Bucolica | Page 7

kasvanee narcissia; nyt tamariskin kuori hikoillee lihavata merikive?; nyt tarhap?ll? kilpaillee joutsenten kanssa; nyt Tityrus lienee Orpheon vertainen, Orpheus metsiss?, Arion delphinein keskell?. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Muuttukoon kaikki vaikka syv?ksi mereksi. Hyv?sti mets?t! Mereen aijon sy?sty? korkian vuoren kukkulalta. Ota t?m? lauluni kuolevan viimeisen lahjan asemesta. Huiluni! jo herke?, herke? laatimasta Maenalilaisia v?rsyj?. N?in lauloi Damon. Mutta sanokaat, Pieridit, mit? Alphesiboeus vastasi; sill? kaikkia emme osaa kaikki.
Alphesiboeus.
Tuo vett? ja sido villainen nauha t?m?n alttarin ymp?ri. Sytyt? lihavia pyhyyden yrtti? ja parasta suitsutusta, ett? noita-konsteilla koettaisin k??nt?? rakastettuni taidolta pois. T?ss? ei muuta puutu kuin loihtoja. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Loihtorunot kykenev?t saamaan kuunki taivaalta alas. Loihtosanoilla Circe muutti Ullyssen kumppalit. Loihtimalla saadaan kylm? k??rmeki niityll? halkeamaan. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. N?m?t kolmikertaiset langat kolmesta eri v?rist? sidon ensin ymp?rillesi, ja Daphnin kuvan kuljetan kolmasti t?m?n alttarin ymp?ri; sill? jumala rakastaa paritonta luku-m??r??. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Sido, Amaryllis, kolme solmua kolmesta eri v?rist?. Sido vaan, Amaryllis, ja sano: "min? sidon Venus'en kahleita." Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Niinkuin t?m? savi kovettuu ja niinkuin t?m? vaha sulaa yhdess? ja samassa tulessa, niin tehk??n Daphniski minun rakkaudestani. Varistele jauhoja ja sytyt? hauraat laakerit maapihkalla. Kova Daphnis polttaa minua; min? poltan t?m?n laakerin Daphnin p??ll?. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Polttakoon niin kova rakkaus Daphnia kun se on, koska n??ntyv? hehko mets?laitumilla ja korkeilla lehtomailla etsii sonnia ja kuihtuneena kaatuu puron varrelle viheri??n kahilikkoon eik? muistakaan paeta kolkkoa y?t?. Semmoinen rakkaus saakoon Daphnissa vallan, elk??nk? olko minulla huolta h?nen parantamisestaan. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. N?m?t vaatteet tuo uskoton muinen j?tti minulle rakkaiksi panteiksi itsest?ns?; ja nyt uskon ne sinulle, maa, pannen ne kynnykseni alle. N?ilt? panteilta vaadin min? Daphnia. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. N?m?t ruohot ja n?m?t myrkyt Moeris itse kokosi minulle Pontosta ja antoi minulle. Niit? kasvaa enimm?lt? Pontossa. Niitten avulla n?jin min? Moerin usein muuttuvan sudeksi ja k?tkeyv?n metsikk?ihin, usein kutsuvan hahmuja ulos haudan syvyydest? sek? muuttavan kylvetyn viljan toiseen paikkaan. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Kanna, Amaryllis, tuhkat ulos. Heit? ne p??si ta'a juoksevaan veteen el?k? katso takasi. Niill? aijon ahdistella Daphnia, joka ei huoli mit??n jumalista, ei loihdoista. Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Katso, kuinka poro, sill? aikaa kun viivyttelen vied? sit? pois, itsest?ns? on tarttunut alttariin leimuavalla liekill?. Merkitk??n se hyv??! Jotaki se merkitsee, vaikka en tied? mit?, ja Hylax haukkuu kynnyksell?. Pit??k? minun uskoman? Taikka kuvaavatko rakastelijat itsellens? turhanp?iv?isi?? S??st?, jo s??st?, loihtoni! Jo tulee Daphnis kaupungista.

Yhdeks?s Ecloga.
Moeris.
Lycidas.
Minne matka, Moeris! Kaupunkiinko, jonne tie vet???
Moeris.
