Bucolica | Page 3

paremmaksi,
nimittäin nuot saksantammiset pikarit, jumalallisen Alcymedonin
puolikorkiat teokset, joihin on koverimella taiten kuvattu notkia
viiniköynnös, joka peittää kalvakan muratin levällä olevat rypäleet.
Keskellä on kaksi kuvaa, Conon ja joku toinen, en muista kuka, joka
puikollaan on piirustanut ihmisten nähtäväksi koko maanpiirin, sekä
mitkä ajat ovat leikkaajan, mitkä kymärän kyntäjän muistettavat. Enkä
ole huuliani niihin vielä koskettanut, vaan pidän niitä tallella.
Damoetas.
Minulleki on sama Alcymedon tehnyt kaksi pikaria ja kahvain
ympärille kiertänyt notkian karhunkynsi-kasvin. Keskelle on hän
asettanut Orpheon ja häntä seurailevat metsät; enkä ole huuliani niihin
vielä koskettanut, vaan pidän niitä tallella. Ei ole kehumista pikareitasi,
jos katsot lehmyiseen (jos vertaat ne lehmyiseen).
Menalcas.
Tänä päivänä et minusta pääse; minä tulen, mihin ikänä käsket. Joku
kuulkoon kumminki tämän taistelumme, vaikkapa tuo Palaemon, joka
tuossa tulee. Minä laitan niin, ett'et täst'edes enää vaadi ketään
laulusille.
Damoetas.
Niin alota, jos jotaki osaat; minussa ei ole viivykkiä, enkä pakoile
ketään. Naapuri Palaemon! Kätke vaan tämä seikka syvälle mieleesi
(tarkkaan muistiisi); asia ei ole vähäpätöinen.
Palaemon.
Niin laulakaat, koska olemme istuneet tähän pehmiälle nurmikolle. Nyt
kaikki kedot, nyt kaikki puut ovat kukoistuksessa. Nyt metsät
viheriöitsevät, nyt on ihanin vuoden aika. Alota, Damoetas, ja sinä,

Menalcas, laula sitte. Laulakaat vuorottain; runottaret rakastavat
vuorottelevaa laulua.
Damoetas.
Runotarten alku on Jupiterin kiitoksesta; kaikki on täynnä Jupiterin
voimaa. Hän hoitaa mailman, hänellä ovat lauluniki huolena.
Menalcas.
Ja minua rakastaa Phoebus. Phoebolla ovat antimensa aina luonani
valmisna, laakereita ja sulo-punaisia hyacinthos-kukkia.
Damoetas.
Galatea, tuo leikkisä neito, tarkoittaa minua omenalla ja kätkeyy
pajupensaisin; mutta ennenkun kätkeyy, hän jo haluaa tulla nähdyksi.
Menalcas.
Mutta hempeni Amyntaspa lähestyy minua itsestänsä; niin ettei Delia
ole enää tuttavampi koirillemme.
Damoetas.
Valmiina ovat antimet armaalleni; sillä itse olen merkinnyt paikan,
mihin ilmoissa lentelevät kyhkyset ovat tehneet pesänsä.
Menalcas.
Minkä olen voinut, sen olen pojalle lähettänyt, kymmenen kultaista
(kystä) metsäisestä (viljelemättömästä) puusta poimittua omenata;
huomenna lähetän toisia.
Damoetas.
Oi, kuinka usein ja minkälaisia Galatea minulle puheli! Tuulet! Viekäät
joku osa niitä jumaloitten korviin.

Menalcas.
Mitä hyvää siitä on, Amyntas, ett'et katso minua sydämessäsi ylen, jos
minun täytyy verkkoja vahtia, sillä aikaa kun sinä ajelet metsäsikoja.
Damoetas.
Lähetä minulle Phyllis, Iolas! nyt on syntymäpäiväni; tule itseki, kun
uhraan hehkosen maahedelmäin edestä.
Menalcas.
Phylliä rakastan edellä muita; sillä hän itki, kun erkanin hänestä. Hän,
Iolas! huusi minulle pitkään: "hyvästi, hyvästi, kaunokaiseni."
Damoetas.
Vaarallinen on susi pihatöille, vaaralliset ovat rankat sateet kypselle
maaviljalle, myrskyt puille, ja minulle Amaryllin vihat.
Menalcas.
Suloinen on kaste kylvöille, sian-varsi vieroitetuille vohlille, sitkiä paju
tiineelle vuohelle, minulle Amyntas yksinänsä.
Damoetas.
Pollio rakastaa lauluani, vaikka se on yksinkertainen. Te Pierian neidot!
Ruokkikaat hehkosta lukijanne hyväksi.
Menalcas.
Pollio laatii itseki uusia lauluja. Ruokkikaat sonnia, joka jo uhkaa
sarvellaan ja jaloillaan viskoo hietaa ympärillensä.
Damoetas.
Joka sinua rakastaa, Pollio, se ennättäköön sinne, jonne sinäki iloitset
ennättäneesi. Hunajata juoskoon hänelle, ja karkia

