Bucolica | Page 5

Virgil
opetti laulun: "Kenenk? on karja? Onko se Meliboeon?"
Mopsus.
Sin? puoleltasi, ota paimen-sauvani, jota Antigenes ei ole saanut, vaikka usein on sit? minulta anonut (kuitenki h?n silloin ansaitsi rakastettaa). Kaunis on, Menalcas, t?m? sauva yht?-suurilla pahkoillaan ja vaskituksellansa.

Kuudes Ecloga.
Silenus.
Syracusan v?rsyill? n?ki Thaliani hyv?ksi ensiksi huvitella itse?ns?, eik? h?vennyt asuskella metsiss?. Yritt?iss?ni laulamaan kuninkaista ja tappeluista nyk?si Phoebus minua korvasta ja sanoi; "kuules Tityrus! Paimenen tulee ruokkia lihavia lampaitansa ja laulella halvempia aineita." Nyt siis, koska sinulla, Varus, on kylliksi niit?, jotka haluavat mainia kiitostasi ja kertoilla sodan kauhistuksia, niin laulelen hennolla huilullani ainoastaan maalaisia lauluja. En laula k?skem?tt?; kuitenki, jos joku mielell??n lukisi n?it?ki, silloin, Varus, ovat tamariski ja kaikki lehdot sinua ylist?v?t; eik? ole Phoebollekaan mik??n lehden sivu mieluisempi kun se, jolla on Varon nimi kirjoitettuna p??llens?. Niin liikkeelle siis, Pierian naiset! Pojat Chromis ja Nasylus n?kiv?t Silenon makaavan luolassa nukuksissa, verisuonet, kuten ainaki, turvuksissa eilisest? viinist?. Palasen matkan p??ss? makasi maaper?ss? h?nen seppelens?, joka vastik??n oli pudonnut h?nen p??st?ns?, ja raskas juomakannunsa rippui kuluneessa kantimessaan. He k?viv?t h?neen k?siksi (sill? ukko oli usein laulun lupauksella pett?nyt molemman) ja panivat h?nen siteisin, jotka olivat tehdyt juuri samoista seppelist?. Aegleki, kaunein veden-neidoista, yhtyy heihin ja antauu avuksi pelvon alaisille, ja ukon havaitessa h?nen, maalaa t?m?n otsan ja ohimot silkki?is-marjoilla punaisiksi. T?m? vaan naurahtaa mokomalle tepposelle ja sanoo: "Miksi sidotte minun? P??st?k??t, pojat! Siin? on kyllin, ett? on n?hty teid?n kyll? kykenev?n (minua sitomaan). Laulut, joita haluatte, saatte kuulla. Teille aijon lauluja; h?n saakoon toisen palkinnon." Samalla alkaa h?n. Mutta nytp? olisit n?hnyt, kuinka Faunit ja mets?n el?v?t hyppiv?t tahdin mukaan ja kuinka j?yk?t tammet huiskuttivat latvojansa. N?in isosti eiv?t Parnasson kalliotkaan ihaile Phoeboa, eik? Rhodope eik? Ismarus ihmettele Orpheota. H?n lauloi nimitt?in, kuinka maan ja ilman ja meren ja kuultavan valkian siemenet kokousivat tyhj?ss? avaruudessa ja kuinka n?ist? peri-aineista kaikki, yksin tuo ?sken-luotu mailman piiriki muodostui. Sitte lauloi h?n, kuinka maa alkoi kovettua ja sulkea vesi? meren rajoihin, ja kuinka kaikki v?hitellen sai muotonsa; kuinka sitte maapiiri ihmetellen n?ki uuden auringon paistavan ja kuinka kuurosateet korkiammalta virtasivat ylenneist? pilvist?, silloin kun mets?t ensin alkoivat kohota maasta ja harvalukuiset el?v?t kuljeksivat tuntemattomilla vuorilla. Sitte jutteli h?n Pyrrhan viskomat kivet, Saturnon hallituksen, Caucason linnut ja Prometheon varkauden. N?ihin liitti h?n, kuinka merimiehet huutelivat l?hteesen j??nytt? Hylasta, niin ett? Hylaan, Hylaan nimi kaikui ylt'ymp?ri rantoja. My?s lohduttelee h?n Pasiphaea h?nen mielett?m?ss? rakkaudessaan, h?nt?, joka olisi ollut onnellinen, jos ei yht??n karjaa koskaan olisi ollut. Oi onneton nainen! Mik? hulluus sai sinussa vallan? Proeton tytt?ret m?ykyiv?t kedoilla