Bucolica | Page 4

sinun mieheksi, on sek? laivamies itse luopuva merelt?, ja pet?j?inen laiva ei vaihettele en?? tavaroita; sill? kukin maanpaikka on tuottava kaikkia tarpeitansa. Maa ei ole tarvitseva hammaskuokkaa eik? viinam?ki vesuria. Vahva kynt?j? on silloin p??st?v? h?rj?t ikeest?, eik? villoja en?? keinotella valehtelemaan kaikenmoisia v?ri?; vaan j??r? itse on niityill? painava villansa joko ihanasti punertavalla purppuralla, tahi sahrami-kellalla. Itsest??n m?nj? on kaunistava karitsat laitumella. Nuot mailman menoston muuttumattomassa m??r??misess? yksimieliset Vaiheettaret sanoivat v?rttin?illens?: tuokaat niin onnellisia aikoja. Aika on jo l?sn?: niin tule nyt nauttimaan suurta kunniaasi, sin? jumaloitten rakastettu poika, sin? Jupiterin jalo siki?! Katso, kuinka kupeva mailma huojuu painoansa sek? maat ja meren aavat ja korkia taivas. Katso, kuinka kaikki iloitsee tulevalle aikakaudelle. Oi, joska minulle j?isi senk??n verta elinaikaa ja runollista intoa, ett? se ulottuisi sinun urot?ittesi ylistykseksi. Ei voita minua laulannossa Thracian Orpheus eik? Linuskaan, vaikka toisella olisi ?itins?, toisella is?ns? apuna, Orpheulla Calliopea, Linolla soria Apollo. Yksin Pan'ki, jos h?n taisteleisi kanssani Arcadian tuomio-istuimen edess?, yksin h?nki tunnustaisi itsens? voitetuksi Arcadian tuomion mukaan. Poikanen! ala jo naurusta tuntemaan ?itisi. Kymmenen ik?v?? kuukautta tuottivat kiusaa ?itillesi. Ala jo, poikanen! Jolle vanhemmat eiv?t ole iloinneet, sit? lasta ei yksik??n jumala ole laskenut p?yt??ns?, ei yksik??n jumalatar vuoteellensa.

Viides Ecloga.
Daphnis.
Menalcas.
Mopsus! Koska olemme tulleet yksiin ja molemmat olemme taitavat, sin? puhaltamaan kevi?t? huilua, min? laatimaan v?rsyj?; miksi emme istu t?nne jalavain ja p?hkin?puitten keskelle?
Mopsus.
Sin? olet vanhempi; kohtuullista on, ett? taivun tuumiisi, Menalcas, joko mennemme l?nsituulten huojuttamiin ep?vakaisin siimeksiin, taikka kernaammin johonkuhun luolaan. Katsos, kuinka mets?-viinipuu on kaunistanut luolan harvaan levitt?mill??n ryp?leill?.
Menalcas.
Meid?n vuorillamme kilpailee yksist??n Amyntas kanssasi.
Mopsus.
Mit?s, kun se sama kilvoittelee voittaaksensa Phoebonki laulannossa?
Menalcas.
Alota sin?, Mopsus, ensin, jos osaat lausua jotaki, joko Phyllin rakkauden tulesta, tahi Alconin urot?ist?, taikka Codron torailuksista. Alota! Kyll? Tityrus vartioitsee vohlia laitumella.
Mopsus.
Koetan siis noita lauluja, joita nykyj??n vuorottain piirrin saksantammen viheri??n kuoreen, vuorottain laulelin. K?ske sin? sitte Amynttaa kilpailemaan.
Menalcas.
Mink? verran notkia paju on kalvakkaa ?ljypuuta halvempi, mink? verran matala mets?-nardus on halvempi purppuraista ruusupensasta, saman verran on, mielest?ni, Amyntas sinua huonompi.
Mopsus.