Oi Lycidas! Jo olemme el?neet siihen p?iv??n, jota emme ole koskaan pelj?nneet, ett? muukalainen on ottanut peltomme halttuunsa ja sanoo: "t?m? on minun; entiset asukkat, muuttakaat pois!" Voitettuina, murheen alaisina, koska sattumus kaikki muuttaa, l?het?mme nyt h?nelle n?m?t vohlat. Mutta elk??n se h?nelle hyv?ksi olko.
Lycidas.
Varmaan olen kumminki kuullut, ett? siit? asti, miss? kukkulat alkavat laskeuta ja loivalla rinteell? aleta, aina veteen ja vanhain saksantammein katkotuihin latvoihin saakka, teid?n Menalcanne on saanut lauluillaan kaikki pelastetuksi.
Moeris.
Olet kyll? kuullut ja niin on puheena ollut. Mutta meid?n laulumme, Lycidas, ovat Mars'in aseitten keskell? samasta arvosta kun sanotaan Chaonian kyhkyisten olevan kotkan l?hetess?. Jollei varis olisi vasemmalta puolen ontelosta raudustammesta ennakolta varoittanut minua kaikella muotoa karttamaan noita uusia riitoja, niin ei t?m? Moeris'i eik? itse Menalcaskaan en?? el?isi.
Lycidas.
Voi! Johtuuko kell??n mokoma rikos mieleen? Oi, silloin olisi lohdutuksemme, mink? lauluillasi meille suot, ynn? sinun kanssasi, Menalcas, milt'ei ry?stetty meilt?. Kuka laulaisi Nympheist?? Kuka kylv?isi maan kukoistavilla kasveilla, taikka kuka peitt?isi l?hteet viheri?ll? siimeksell?? Taikka kuka laulaisi sen laulun, jonka hiljaisuudessa nykyj??n opin sinulta, kun olit l?hd?ss? lemmikkimme Amaryllin luokse? Tityrus! lyhyt on matkani: paimenna vuohia, kunnes pala'an. Ja kun olet antanut heid?n sy?d?, aja sitte juomaan, ja ajaissa varo, ett'et kohtaa kaurista. Se t?ytt?? sarvillansa.
Moeris.
Ent?s kuka laatisi sen laulun, jonka h?n Varolle omisti, vaikk'ei se viel? ole valmis: "Varus! Sinun nimesi (saatikka Mantua s?ilyy meill?, Mantua, voi liika l?hell? onnetonta Cremonaa) ovat joutsenet lauluillaan ylent?v?t t?htiin saakka."
Lycidas.
Karttakoot metti?isparvesi Corsikan marjakuusia; t?ytt?k??t lehm?si utarensa sy?m?ll? cytiso-ruohoa. Alota, jos jotaki osaat. Pieridit ovat luoneet minunki runoilijaksi. Min?ki olen laatinut lauluja. Minuaki sanovat paimenet runoniekaksi; mutta en juuri usko heit?. Sill? en katso min? viel? laulavani mit??n, mik? olisi Varon ja Cinnan arvoa vastaavaa, vaan kaakattavani kun hanhi heli?-??nisten joutsenten seassa.
Moeris.
Lycidas! Sit? ahkeroitsen ja hiljaisuudessa mietiskelen itsekseni, voisinko muistaa er??n laulun, joka ei suinkaan ole halpa-arvoinen. "Tule t?nne, Galatea! Sill? mik? ilo on sinulla laineissa? T??ll? on kev?t purppuran loistossa; t??ll? maa purkaa monenkarvaisia kukkia jokivarsille; t??ll? vaalahtava poppeli rippuu luolan yli, ja notkiat viinik?ynn?kset palmikoitavat lehtimajoiksi. Tule t?nne. Anna hurjain aaltoin telmi? rantoja vasten."
Lycidas.
Mit?s oli, jota kuulin sinun yksin?si laulelevan kirkkaana y?n?? Nuotin muistan, kun vaan sanat muistaisin.
Moeris.
Daphnis! Miksi t?hyst?t vanhain t?htein nousua. Katso, Dionealaisen Caesarin t?hti on ilmestynyt, t?hti, jonka aikana laihot ovat kukoistavat t?ydell? hedelm?ll? ja viinamarja p?iv?n-rinteill? kypsyv?. Daphnis! oksasta (ympp??) p??rona-puusi! J?lkeisesi