karhunvaderma-pensas kasvakoon hänelle balsamia.
Menalcas.
Joka ei vihaa Baviota, rakastakoon sinun laulujasi, Maevius. Hänpä
samainen valjastelkoon kettuja ja lypsäköön kauriita.
Damoetas.
Te pojat, jotka poimitte kukkasia ja maan pinnalla syntyviä mansikoita!
paetkaat täältä: kylmä käärme piiloittelee ruohikossa.
Menalcas.
Lampaat! Elkäät kulkeko liika kauvas. Ei ole rantaan uskomista.
Jääräki kuivailee vielä villojansa.
Damoetas.
Tityrus! Estä virralta syömässä kulkevat vohlat. Aika kun tulee, aijon
itse pestä ne kaikki lähteessä.
Menalcas.
Pojat! Ajakaat lampaat suojukseen. Jos helle viepi maidon, kuten
nykyjään, niin turhaan pusertelemme nisiä.
Damoetas.
Oi, voi! Kuinka laihana asuu sonnini lihavassa virvilikössä! Rakkaus
on turmioksi niin karjalle kun karjan johtajalleki.
Menalcas.
Näillä ei ainakaan rakkaus ole syynä; vaikka luiltaan tuskin koossa
pysyvät. En tiedä, mikä silmä tenhonee (velhonee) hennot karitsani.
Damoetas.

Sanosta, missä maissa taivaan avaruus ei ole laajempi kun kolme
kyynärää, ja minä pidän sinun suuren Apollon vertaisena.
Menalcas.
Sanosta, missä maissa kukkaiset syntyvät, kuninkaitten nimet
kirjoitettuna päällensä; ja pidä sitte Phyllis yksinäsi.
Palaemon.
Ei ole minun asiani sovittaa välillänne noita törkeitä kiistoja. Sekä sinä
että hän on lehmän ansainnut. Jokaisen täytyy joko peljätä rakkauden
suloisuutta, taikka koetella sen katkeruutta. Pojat! tukkikaat jo ojat. Jo
ovat niityt tarpeeksi juoneet.

Neljäs Ecloga.
Pollio.
Laulakaamme, Sicilian runottaret, vähän arvokkaampia asioita.
Viidakot ja matalat tamariskit eivät huvita kaikkia. Jos laulamme
metsistä, olkoot metsät Consulin arvon vastaavaiset. Sibyllan
ennustusten viimeinen aika on jo tullut; vuosisatain iso jakso alkaa
uudestansa. Jo pala'aa neito Astreaki; Saturnon valtakunta uudistuu, ja
taivaan korkeudesta jo lähetetään uusi sukukunta alas. Siviä Lucina!
Suosi vaan poikaa, joka syntyy, jonka aikana vasta rautainen sukukunta
on lakkaava ja kultainen ilmestyvä koko maan päälle. Hallitkoon jo
veljesi Apollo. Pollio! Juuri sinun ollessasi Consulina tämä aikakauden
kaunistus on saapa alkunsa ja pitkät kuukaudet ovat alkavat juoksunsa.
Sinun johtosi alla ovat rikostemme jäljet, jos niitä vielä joitakuita on,
häviävät ja maapiiri pääsevä alinomaisesta pelvostansa. Hän on elävä
jumalallista elämätä, hän on näkevä jumalat ja sankarit samassa
seurassa, itse on hän nähtävä heidän kanssansa, ja isäinsä
kunnollisuudella on hän hallitseva rauhoitettua maapiiriä. Poikanen!
Ensin on maa runsaasti kantava sinulle viljelemättömiä hedelmiä,
niinkuin murattia, joka kiertelee sekasin baccarin kanssa, sekä
colocasia sekalutten ihanan karhunkynnen keralla.