El? puhu enemp??, poikanen! Jo olemme luolassa. Nymphit itkiv?t Daphnin julmaa kuolemata. Te p?hkin?puut ja virrat olitte Nympheille todistajina, kun ?iti, syleillen poikansa surkuteltavaa ruumista, syytti jumaloita ja taivasta julmuudesta. Niin? p?ivin?, Daphnis, ei ajanut kukaan ehdosta sy?neit? nautojansa vilppaille jokiloille; ei yksik??n nelijalkanen maistanut vett? virrasta eik? koskenut ruohon p??h?n. Jylh?t vuoret ja mets?t todistavat Afrikan leijonainki vaikeroinneen kuolemaasi. Daphnis opetti vaunun eteen valjastamaan Armenian tiikereit?, Daphnis opetti hankkiman tanssia Bacchon kunniaksi sek? k??rim??n notkeita sauvoja pehmeihin lehtil?ihin. Niinkuin viinik?ynn?s on puille kaunistukseksi ja viinimarjat k?ynn?ksille, niinkuin sonnit karjalaumoille ja kasvavat viljat lihaville vainioille, niin olit sin?ki kansasi koko kaunistus. Heti kun kova onni vei sinun meilt?, j?tti yksin Paleski, yksin Apolloki seutumme. Vaoissa, joihin usein kylvimme t?ysin?isi? ohria, kasvaa nyt onnetonta lustetta ja hukka-kauraa. Hennon orvonkukan ja purppuraisen narcisson asemasta kasvaa ohdake ja orjantappura ter?vine okainensa. Paimenet! Varistelkaat lehti? maahan; istuttakaat varjovia puita l?hteitten reunoille. Daphnis vaatii sellaisia. Tehk??t h?nelle hautakumpuja kummulle pankaat n?m?t v?rsyt: Min? Daphnis, metsiss? tunnettu, olen tunnettu t??lt? t?htiin saakka. Min?, sorian karjan kaitsija, olin itse viel? soriampi.
Menalcas.
Laulusi, jumalallinen runoilia, on minulle sama, kun uni nurmikossa on v?syneille, sama, kun janon sammutus p?iv?n helteess? hyppiv?n ojan maajaalla vedell?. Etk? ole ainoastaan huilun taidossa, vaan ??nelt?siki mestarisi vertainen. Onnellinen nuorukainen! Nyt olet toinen h?nest?. Kuitenki tahdon puoleltani kaikella muotoa palkita laulusi ja ylist?? Daphniasi t?htiin saakka, Daphnia tahdon ylennell? t?htiin asti; sill? minuaki rakasti Daphnis.
Mopsus.
Lieneek? mik??n minulle kalliimpata, kun tuollainen lahjasi. Sek? poika itse ansaitsi laululla ylistett??, ja noita laulujasi on Stimicon jo aikoja sitte minulle kiitt?nyt.
Menalcas.
Kirkkaasti helottavana ihmettelee Daphnis Olympon outoja asunnoita, n?hden pilvet ja t?hdet jalkainsa alla. Riemu siit? on levinnyt metsiin ja muihin maaseutuihin sek? Pan'in ja paimenten ja mets?-impein luokse. Susi ei v?ijy karjaa eiv?tk? verkot hanki petosta hirville. Siivo Daphnis rakastaa rauhallista menoa. Yksin mets?iset vuoretki l?hettelev?t taivaalle riemu-huutoja; yksin kalliot ja pensahikot laulavat h?nen kiitostansa: Jumala, jumala on h?n, Menalcas! Ole hyv? ja suosiollinen omillesi. T?ss? on nelj? alttaria: kaksi sinulle, Daphnis, ja kaksi Apollolle kunniaksi. Kaksi kolpakkoa vasta-lypsetty? vaahtuavaa maitoa vuosittain ja kaksi ruukua ?ljy? asetan sinua varten. Ennen kaikkia tahdon runsaalla viinill? ilahuttaa pitojamme. Tulisijan ??ress?, jos on talvi, ja siimeksess?, jos on kes?, tahdon kaataa sinulle pikareista Ariusian viini?, tuota uutta jumaloitten juotavaa. Damoetas ja Lyctonilainen Aegon ovat minulle laulelevat. Alfesiboeus on matkiva Satyrein hyppyj?. N?m?t ovat sinulle aina valmiina, sek? silloin, kun maksamme Nympheille juhlallisia lupauksia (uhria), ett? silloin, kun pyhit?mme vainioitamme. Niinkauvan kuin mets?sika asuskelee vuorten selk?mill? ja kala virroissa, niinkauvan kuin metti?inen el?? ajuruohosta ja hein?sirkka y?kasteesta, pysyy kunniasi ja nimesi ja ylistyksesi alati muuttumattomana. Niinkuin Baccholle ja Cerelle, niin tekev?t peltomiehet sinulleki vuosittain uhria; ja sin?ki olet velvoittava heid?t t?ytt?m??n lupauksensa.
Mopsus.
Mill?, mill? palkinnen moisen laulusi! Sill? noin ei huvita minua etel?-tuulen humina, ei laineitten kohina rannalla eiv?tk? virrat, jotka juoksevat louhikoissa laksoissa.
Menalcas.
T?m?n hennon huilun lahjoitan sinulle, ennenkun erkanemme. T?m? opetti minulle laulun: "Corydon paloi rakkaudesta kauniisen Alexiin;" t?m? sama