v??r?ll? ??nell?: kuitenkaan ei yksik??n heist? halunnut tuota h?pe?llist? sekaannusta el?inten kanssa, vaikka pelk?siv?t auraa laskettavaksi niskoilleen ja usein koettelivat, oliko sarvia sili?ss? otsassa. Oi onneton nainen! Nyt harhailet sin? vuorilla. H?n lep?? lumivalkialla kyljell??n, pehmeitten hyacinthos-kukkain p??ll? ja m?rehtii tumman raudustammen alla kellahtavaa ruohoa, taikka tapailee h?n jotaki kumppalia karjalaumassa. Nymphit, te Dicten nymphit! Sulkekaat jo tiet, jotka viev?t lehtoisille laitumille. Jos joitakuita nauta-el?v?n j?lki? n?kyy meille siell? ja t??ll?, niin se, joko halusta verekseen ruohoon taikka seuraten karjalaumoja, kulkeuu lehm?in kanssa Gortynan pihatoille. Sitte lauloi h?n sit? neitoa, joka kummastui Hesperidein omenoita. Sitte puki h?n Pha?tontiadit karmiaan puunkuoreen ja sammaliin, ja pani ne korkeina leppin? maasta kasvamaan. Sitte lauloi h?n, kuinka yksi sisarista johdatti Permesson rannalla harhailevan Gallon Aonian vuorille ja kuinka kaikki Phoebon runottaret nousivat seisalleen miehen edess?; kuinka paimen Linus, tuo jumalallinen runoilija, hiukset koristettuna karmian sillerian lehdill?, n?in sanoi h?nelle; "Ota! Runottaret antavat sinulle t?m?n huilun, jonka he t?t? ennen antoivat Ascran ukolle ja jolla t?m? soitellen kuljetteli j?ykki? villi-vuori-saarnia vuorilta alas. Laulele t?ll? Grynion mets?n synty?, ettei l?ytyisi lehtoa, josta Apollo enemmin kehuu." Viel?k? jutellen, kuinka h?n lauloi Schyllasta, Nison tytt?rest?, josta sanotaan, ett? h?n, vy?tettyn? valkoisilta kupeiltansa haukkuvilla hirmu-otuksilla, kiusasi Dulichion aluksia ja syv?ss? nielussaan raatelutti merikoirillaan s?ps?htyneet merimiehet; taikka kuinka h?n kertoili Tereon muutettuja j?seni?; mink?laisen atrian ja mink?laiset antimet Philomela h?nelle valmisti; kuinka h?n pakeni er?maahan ja mill? siivill? h?n lenteli onnetonna entisten asuntoinsa ylite. Kaikki, mit? onnellinen Eurotas kuuli Phoebon muinen laulellessa ja mit? t?m? k?ski laakeripuitten ulkoa opetella, kaikki n?m?t nyt Silenus lauloi, ja laksot, joissa h?nen ??nens? kaikui, l?hettiv?t h?nen s?veli?ns? t?htiin saakka, kunnes ilta tuli vasten Olympon tahtoa ja pakotti ajamaan lampaat navettaan sek? lukemaan niit?.

Seitsem?s Ecloga.
Meliboeus.
Daphnis oli sattumoisin istaunut humisevan raudustammen suojaan, ja Corydon ja Thyrsis olivat ajaneet laumansa samaan paikkaan: Thyrsis lampaansa ja Corydon maidosta pakkoiset vuohensa. Molemmat olivat paraassa ij?ss?ns?, molemmat olivat Arcadilaiset, yht? hyv?t laulamaan ja valmiit vastaamaan. Suojellessani hentoja myrttipensaitani vilulta oli karjani paras kauris haihtunut t?nne. Min? havaitsin Daphnin. Heti kun h?n puoleltaan n?ki minun, sanoi h?n: Tule v?leen t?nne, Meliboeus! Kauriisi ja vuohesi ovat tallella. Ja jos taidat viipy? jonkun ajan, niin lev?hd? t??ll? varjossa. Itsest??n tulevat mullit niityilt? t?nne juomaan. Viheri? Mincius pukee t??ll? rantansa hennoilla ruo'oilla, ja pyh?n tammen sis?lt? kuuluu metti?is-parvien surina. Mit?s oli tekeminen? Minulla ei ollut Alcippe eik? Phyllis kotona vartioitsemassa em?st? luovutettuja karitsoita.
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 12
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.