Bucolica | Page 6

Phoebon muinen laulellessa ja mitä tämä käski laakeripuitten
ulkoa opetella, kaikki nämät nyt Silenus lauloi, ja laksot, joissa hänen
äänensä kaikui, lähettivät hänen säveliänsä tähtiin saakka, kunnes ilta
tuli vasten Olympon tahtoa ja pakotti ajamaan lampaat navettaan sekä
lukemaan niitä.

Seitsemäs Ecloga.
Meliboeus.
Daphnis oli sattumoisin istaunut humisevan raudustammen suojaan, ja
Corydon ja Thyrsis olivat ajaneet laumansa samaan paikkaan: Thyrsis
lampaansa ja Corydon maidosta pakkoiset vuohensa. Molemmat olivat
paraassa ijässänsä, molemmat olivat Arcadilaiset, yhtä hyvät laulamaan
ja valmiit vastaamaan. Suojellessani hentoja myrttipensaitani vilulta oli
karjani paras kauris haihtunut tänne. Minä havaitsin Daphnin. Heti kun
hän puoleltaan näki minun, sanoi hän: Tule väleen tänne, Meliboeus!
Kauriisi ja vuohesi ovat tallella. Ja jos taidat viipyä jonkun ajan, niin
levähdä täällä varjossa. Itsestään tulevat mullit niityiltä tänne juomaan.
Viheriä Mincius pukee täällä rantansa hennoilla ruo'oilla, ja pyhän
tammen sisältä kuuluu mettiäis-parvien surina. Mitäs oli tekeminen?
Minulla ei ollut Alcippe eikä Phyllis kotona vartioitsemassa emästä
luovutettuja karitsoita. Ja kilpa oli mainio: Corydon kilpaili Thyrsin
kanssa. Kuitenki heitin todelliset asiani heidän leikkinsä tähden.

Molemmat alkoivat siis kilpailla vuoroittelevilla lauluilla. Minä soisin,
Runottaret, muistavani mitä vuorottaan laulelivat. Corydon lauloi ensin
näin, Thyrsis sitte:
Corydon.
Te Libethran Nymphit, joita rakastan, suokaat minulle laulu,
samanlainen kun ystävälleni Codrolle. Hän laatii lauluja, jotka ovat
lähimmiten samanlaiset kun Phoebon värsyt; taikka, jos emme kaikki
siihen kykene, rippukoon tuo heliä-ääninen huilu täällä pyhän petäjän
oksalla.
Thyrsis.
Te Arcadian paimenet! Seppelöitkäät vasta-alkava runoilija muratilla,
että Codrus halkeaisi kateesta; taikka, jos hän ylimääräisestä kiittää
minua, sitokaat baccaria otsan ympärille, ettei kavala kieli
vahingoittaisi tulevaa runoilijata.
Corydon.
Delia! Tämän harjaisen metsä-sian pään ja nämät vilkkaan hirven
haaraiset sarvet omistaa pieni Mycon sinulle. Jos tämä onni pysyy
vakinaisena, niin sinulle pystytetään siliä, marmorinen kuva, jonka
pohkioille on sidottu purppurainen kothurno.
Thyrsis.
Sinulle, Priapus, on siinä kyllä, kun vuosittain saat tämän hulikan
maitoa ja nämät hunaja-kakut; koska olet köyhän puutarhan vartija. Nyt
olen ajan vaatimusten mukaan tehnyt sinun marmorista; mutta, jos
karja sikiämällä pysyy täysilukuisena, tulet kullasta olemaan.
Corydon.
Meretär Galatea, sinä joka olet minulle Hyblan ajuruohoa suloisempi,
valkoisempi joutsenia ja kauniimpi vaaliata murattia! Jos vähänkään
huolit Corydonistasi, niin tule, heti kun laitumella käyneet härjät

