Bucolica | Page 3

kaksi pikaria ja kahvain ymp?rille kiert?nyt notkian karhunkynsi-kasvin. Keskelle on h?n asettanut Orpheon ja h?nt? seurailevat mets?t; enk? ole huuliani niihin viel? koskettanut, vaan pid?n niit? tallella. Ei ole kehumista pikareitasi, jos katsot lehmyiseen (jos vertaat ne lehmyiseen).
Menalcas.
T?n? p?iv?n? et minusta p??se; min? tulen, mihin ik?n? k?sket. Joku kuulkoon kumminki t?m?n taistelumme, vaikkapa tuo Palaemon, joka tuossa tulee. Min? laitan niin, ett'et t?st'edes en?? vaadi ket??n laulusille.
Damoetas.
Niin alota, jos jotaki osaat; minussa ei ole viivykki?, enk? pakoile ket??n. Naapuri Palaemon! K?tke vaan t?m? seikka syv?lle mieleesi (tarkkaan muistiisi); asia ei ole v?h?p?t?inen.
Palaemon.
Niin laulakaat, koska olemme istuneet t?h?n pehmi?lle nurmikolle. Nyt kaikki kedot, nyt kaikki puut ovat kukoistuksessa. Nyt mets?t viheri?itsev?t, nyt on ihanin vuoden aika. Alota, Damoetas, ja sin?, Menalcas, laula sitte. Laulakaat vuorottain; runottaret rakastavat vuorottelevaa laulua.
Damoetas.
Runotarten alku on Jupiterin kiitoksesta; kaikki on t?ynn? Jupiterin voimaa. H?n hoitaa mailman, h?nell? ovat lauluniki huolena.
Menalcas.
Ja minua rakastaa Phoebus. Phoebolla ovat antimensa aina luonani valmisna, laakereita ja sulo-punaisia hyacinthos-kukkia.
Damoetas.
Galatea, tuo leikkis? neito, tarkoittaa minua omenalla ja k?tkeyy pajupensaisin; mutta ennenkun k?tkeyy, h?n jo haluaa tulla n?hdyksi.
Menalcas.
Mutta hempeni Amyntaspa l?hestyy minua itsest?ns?; niin ettei Delia ole en?? tuttavampi koirillemme.
Damoetas.
Valmiina ovat antimet armaalleni; sill? itse olen merkinnyt paikan, mihin ilmoissa lentelev?t kyhkyset ovat tehneet pes?ns?.
Menalcas.
Mink? olen voinut, sen olen pojalle l?hett?nyt, kymmenen kultaista (kyst?) mets?isest? (viljelem?tt?m?st?) puusta poimittua omenata; huomenna l?het?n toisia.
Damoetas.
Oi, kuinka usein ja mink?laisia Galatea minulle puheli! Tuulet! Viek??t joku osa niit? jumaloitten korviin.
Menalcas.
Mit? hyv?? siit? on, Amyntas, ett'et katso minua syd?mess?si ylen, jos minun t?ytyy verkkoja vahtia, sill? aikaa kun sin? ajelet mets?sikoja.
Damoetas.
L?het? minulle Phyllis, Iolas! nyt on syntym?p?iv?ni; tule itseki, kun uhraan hehkosen maahedelm?in edest?.
Menalcas.
Phylli? rakastan edell? muita; sill? h?n itki, kun erkanin h?nest?. H?n, Iolas! huusi minulle pitk??n: "hyv?sti, hyv?sti, kaunokaiseni."
Damoetas.
Vaarallinen on susi pihat?ille, vaaralliset ovat rankat sateet kypselle maaviljalle, myrskyt puille, ja minulle Amaryllin vihat.
Menalcas.
Suloinen on kaste kylv?ille, sian-varsi vieroitetuille vohlille, sitki? paju tiineelle vuohelle, minulle Amyntas yksin?ns?.
Damoetas.
Pollio rakastaa lauluani, vaikka se on yksinkertainen. Te Pierian neidot! Ruokkikaat hehkosta lukijanne hyv?ksi.
Menalcas.
Pollio laatii itseki uusia lauluja. Ruokkikaat sonnia, joka jo uhkaa sarvellaan ja jaloillaan viskoo hietaa ymp?rillens?.
Damoetas.
Joka sinua rakastaa, Pollio, se enn?tt?k??n sinne, jonne sin?ki iloitset enn?tt?neesi. Hunajata juoskoon h?nelle, ja karkia karhunvaderma-pensas kasvakoon h?nelle balsamia.
Menalcas.
Joka ei vihaa Baviota, rakastakoon sinun laulujasi, Maevius. H?np? samainen valjastelkoon kettuja ja lyps?k??n kauriita.
Damoetas.
