Bucolica | Page 6

Ja kilpa oli mainio: Corydon kilpaili Thyrsin kanssa. Kuitenki heitin todelliset asiani heid?n leikkins? t?hden. Molemmat alkoivat siis kilpailla vuoroittelevilla lauluilla. Min? soisin, Runottaret, muistavani mit? vuorottaan laulelivat. Corydon lauloi ensin n?in, Thyrsis sitte:
Corydon.
Te Libethran Nymphit, joita rakastan, suokaat minulle laulu, samanlainen kun yst?v?lleni Codrolle. H?n laatii lauluja, jotka ovat l?himmiten samanlaiset kun Phoebon v?rsyt; taikka, jos emme kaikki siihen kykene, rippukoon tuo heli?-??ninen huilu t??ll? pyh?n pet?j?n oksalla.
Thyrsis.
Te Arcadian paimenet! Seppel?itk??t vasta-alkava runoilija muratilla, ett? Codrus halkeaisi kateesta; taikka, jos h?n ylim??r?isest? kiitt?? minua, sitokaat baccaria otsan ymp?rille, ettei kavala kieli vahingoittaisi tulevaa runoilijata.
Corydon.
Delia! T?m?n harjaisen mets?-sian p??n ja n?m?t vilkkaan hirven haaraiset sarvet omistaa pieni Mycon sinulle. Jos t?m? onni pysyy vakinaisena, niin sinulle pystytet??n sili?, marmorinen kuva, jonka pohkioille on sidottu purppurainen kothurno.
Thyrsis.
Sinulle, Priapus, on siin? kyll?, kun vuosittain saat t?m?n hulikan maitoa ja n?m?t hunaja-kakut; koska olet k?yh?n puutarhan vartija. Nyt olen ajan vaatimusten mukaan tehnyt sinun marmorista; mutta, jos karja siki?m?ll? pysyy t?ysilukuisena, tulet kullasta olemaan.
Corydon.
Meret?r Galatea, sin? joka olet minulle Hyblan ajuruohoa suloisempi, valkoisempi joutsenia ja kauniimpi vaaliata murattia! Jos v?h?nk??n huolit Corydonistasi, niin tule, heti kun laitumella k?yneet h?rj?t palaavat seimillens?.
Thyrsis.
Pid? minua kitker?mp?n? kun Sardinian yrtti?, ter?v?mp?n? kun mets?myrtti?, ja halvempana kun rannalla viskottua meren ry?n??, jollei t?m? p?iv? ole minulle kokonaista vuosikautta ik?v?mpi. Saati viel? on h?py?, menk??t, h?rj?t, laitumelta, menk??t kotiin.
Corydon.
Te sammaliset l?hteet ja unta pehmyisemm?t ruohot ja sin? viheri?itsev? sianvarsi, joka peit?t ne harvalla varjollasi! Suojelkaat karjaani p?iv?n-seisauksen helteelt?. Jo l?henee paahtava kes?, jo paisuvat silmikot hy?tyisess? viinipuun oksassa.
Thyrsis.
T??ll? on tulisija ja pihkaisia halkoja; t??ll? on ainian vahva liekki, ja ovenpielet ovat mustina alituisesta noesta. T??ll? huolimme pohjatuulen kylmist? yht? v?h?n, kun susi huolii karjan paljoudesta ja kuohuvat virrat rannoistansa.
Corydon.
Katajat ja karhiat kastanipuutki kukoistavat. Hedelm?t lep??v?t puittensa alla hujan hajan varisneina. Kaikki on nyt ihanata. Mutta jos kaunis Alexis j?tt?? n?m?t vuoret, niin olet n?kev? virtainki kuivavan.
Thyrsis.
Maa on kuivetuksissa, ruoho n??ntyy janosta ilman kuivuuden t?hden. Bacchus ei suo m?kil?ille viinik?ynn?sten siimest?. Mutta Phyllini tulosta on koko metsik?mme virkistyv?, ja Jupiteri on laskeutuva alas runsaan ja ihanan sateen kanssa.
Corydon.
Poppeli on Alkidelle mieluisin, viinik?ynn?s Iaccholle, myrtti kauniille Venus'elle ja laakeri Phoebolle. Phyllis rakastaa p?hkin?puita. Niin kauvan kun Phyllis niit? rakastaa, ei myrtti eik? Phoebon laakeri voita p?hkin?puita arvossa.
Thyrsis.