palaavat seimillensä.
Thyrsis.
Pidä minua kitkerämpänä kun Sardinian yrttiä, terävämpänä kun
metsämyrttiä, ja halvempana kun rannalla viskottua meren ryönää,
jollei tämä päivä ole minulle kokonaista vuosikautta ikävämpi. Saati
vielä on häpyä, menkäät, härjät, laitumelta, menkäät kotiin.
Corydon.
Te sammaliset lähteet ja unta pehmyisemmät ruohot ja sinä
viheriöitsevä sianvarsi, joka peität ne harvalla varjollasi! Suojelkaat
karjaani päivän-seisauksen helteeltä. Jo lähenee paahtava kesä, jo
paisuvat silmikot hyötyisessä viinipuun oksassa.
Thyrsis.
Täällä on tulisija ja pihkaisia halkoja; täällä on ainian vahva liekki, ja
ovenpielet ovat mustina alituisesta noesta. Täällä huolimme
pohjatuulen kylmistä yhtä vähän, kun susi huolii karjan paljoudesta ja
kuohuvat virrat rannoistansa.
Corydon.
Katajat ja karhiat kastanipuutki kukoistavat. Hedelmät lepäävät
puittensa alla hujan hajan varisneina. Kaikki on nyt ihanata. Mutta jos
kaunis Alexis jättää nämät vuoret, niin olet näkevä virtainki kuivavan.
Thyrsis.
Maa on kuivetuksissa, ruoho nääntyy janosta ilman kuivuuden tähden.
Bacchus ei suo mäkilöille viiniköynnösten siimestä. Mutta Phyllini
tulosta on koko metsikömme virkistyvä, ja Jupiteri on laskeutuva alas
runsaan ja ihanan sateen kanssa.
Corydon.
Poppeli on Alkidelle mieluisin, viiniköynnös Iaccholle, myrtti kauniille

Venus'elle ja laakeri Phoebolle. Phyllis rakastaa pähkinäpuita. Niin
kauvan kun Phyllis niitä rakastaa, ei myrtti eikä Phoebon laakeri voita
pähkinäpuita arvossa.
Thyrsis.
Kaunein metsissä on saarni, puutarhoissa pinjooli, poppeli virran
rannalla ja kuusi korkeilla vuorilla. Kaunis Lycidas! Jos usiammin käyt
luonani, silloin on saarni metsissä, mutta pinjooli puutarhoissa ei ole
sinun veroisesi.
Meliboeus.
Nämät olen muistava; olen muistava, että Thyrsis voitettuna turhaan
koki pitää puoliansa. Ja siitä hetkestä saakka on Corydon meillä
Corydon.

Kahdeksas Ecloga.
Pharmaceutria.
Paimenten Damonin ja Alphesiboeon laulua, joitten kilpailemista
hehkonen, unhottain nurmikkonsa, ihmetteli, joitten laulun tähden
ilvekset joutuivat ymmälle ja virrat muuttuivat juoksussaan ja
levähtivät: Damonin ja Alphesiboeon laulua aijon kertoilla. Sinä, joka
jo lasket sivute joko väkevän Timavon kallioita taikka purjehdit ohite
Illyrian meren rantoja! Tulleeko koskaan se päivä, jona saan laulella
urotöitäsi? Tulleeko koskaan se päivä, kun saan ympäri koko
maanpiirin sinusta levitellä laulujani, jotka yksinään ovat mahdolliset
kantamaan Sophoclen kothurnoa (ylhäistä lausetapaa). Sinusta on
lauluni alku; sinuun se loppukoonki. Ota siis vastaan ne laulut, jotka
olen alkanut käskystäsi; ja salli tämän muratin kierrellä voitollisen
laakerin välite ohimoittesi ympäri. Yön kalpia pimeys oli tuskin
luopunut taivaalta, jolloin yökaste hennossa nurmessa on mieluisin
karjalle, kun Damon, nojauten siliätä sauvaansa vasten, alkoi täten:
Damon.

Kointähti! Ilmesty jo ja tuo armas päivä myötäsi, sillä aikaa kun minä,
petettynä Nisan kelvottomalta rakkaudelta, valitan onnettomuuttani ja
viimeisellä hetkelläni, kuolemaisillaniki, huutelen jumaloita avukseni
(ehkä en mitään ole hyötynyt ottamastani heitä todistajiksi). Huiluni!
alota kanssani Maenalilaisia värsyjä. Maenalus kasvaa aina heläjävää
metsikköä ja kaikkuvia petäjiä; ainian kuulee se paimenten
rakkauden-lauluja ja Pan'ia, joka oli ensimäinen, joka ei suvannut
ruokoin olevan joutilaina. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia värsyjä.
Nisa annetaan Mopsolle. Mitä me rakastajat emme saane odottaa?
Kohtapa valjastettaneen aarnia yhteen hevoisten kanssa; ja
arkaluontoiset