Bucolica | Page 7

metsäkauriit tullevat joskus toiste koirain parissa
juoma-astioille. Mopsus! leikkele uusia sälöjä soitoksi; vaimoa tuodaan
kotiisi. Varistele pähkinöitä, sulhanen! Jo iltatähti jättää Oetan,
mieliksesi. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia värsyjä. Kylläpä nyt
olet kelpo miehellä, kun halveksit kaikkia muita, kun vihaat huiluani ja
vuohiani ja puuhkeita kulmakarvojani ja pitkää partaani, etkä usko
kenenkään jumalan huolivan kuolevaisten asioista. Huiluni! alota
kanssani Maenalilaisia värsyjä. Ollessani hoitajanasi näjin sinun
pienenä puutarhoissani äitisi kanssa poimivan yökasteellisia omenoita.
Silloin oli toinen vuoteni yhdennestä-toista (se on: kolmastoista vuosi)
alkanut, ja jo yletyin maasta koskettelemaan hauraita oksia. Heti kun
näjin sinun: oi, kuinka tulisesti rakastuin, oi, mikä huimuus minun
tavotti! Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia värsyjä. Nyt tiedän, mikä
Rakkaus on. Tmarus taikka Rhodope taikka äärimmäiset Garamantit
ovat kovissa kallioissaan synnyttäneet tuon pojan, joka ei ole meidän
sukua ja verta. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia värsyjä.
Hirmuinen Rakkaus opetti äitin tahraamaan kätensä poikainsa verellä.
Ja julma olit sinäki äiti. Mutta oliko äiti julmempi, vai tuo jumalaton
poikako? Jumalaton on poika, mutta julma olit sinäki, äiti! Huiluni!
alota kanssani Maenalilaisia värsyjä. Nyt susi itsestään paennee
lampaita; nyt kova tammi kantanee kultaisia omenoita; nyt leppä
kasvanee narcissia; nyt tamariskin kuori hikoillee lihavata merikiveä;
nyt tarhapöllö kilpaillee joutsenten kanssa; nyt Tityrus lienee Orpheon
vertainen, Orpheus metsissä, Arion delphinein keskellä. Huiluni! alota
kanssani Maenalilaisia värsyjä. Muuttukoon kaikki vaikka syväksi
mereksi. Hyvästi metsät! Mereen aijon syöstyä korkian vuoren
kukkulalta. Ota tämä lauluni kuolevan viimeisen lahjan asemesta.

Huiluni! jo herkeä, herkeä laatimasta Maenalilaisia värsyjä. Näin lauloi
Damon. Mutta sanokaat, Pieridit, mitä Alphesiboeus vastasi; sillä
kaikkia emme osaa kaikki.
Alphesiboeus.
Tuo vettä ja sido villainen nauha tämän alttarin ympäri. Sytytä lihavia
pyhyyden yrttiä ja parasta suitsutusta, että noita-konsteilla koettaisin
kääntää rakastettuni taidolta pois. Tässä ei muuta puutu kuin loihtoja.
Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Loihtorunot
kykenevät saamaan kuunki taivaalta alas. Loihtosanoilla Circe muutti
Ullyssen kumppalit. Loihtimalla saadaan kylmä käärmeki niityllä
halkeamaan. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin.
Nämät kolmikertaiset langat kolmesta eri väristä sidon ensin
ympärillesi, ja Daphnin kuvan kuljetan kolmasti tämän alttarin ympäri;
sillä jumala rakastaa paritonta luku-määrää. Tuokaat, loihtoni, tuokaat
Daphnis kaupungista kotiin. Sido, Amaryllis, kolme solmua kolmesta
eri väristä. Sido vaan, Amaryllis, ja sano: "minä sidon Venus'en
kahleita." Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin.
Niinkuin tämä savi kovettuu ja niinkuin tämä vaha sulaa yhdessä ja
samassa tulessa, niin tehköön Daphniski minun rakkaudestani.
Varistele jauhoja ja sytytä hauraat laakerit maapihkalla. Kova Daphnis
polttaa minua; minä poltan tämän laakerin Daphnin päällä. Tuokaat,
loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Polttakoon niin kova
rakkaus Daphnia kun se on, koska nääntyvä hehko metsälaitumilla ja
korkeilla lehtomailla etsii sonnia ja kuihtuneena kaatuu puron varrelle
viheriään kahilikkoon eikä muistakaan paeta kolkkoa yötä. Semmoinen
rakkaus saakoon Daphnissa vallan, elköönkä olko minulla huolta hänen
parantamisestaan. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista
kotiin. Nämät vaatteet tuo uskoton muinen jätti minulle rakkaiksi
panteiksi itsestänsä; ja nyt uskon ne sinulle, maa, pannen ne
kynnykseni alle. Näiltä panteilta vaadin minä Daphnia. Tuokaat,
loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Nämät ruohot ja nämät
myrkyt Moeris itse kokosi minulle Pontosta ja antoi minulle. Niitä
kasvaa enimmältä Pontossa. Niitten avulla näjin minä Moerin usein
muuttuvan sudeksi ja kätkeyvän metsikköihin, usein kutsuvan hahmuja
ulos haudan syvyydestä sekä muuttavan kylvetyn viljan toiseen

