Bartholdus Simonis | Page 8

p??? -- Se oli hirmuisesti tehty, oikein crudeliter!
Priita.
Kuitenkin olivat vihollisemme silloin omia kansalaisiamme -- nyt -- nyt jos sattuisi onnettomuus tapahtumaan! -- mik? meid?n kohtalomme? Ja miks'ei se voisi tapahtua t?t? nyky?; -- me olemme, herra maisteri, kaupungin parhaimpia puolustajia!
Alcmannus.
Niin on asian laita, t?ti Priita! Tuo Burmeister, joka l?ksi t??lt?, on monessa kohden moitetta ansaitseva mies! -- Ensin viekoittelee h?n nuorisoa, toiseksi saattaa h?n sivistykselle h?vi?t?, vieden lukiolaisia sodan teurastuskent?lle, kolmanneksi turmelee h?n virtutem et disciplinam nostrorum discipulorum, deinde tekee heid?t impudentes ja postremo saattaa opettajille indignationem et dolorem. Exempli gratia...
(Flaschendorff tulee kiireesti portista).
KOLMAS KOHTAUS.
Edelliset ja Flaschendorff.
Flaschendorff.
Hyv?, maister' Alcmannus, -- ett' tapasin teid?n. Maksaka pois se pieni r?tink' kuin teid?n alamaisenne Olavi j?i velkaa! -- Kolmetoist' kupariploottu...
Alcmannus.
Min?k? maksaisin?
Flaschendorff.
Niin te ... opettaja alamaisensa synti edest'! Ei muut' kuin kolmetoist' kupariploottu! Ottakaa teinirahast' herra maister' -- Paljo v?ltt?m?t?nt', ett' min? saa ne rahat!
Alcmannus.
Justitia in omnibus rebus sit justitia! Mutta tuo oli inhumaniter pyydetty! Ja Kaarle Olavi sitte! Asinus et asinarius veritabilis! -- Exempli gratia. -- Kuulkaa herra Flaschendorff. -- Kuin t?n??n varhain aamulla tapasin tuon Olavi heitti?n, niin h?n ei ollenkaan tervehtinytk??n minua. Koska t?st? syyst? tartuin h?nen kauluksiinsa ja rupesin h?nt? nuhtelemaan siit?, ett? h?n kantoi miekkaa ja tupsuhattua, niin laski h?n ylpe?sti k?tens? taskuihinsa, sai niin pivollisen herneit? ja heitti ne vasten silmi?ni lausuen: "T?ss? ovat kaikki ne herneet, joidenka p??ll? olen ollut polvillani! Puoleksi turmeltuneet reiteni ylist?v?t hyv?ntahtoisuuttanne!" -- Niin h?n puhui. O tempora! O mores!
Flaschendorff.
Mut' Olavi minun tyk?n? joo velaks'!
Alcmannus.
Seh?n ei ole minun asiani!
Kaarle Olavi.
Niin kene on? Kene on vika, kene?
Alcmannus.
Kenen vika nykyiseen surkeuteen? Kenties raadin Tukholmissa, kenties kuninkaan.
(H?nen n?it? viime sanoja sanoissansa tulee *J?ns Barrus*).
NELJ?S KOHTAUS.
Edelliset ja J?ns Barrus.
J?ns Barrus.
Mik? on kuninkaan vika?
Flaschendorff.
Ett'ei maksa...
Alcmannus.
Ett'ei pit?nyt parempaa huolta t?st? Wiipurin kaupungista eik? ajatellut...
J?ns Barrus (keskeytt?en).
Niin arvelin min?kin ennen, mutta er?s jalo nuorukainen puhui minulle n?m?t sanat:
"H?nk? ehtisi kaikkia ajattelemaan! Eik? tuhannen painavampaa tointa raskauta h?nen mielt?ns?! -- Vai kuninkaanko olisi pit?nyt tulla t?nne teid?n vaimojanne, lapsianne ja tavaroitanne vartioitsemaan? H?nenk? teid?n vallejanne olisi pit?nyt korjata ja parannella teid?n p??lle katsoessa ja huoletonna ollessanne?"
Flaschendorff.
Nyt kun varmaan olette saanu' maksun, herra Barrus, te arvele niin.
J?ns Barrus.
Kuulin h?nen my?s sanovan ett? kuningas on kirjoittanut kirjeen, jossa h?n selv?sti sanoo jotta h?n vakaasti luottaa t?m?n kaupungin porvarien is?nmaallisuuteen niinkuin kelpomiesten ainakin! Jumala siunatkoon jaloa kuningasta Kaarle Kustaata! H?n teki mit? taisi ja kuumassa h?n lienee t?n?kin hetken?. Eik? h?nen luottamuksensa meihin Wiipurilaisiin pid? tuleman h?pe?lle! -- Peijakas sent??n! Jos vihollinen alkaa kiivet? syntym?kyl?ni muureille, niin on aikomukseni tapella kuin ravoissa oleva karhu!