Te pojat, jotka poimitte kukkasia ja maan pinnalla syntyvi? mansikoita! paetkaat t??lt?: kylm? k??rme piiloittelee ruohikossa.
Menalcas.
Lampaat! Elk??t kulkeko liika kauvas. Ei ole rantaan uskomista. J??r?ki kuivailee viel? villojansa.
Damoetas.
Tityrus! Est? virralta sy?m?ss? kulkevat vohlat. Aika kun tulee, aijon itse pest? ne kaikki l?hteess?.
Menalcas.
Pojat! Ajakaat lampaat suojukseen. Jos helle viepi maidon, kuten nykyj??n, niin turhaan pusertelemme nisi?.
Damoetas.
Oi, voi! Kuinka laihana asuu sonnini lihavassa virvilik?ss?! Rakkaus on turmioksi niin karjalle kun karjan johtajalleki.
Menalcas.
N?ill? ei ainakaan rakkaus ole syyn?; vaikka luiltaan tuskin koossa pysyv?t. En tied?, mik? silm? tenhonee (velhonee) hennot karitsani.
Damoetas.
Sanosta, miss? maissa taivaan avaruus ei ole laajempi kun kolme kyyn?r??, ja min? pid?n sinun suuren Apollon vertaisena.
Menalcas.
Sanosta, miss? maissa kukkaiset syntyv?t, kuninkaitten nimet kirjoitettuna p??llens?; ja pid? sitte Phyllis yksin?si.
Palaemon.
Ei ole minun asiani sovittaa v?lill?nne noita t?rkeit? kiistoja. Sek? sin? ett? h?n on lehm?n ansainnut. Jokaisen t?ytyy joko pelj?t? rakkauden suloisuutta, taikka koetella sen katkeruutta. Pojat! tukkikaat jo ojat. Jo ovat niityt tarpeeksi juoneet.

Nelj?s Ecloga.
Pollio.
Laulakaamme, Sicilian runottaret, v?h?n arvokkaampia asioita. Viidakot ja matalat tamariskit eiv?t huvita kaikkia. Jos laulamme metsist?, olkoot mets?t Consulin arvon vastaavaiset. Sibyllan ennustusten viimeinen aika on jo tullut; vuosisatain iso jakso alkaa uudestansa. Jo pala'aa neito Astreaki; Saturnon valtakunta uudistuu, ja taivaan korkeudesta jo l?hetet??n uusi sukukunta alas. Sivi? Lucina! Suosi vaan poikaa, joka syntyy, jonka aikana vasta rautainen sukukunta on lakkaava ja kultainen ilmestyv? koko maan p??lle. Hallitkoon jo veljesi Apollo. Pollio! Juuri sinun ollessasi Consulina t?m? aikakauden kaunistus on saapa alkunsa ja pitk?t kuukaudet ovat alkavat juoksunsa. Sinun johtosi alla ovat rikostemme j?ljet, jos niit? viel? joitakuita on, h?vi?v?t ja maapiiri p??sev? alinomaisesta pelvostansa. H?n on el?v? jumalallista el?m?t?, h?n on n?kev? jumalat ja sankarit samassa seurassa, itse on h?n n?ht?v? heid?n kanssansa, ja is?ins? kunnollisuudella on h?n hallitseva rauhoitettua maapiiri?. Poikanen! Ensin on maa runsaasti kantava sinulle viljelem?tt?mi? hedelmi?, niinkuin murattia, joka kiertelee sekasin baccarin kanssa, sek? colocasia sekalutten ihanan karhunkynnen keralla. Vuohet tuovat itsest??n maitonsa kotiin pakkoisissa utareissa, eik? ole karja pelk??v? isoja leijonoita. Ihanoita kukkasia on itsest??n kosolta kasvava k?tkyesi kaunistukseksi. Sek? k??rmeet ett? petolliset myrkkykasvit ovat surmansa l?yt?v?t, ja Assyrian balsamia on kasvava joka paikassa. Mutta niinpian kuin kykenet lukemaan sankarien ylistyksi? ja is?si urot?it? sek? k?sitt?m??n mik? miehuus on, silloin ovat kedot v?hitellen kellastuvat joutuvilla t?hkill?, punertava viinamarja on rippuva viljelem?tt?mist? orjantappuroista, ja kovat tammet ovat kasteen tavoin hikoilevat tiukkuvata hunajata. Muinaisesta turmeluksesta on kuitenki joitakuita j??nn?ksi? oleva, jotka pakottavat koettamaan Thetin aukeita (merta), ymp?r?itsem??n kaupungeita muureilla ja piirt?m??n vakoja maahan. Toinen Tiphys on silloin oleva ja toinen Argo, joka kuljettaa valituita uroita; uusia sotia on viel?ki oleva, ja uudestaan on jalo Achilles l?hetett?v? Trojaan. Sitte, kun vahvistunut ik? on tehnyt