paikkaan. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin.
Kanna, Amaryllis, tuhkat ulos. Heitä ne pääsi ta'a juoksevaan veteen
eläkä katso takasi. Niillä aijon ahdistella Daphnia, joka ei huoli mitään
jumalista, ei loihdoista. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista
kotiin. Katso, kuinka poro, sillä aikaa kun viivyttelen viedä sitä pois,
itsestänsä on tarttunut alttariin leimuavalla liekillä. Merkitköön se
hyvää! Jotaki se merkitsee, vaikka en tiedä mitä, ja Hylax haukkuu
kynnyksellä. Pitääkö minun uskoman? Taikka kuvaavatko rakastelijat
itsellensä turhanpäiväisiä? Säästä, jo säästä, loihtoni! Jo tulee Daphnis
kaupungista.

Yhdeksäs Ecloga.
Moeris.
Lycidas.
Minne matka, Moeris! Kaupunkiinko, jonne tie vetää?
Moeris.
Oi Lycidas! Jo olemme eläneet siihen päivään, jota emme ole koskaan
peljänneet, että muukalainen on ottanut peltomme halttuunsa ja sanoo:
"tämä on minun; entiset asukkat, muuttakaat pois!" Voitettuina,
murheen alaisina, koska sattumus kaikki muuttaa, lähetämme nyt
hänelle nämät vohlat. Mutta elköön se hänelle hyväksi olko.
Lycidas.
Varmaan olen kumminki kuullut, että siitä asti, missä kukkulat alkavat
laskeuta ja loivalla rinteellä aleta, aina veteen ja vanhain
saksantammein katkotuihin latvoihin saakka, teidän Menalcanne on
saanut lauluillaan kaikki pelastetuksi.
Moeris.
Olet kyllä kuullut ja niin on puheena ollut. Mutta meidän laulumme,

Lycidas, ovat Mars'in aseitten keskellä samasta arvosta kun sanotaan
Chaonian kyhkyisten olevan kotkan lähetessä. Jollei varis olisi
vasemmalta puolen ontelosta raudustammesta ennakolta varoittanut
minua kaikella muotoa karttamaan noita uusia riitoja, niin ei tämä
Moeris'i eikä itse Menalcaskaan enää eläisi.
Lycidas.
Voi! Johtuuko kellään mokoma rikos mieleen? Oi, silloin olisi
lohdutuksemme, minkä lauluillasi meille suot, ynnä sinun kanssasi,
Menalcas, milt'ei ryöstetty meiltä. Kuka laulaisi Nympheistä? Kuka
kylväisi maan kukoistavilla kasveilla, taikka kuka peittäisi lähteet
viheriällä siimeksellä? Taikka kuka laulaisi sen laulun, jonka
hiljaisuudessa nykyjään opin sinulta, kun olit lähdössä lemmikkimme
Amaryllin luokse? Tityrus! lyhyt on matkani: paimenna vuohia, kunnes
pala'an. Ja kun olet