Kaunein metsiss? on saarni, puutarhoissa pinjooli, poppeli virran rannalla ja kuusi korkeilla vuorilla. Kaunis Lycidas! Jos usiammin k?yt luonani, silloin on saarni metsiss?, mutta pinjooli puutarhoissa ei ole sinun veroisesi.
Meliboeus.
N?m?t olen muistava; olen muistava, ett? Thyrsis voitettuna turhaan koki pit?? puoliansa. Ja siit? hetkest? saakka on Corydon meill? Corydon.

Kahdeksas Ecloga.
Pharmaceutria.
Paimenten Damonin ja Alphesiboeon laulua, joitten kilpailemista hehkonen, unhottain nurmikkonsa, ihmetteli, joitten laulun t?hden ilvekset joutuivat ymm?lle ja virrat muuttuivat juoksussaan ja lev?htiv?t: Damonin ja Alphesiboeon laulua aijon kertoilla. Sin?, joka jo lasket sivute joko v?kev?n Timavon kallioita taikka purjehdit ohite Illyrian meren rantoja! Tulleeko koskaan se p?iv?, jona saan laulella urot?it?si? Tulleeko koskaan se p?iv?, kun saan ymp?ri koko maanpiirin sinusta levitell? laulujani, jotka yksin??n ovat mahdolliset kantamaan Sophoclen kothurnoa (ylh?ist? lausetapaa). Sinusta on lauluni alku; sinuun se loppukoonki. Ota siis vastaan ne laulut, jotka olen alkanut k?skyst?si; ja salli t?m?n muratin kierrell? voitollisen laakerin v?lite ohimoittesi ymp?ri. Y?n kalpia pimeys oli tuskin luopunut taivaalta, jolloin y?kaste hennossa nurmessa on mieluisin karjalle, kun Damon, nojauten sili?t? sauvaansa vasten, alkoi t?ten:
Damon.
Koint?hti! Ilmesty jo ja tuo armas p?iv? my?t?si, sill? aikaa kun min?, petettyn? Nisan kelvottomalta rakkaudelta, valitan onnettomuuttani ja viimeisell? hetkell?ni, kuolemaisillaniki, huutelen jumaloita avukseni (ehk? en mit??n ole hy?tynyt ottamastani heit? todistajiksi). Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Maenalus kasvaa aina hel?j?v?? metsikk?? ja kaikkuvia pet?ji?; ainian kuulee se paimenten rakkauden-lauluja ja Pan'ia, joka oli ensim?inen, joka ei suvannut ruokoin olevan joutilaina. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Nisa annetaan Mopsolle. Mit? me rakastajat emme saane odottaa? Kohtapa valjastettaneen aarnia yhteen hevoisten kanssa; ja arkaluontoiset mets?kauriit tullevat joskus toiste koirain parissa juoma-astioille. Mopsus! leikkele uusia s?l?j? soitoksi; vaimoa tuodaan kotiisi. Varistele p?hkin?it?, sulhanen! Jo iltat?hti j?tt?? Oetan, mieliksesi. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Kyll?p? nyt olet kelpo miehell?, kun halveksit kaikkia muita, kun vihaat huiluani ja vuohiani ja puuhkeita kulmakarvojani ja pitk?? partaani, etk? usko kenenk??n jumalan huolivan kuolevaisten asioista. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Ollessani hoitajanasi n?jin sinun pienen? puutarhoissani ?itisi kanssa poimivan y?kasteellisia omenoita. Silloin oli toinen vuoteni yhdennest?-toista (se on: kolmastoista vuosi) alkanut, ja jo yletyin maasta koskettelemaan hauraita oksia. Heti kun n?jin sinun: oi, kuinka tulisesti rakastuin, oi, mik? huimuus minun tavotti! Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Nyt tied?n, mik? Rakkaus on. Tmarus taikka Rhodope taikka ??rimm?iset Garamantit ovat kovissa kallioissaan synnytt?neet tuon pojan, joka ei ole meid?n sukua ja verta. Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Hirmuinen Rakkaus opetti ?itin tahraamaan k?tens? poikainsa verell?. Ja julma olit sin?ki ?iti. Mutta oliko ?iti julmempi, vai tuo jumalaton poikako? Jumalaton on poika, mutta julma olit sin?ki, ?iti! Huiluni! alota kanssani Maenalilaisia v?rsyj?. Nyt susi itsest??n paennee lampaita; nyt kova tammi kantanee kultaisia omenoita; nyt lepp?