Flaschendorff.
Ei auta vaikk' karhuttaa, herra Barrus! Sen min? hoomannu!
Alcmannus (Barrus'elle).
Teid?n sopii olla raivoissa, vaan ei lukiolaisten...
Priita.
Kenties on Neitsytniemen noita-akka saastaisilla kureillansa lukiolaiset lumonnut. H?nen on n?hty ?ill? liikkuvan!
Alcmannus.
Paljon mahdollista!
Priita.
Kirottu akka!
Alcmannus.
Sen konnan pro primo laskemme in carcere et vinculis, pro secundo hirt?mme, pro tertio teilaamme et postremo poltamme!
Priita.
Kaikkiin n?ihin rangaistuksiin on h?n todellakin syyllinen!
Alcmannus.
K?yk??mme kuulemaan, mit? sanoo kokoontunut consistorium scolasticum ja gymnasticum t?h?n! Onko Burmeisterilla valta meid?n alamaistemme yli ja eik? tuota noita-akkaa pit?isi polttaa? Eamus! Eamus!
Flaschendorff.
Haamus! Haamus! Sielt' saa maksu.
(Kaikki menev?t. Anna tulee oikealta).
VIIDES KOHTAUS.
Anna, my?hemmin Gerbert.
Anna (levottomasti).
T?h?n aikaan pit?isi h?nen tulla ... jos h?n oikein ymm?rsi viittaukseni ... (hakee portin avainta ja l?yt?? sen). -- T?ss? on avain ... h?nen t?ytyy se saada, koska h?n sit? on pyyt?nyt... Mutta jos olisi h?nell? petos mieless??... jos... Haa! kauhistusta!... Vaan ei! Se joka katsoo niin jalosti ja puhuu niin ylev?sti kuin h?n, ei taida pett??!... Vaan kuitenkin... Bartholdon sanat?... h?nen varoituksensa? Ne ... (kiivasti) -- ne olivat vaan h?vyt?nt? parjaamista! Min? tahdon t?ytt?? lupaukseni, jos vaikka maa aukenisi jalkaini alla ja syvyys nielisi minun kitaansa! En tahdo enk? taida ajatella pahaa h?nest?, armaastani, henkeni pelastajasta! _(Gerbert tulee oikealta pitkin rantaa. Anna juoksee h?nt? vastaan)._ -- Gerbert!
Gerbert.
Anna kultain!... lemmittyni! -- (h?n suutelee Annaa).
Anna.
Olen sinua kovin odottanut!
Gerbert.
Se minua ilahuttaa, merkkin? kuin se ompi siit?, ett?s minua rakastat, ehk'en toisaalta katsoen tahtoisi sinulle matkaan-saattaa ei edes hetkenk??n surua!... Onko sinulla nyt tuo avain Anna?
Anna (v?h?n per?ytyen. Itsekseen).
Sit? h?n kohta kysyy! Haa!... jos...
Gerbert (syd?mellisesti).
Anna kultain! Mik? sinua vaivaa? Et en?? vastaa minulle?
Anna.
Mihin pit?? minun vastata?
Gerbert.
Kysymykseeni... (tarttuu hell?sti Annan k?teen). -- Oletko toimittanut toimitettavasi, Anna?
Anna. (vakaalla ??nell?, katsoen ep?luuloisesti Gerbertiin).
-- Olen.
Gerbert
Kuinka iloista! Nyt on meill? se v?likappale, joka tekee meid?n onnellisemmiksi kuin t?h?n asti olemmekaan olleet! Jos tiet?isit, kuinka syd?nt?ni on s?rkenyt ajatellessani, ett? kenties joku voi n?hd? meit? n?in toinen toisiamme kohtaissamme ulkopuolella kaupungin muuria! (j?tt?? Annan k?den). -- Tuo ei voisi synnytt?? muuta kuin ep?luuloa sinua kohtaan, kenties parjausta ja pilkkaakin. Oikein iloitsen, ett? t?m? sinua uhkaava vaara nyt on poistettu! -- Anna! Viime kerralla kuvasit niin ihanasti tuon paikan, joka t?st?l?hin on oleva rakkautemme maja, ett? tahtoisin viel?kin kuulla sinun siit? puhuvan!
Anna (Itsekseen).
Kuinka olen hetke?k??n voinut ep?ill? h?nen jalomielisyytt?ns?! (??neen, hell?sti). -- Gerbert! Se on tosin ihana paikka! Usein olen istunut siin? ja uneksinut sinusta, uneksinut mailman ilosta ja taivaan autuudesta!
_(H?n istuu er??lle kivelle, Gerbert aseutuu Annan jalkain juurelle, nojaten p??ns? h?nen syliins?)._
Gerbert.
Siell? on