Bucolica | Page 5

kaksi ruukua öljyä asetan sinua varten. Ennen
kaikkia tahdon runsaalla viinillä ilahuttaa pitojamme. Tulisijan ääressä,
jos on talvi, ja siimeksessä, jos on kesä, tahdon kaataa sinulle pikareista
Ariusian viiniä, tuota uutta jumaloitten juotavaa. Damoetas ja
Lyctonilainen Aegon ovat minulle laulelevat. Alfesiboeus on matkiva
Satyrein hyppyjä. Nämät ovat sinulle aina valmiina, sekä silloin, kun
maksamme Nympheille juhlallisia lupauksia (uhria), että silloin, kun
pyhitämme vainioitamme. Niinkauvan kuin metsäsika asuskelee
vuorten selkämillä ja kala virroissa, niinkauvan kuin mettiäinen elää
ajuruohosta ja heinäsirkka yökasteesta, pysyy kunniasi ja nimesi ja
ylistyksesi alati muuttumattomana. Niinkuin Baccholle ja Cerelle, niin
tekevät peltomiehet sinulleki vuosittain uhria; ja sinäki olet velvoittava
heidät täyttämään lupauksensa.
Mopsus.
Millä, millä palkinnen moisen laulusi! Sillä noin ei huvita minua
etelä-tuulen humina, ei laineitten kohina rannalla eivätkä virrat, jotka
juoksevat louhikoissa laksoissa.
Menalcas.

Tämän hennon huilun lahjoitan sinulle, ennenkun erkanemme. Tämä
opetti minulle laulun: "Corydon paloi rakkaudesta kauniisen Alexiin;"
tämä sama opetti laulun: "Kenenkä on karja? Onko se Meliboeon?"
Mopsus.
Sinä puoleltasi, ota paimen-sauvani, jota Antigenes ei ole saanut,
vaikka usein on sitä minulta anonut (kuitenki hän silloin ansaitsi
rakastettaa). Kaunis on, Menalcas, tämä sauva yhtä-suurilla pahkoillaan
ja vaskituksellansa.

Kuudes Ecloga.
Silenus.
Syracusan värsyillä näki Thaliani hyväksi ensiksi huvitella itseänsä,
eikä hävennyt asuskella metsissä. Yrittäissäni laulamaan kuninkaista ja
tappeluista nykäsi Phoebus minua korvasta ja sanoi; "kuules Tityrus!
Paimenen tulee ruokkia lihavia lampaitansa ja laulella halvempia
aineita." Nyt siis, koska sinulla, Varus, on kylliksi niitä, jotka haluavat
mainia kiitostasi ja kertoilla sodan kauhistuksia, niin laulelen hennolla
huilullani ainoastaan maalaisia lauluja. En laula käskemättä; kuitenki,
jos joku mielellään lukisi näitäki, silloin, Varus, ovat tamariski ja
kaikki lehdot sinua ylistävät; eikä ole Phoebollekaan mikään lehden
sivu mieluisempi kun se, jolla on Varon nimi kirjoitettuna päällensä.
Niin liikkeelle siis, Pierian naiset! Pojat Chromis ja Nasylus näkivät
Silenon makaavan luolassa nukuksissa, verisuonet, kuten ainaki,
turvuksissa eilisestä viinistä. Palasen matkan päässä makasi maaperässä
hänen seppelensä, joka vastikään oli pudonnut hänen päästänsä, ja
raskas juomakannunsa rippui kuluneessa kantimessaan. He kävivät
häneen käsiksi (sillä ukko oli usein laulun lupauksella pettänyt
molemman) ja panivat hänen siteisin, jotka olivat tehdyt juuri samoista
seppelistä. Aegleki, kaunein veden-neidoista, yhtyy heihin ja antauu
avuksi pelvon alaisille, ja ukon havaitessa hänen, maalaa tämän otsan ja
ohimot silkkiäis-marjoilla punaisiksi. Tämä vaan naurahtaa mokomalle
tepposelle ja sanoo: "Miksi sidotte minun? Päästäkäät, pojat! Siinä on

