäll' on
uljuutenne; tulkaa!

(Senaattorit, Cominius. Marcius, Titus Lartius ja Menenius poistuvat.
Kansa hiipii pois.)
SICINIUS. Niin pöyhkää onko toista kuin tuo Marcius?
BRUTUS. Ei mokomaa.
SICINIUS. Kun kansantribuuneiksi Valittiin meidät, --
BRUTUS. Näitkö sitä suuta Ja silmäystä?
SICINIUS. Niin ja ivaa sitten.
BRUTUS. Vihoissaan jumaliakin hän pilkkaa.
SICINIUS. Ja ilkkuu kuuta kainoa.
BRUTUS. Tää sota hänet nielköön! Miehuudestaan Hän liiaks ylpeilee.
SICINIUS. Sellainen luonne. Kun onni sitä kuihkoo, päivän kalvett'
Ivaten tallaa. Mutta ihme, että Hän röyhkeydessään palvelemaan taipuu
Cominiota.
BRUTUS. Mainetta hän lempii Ja onkin jo sen suosikki; mut maine Ei
säily eikä kasva muuten paitsi Likinnä ensimmäistä; kommellukset
Päämiehen syyksi jäävät, vaikka tekis Hän kaikki mitä voi, ja löyhä
moite Se Marciosta huutaa: »Oi, jos johto Häll' olis ollut!»
SICINIUS. Taas jos hyvin käypi, Niin kansan mieli, Marcioon
kiintyneenä, Cominiolta ansion vie.
BRUTUS. Niin kyllä; Cominion maineest' on jo puolet Marcion, Vaikk'
ilman hänen vaivattaan; ja hälle Cominion virheet lisää mainett' antaa,
Vaikk' ilman hänen ansiottaan.
SICINIUS. Pois nyt, Ja valmistuksist' urkkikaamme tieto Ja mihin
toimiin retkeänsä varten Tuo juonikko nyt ryhtyy.
BRUTUS. Lähtekäämme!

(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Corioli. Senaatintalo.
(Tullus Aufidius ja senaattoreja tulee.)
1 SENAATTORI. Vai luulette te siis, Aufidius, ett' on Vihiä Rooma
tuumistamme saanut Ja tuntee hankkeemme.
AUFIDIUS. Ken muuta luulis? Mit' ompi meillä koskaan ajateltu, Jot'
olis toimeen saatu, ennen kuin Sen Rooma haistoi? Neljä päivää sitten
Sain tietoja; näin sanat kuuluu -- kirje On, luulen, muassani; niin, täss'
on se: (Lukee.) »Pestattun' ovat joukot; epätietoist'. Itäänkö vaiko
länteen. Suur' on hätä, Ja kansa kapinoi. Cominius Ja vanha
vihamiehenne, tuo Marcius (Mi vihatumpi Roomass' on kuin teillä). Ja
Lartius, uljas Rooman mies, ne kolme Yrityst' ohjaavat, niin kerrotaan,
Mut minne? Luultavasti teitä vastaan. Siis, varokaa!»
1 SENAATTORI. Väkemme jalkeill' ompi, Eik' ole epäiltykään, ettei
Rooma Sotahan olis valmis.
AUFIDIUS. Viisast' oli Salassa pitää hankkehenne, kunnes Näkyä
niiden täytyisi; mut Rooma Ne hautumasta keksi. Näin se tyhjäks On
tehnyt aikomuksemme, jok' oli: Mont' ottaa kaupunkia, ennen kuin Ties
Rooma meidän jalkeill' olevankaan.
2 SENAATTORI. Nyt, jalo Aufidius, toimihinne! Väkenne luoksi
rientäkää; me yksin Coriolia vartioimaan jäämme. Jos meitä saartavat
he, sotajoukoll' Avuksi tulkaa. Epäilen tok', että Tuo meitä tarkoittaa.
AUFIDIUS. Ei epäilystä; Mun tieton' ovat varmat. Niin -- ja lisäks: Jo
matkall' osa heidän joukkojaan on Ja tänne päin. Hyvästi, isät, jääkää!
Jos Marcion kanssa tanterella yhdyn, Niin valan tehneet olemme, ett'
ennen Ei tauota, kuin meistä toinen kaatuu.
KAIKKI. Jumalat auttakoot!

AUFIDIUS. Ja teitä kaitkoot!
1 SENAATTORI. Hyvästi vaan!
2 SENAATTORI. Hyvästi!
AUFIDIUS. Hyvästi!
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Rooma. Huone Marcion talossa.
(Volumnia ja Virgilia tulevat. He istuutuvat kahdelle matalalle tuolille
ja alkavat neuloa.)
VOLUMNIA. Laula, hyvä lapseni, tai ainakin puhu vähän hauskempaa.
Jos poikani olisi minun mieheni, niin totta maar enemmän iloitsisin
hänen poissa-olostaan, kun hän sillä mainetta saavuttaa, kuin hänen
syleilyksistään kotona vuoteessa, olkootpa ne kuinka hellät ja rakkahat
hyvänsä. Kun hän vielä oli hento lapsi ja kohtuni ainoa hedelmä, kun
hän nuoruudellaan ja kauneudellaan käänsi puoleensa kaikkien silmät,
kun hänen äitinsä ei olisi ainoaksi hetkeksikään luopunut häntä
katselemasta, vaikkapa sitä itse kuninkaat olisivat päiväkaudet
rukoilleet, jo silloin -- kun ajattelin miten sellaista olentoa kunnia
kaunistaisi ja että hän, jos maine ei häntä elähyttäisi, ei olisi parempi
kuvaa, joka seinässä riippuu, -- jo silloin mielelläni annoin hänen etsiä
vaaroja, joissa kunniata oli tarjona. Veriseen sotaan hänet lähetin, ja
sieltä hän palasi, tammiseppele päässä. Kuules lapseni, en enemmän
ilosta sävähtänyt, ensi kerran kuullessani, että poikani oli miespuolta,
kuin nyt ensi kerran nähdessäni, että hän on osottanut olevansa mies.
VIRGILIA. Mutta entä jos hän olisi sodassa kaatunut, mitä silloin?
VOLUMNIA. Silloin hänen mainehikas nimensä olisi poikani ollut; se
olisi silloin minun perilliseni ollut. Kuule vakava tunnustukseni: jos
olisi tusina lapsia mulla, kaikki yhtä rakkaita, eikä yksikään vähemmän

kallis, kuin sinun ja minun hyvä Marcioni, niin mieluisemmin näkisin
yhdentoista kunnialla kuolevan isänmaansa edestä, kuin yhden
työttömänä hekkumassa elävän.
(Kamarirouva tulee.)
KAMARIROUVA. Valeria rouva tääll' on, hyvä rouva.
VIRGILIA. Suvaitkaa minun poistua.
VOLUMNIA. Et, sit' et saa. On niinkuin kuulisin ma miehes rummun
Ja näkisin, kuin tukasta hän laahaa Aufidiota; volskilaiset säikkyy Kuin
lapset