kyllin, että on nähty teidän kyllä kykenevän (minua sitomaan). Laulut,
joita haluatte, saatte kuulla. Teille aijon lauluja; hän saakoon toisen
palkinnon." Samalla alkaa hän. Mutta nytpä olisit nähnyt, kuinka Faunit
ja metsän elävät hyppivät tahdin mukaan ja kuinka jäykät tammet
huiskuttivat latvojansa. Näin isosti eivät Parnasson kalliotkaan ihaile
Phoeboa, eikä Rhodope eikä Ismarus ihmettele Orpheota. Hän lauloi
nimittäin, kuinka maan ja ilman ja meren ja kuultavan valkian siemenet
kokousivat tyhjässä avaruudessa ja kuinka näistä peri-aineista kaikki,
yksin tuo äsken-luotu mailman piiriki muodostui. Sitte lauloi hän,
kuinka maa alkoi kovettua ja sulkea vesiä meren rajoihin, ja kuinka
kaikki vähitellen sai muotonsa; kuinka sitte maapiiri ihmetellen näki
uuden auringon paistavan ja kuinka kuurosateet korkiammalta
virtasivat ylenneistä pilvistä, silloin kun metsät ensin alkoivat kohota
maasta ja harvalukuiset elävät kuljeksivat tuntemattomilla vuorilla.
Sitte jutteli hän Pyrrhan viskomat kivet, Saturnon hallituksen,
Caucason linnut ja Prometheon varkauden. Näihin liitti hän, kuinka
merimiehet huutelivat lähteesen jäänyttä Hylasta, niin että Hylaan,
Hylaan nimi kaikui ylt'ympäri rantoja. Myös lohduttelee hän Pasiphaea
hänen mielettömässä rakkaudessaan, häntä, joka olisi ollut onnellinen,
jos ei yhtään karjaa koskaan olisi ollut. Oi onneton nainen! Mikä
hulluus sai sinussa vallan? Proeton tyttäret möykyivät kedoilla väärällä
äänellä: kuitenkaan ei yksikään heistä halunnut tuota häpeällistä
sekaannusta eläinten kanssa, vaikka pelkäsivät auraa laskettavaksi
niskoilleen ja usein koettelivat, oliko sarvia siliässä otsassa. Oi onneton
nainen! Nyt harhailet sinä vuorilla. Hän lepää lumivalkialla kyljellään,
pehmeitten hyacinthos-kukkain päällä ja märehtii tumman
raudustammen alla kellahtavaa ruohoa, taikka tapailee hän jotaki
kumppalia karjalaumassa. Nymphit, te Dicten nymphit! Sulkekaat jo
tiet, jotka vievät lehtoisille laitumille. Jos joitakuita nauta-elävän jälkiä
näkyy meille siellä ja täällä, niin se, joko halusta verekseen ruohoon
taikka seuraten karjalaumoja, kulkeuu lehmäin kanssa Gortynan
pihatoille. Sitte lauloi hän sitä neitoa, joka kummastui Hesperidein
omenoita. Sitte puki hän Phaëtontiadit karmiaan puunkuoreen ja
sammaliin, ja pani ne korkeina leppinä maasta kasvamaan. Sitte lauloi
hän, kuinka yksi sisarista johdatti Permesson rannalla harhailevan
Gallon Aonian vuorille ja kuinka kaikki Phoebon runottaret nousivat
seisalleen miehen edessä; kuinka paimen Linus, tuo jumalallinen

runoilija, hiukset koristettuna karmian sillerian lehdillä, näin sanoi
hänelle; "Ota! Runottaret antavat sinulle tämän huilun, jonka he tätä
ennen antoivat Ascran ukolle ja jolla tämä soitellen kuljetteli jäykkiä
villi-vuori-saarnia vuorilta alas. Laulele tällä Grynion metsän syntyä,
ettei löytyisi lehtoa, josta Apollo enemmin kehuu." Vieläkö jutellen,
kuinka hän lauloi Schyllasta, Nison tyttärestä, josta sanotaan, että hän,
vyötettynä valkoisilta kupeiltansa haukkuvilla hirmu-otuksilla, kiusasi
Dulichion aluksia ja syvässä nielussaan raatelutti merikoirillaan
säpsähtyneet merimiehet; taikka kuinka hän kertoili Tereon muutettuja
jäseniä; minkälaisen atrian ja minkälaiset antimet Philomela hänelle
valmisti; kuinka hän pakeni erämaahan ja millä siivillä hän lenteli
onnetonna entisten asuntoinsa ylite. Kaikki, mitä onnellinen Eurotas
kuuli