Bartholdus Simonis | Page 9

vihannoitsevain lehtien sohistessa rakkauteni keksiv? ne sanat, jotka t?ydellisesti kuvaavat palavan syd?meni tunteita! Ah, Anna! kuinka hell?sti rakastan sinua! -- Tuo paikka ei liene kaukana t?st?? (H?n katsoo ymp?rillens?).
Anna.
Ei olekkaan. Ell'eiv?t nuo huoneukset tuolla esteisi n?kyalaa, niin taitaisit n?hd? sen vanhan, rehev?n vaahteran, joka levitt?? tuuhean latvansa katoksi t?m?n "rakkautemme majan" yli. Aivan l?hell? siin? on l?hde, josta pieni, hienosti kohiseva puro l?htee virtaamaan. Seinin? sill? majalla ovat kauniit sireenipensaat, niin tiihe?t, ett'ei ihmisen silm? voi tunkea niiden l?vitse. Siell? saatamme olla aivan rauhassa eik? kukaan voi h?irit? meit?. Vaan miksi noin kummastellen katsot ymp?rilles?
Gerbert.
Katselen noita valleja.
Anna.
Mit? niist??
Gerbert.
Eik? Viipuri ole linnoitus?
Anna.
On varmaankin ja viel? maamme vahvimpiakin.
Gerbert.
Mutta en n?e vallilla ainoatakaan tykki?! Tuossa on portti, mutta ei yht??n kanuunaa sen suojaksi. Mokoma linnoitus t?m?! L?ytyyk? t??ll? tykkej? ensink??n?
Anna (nauraen).
L?ytyy maar', mutta niit? on viety sille puolen kaupunkia, mist? odotetaan vihollisten rynt??v?n. Ei niit? l?ydy niin monta, ett? niit? riitt?isi joka paikkaan! Nelj?toista vaan ja nekin jotensakin pieni? ja mit?tt?mi?!
Gerbert (p??t?ns? pudistaen).
Nelj?toista vaan! Se on aivan mit?t?n tykkien luku n?in suuriin varustuksiin verraten!
Anna.
Niin sanoo surumielin is?nikin ja huokaa syv??n sit? sanoessansa. Vaan annappas! L?ytyyh?n niit? sent??n useampia. En muistanut, ett? porvaristo j?tti kymmenen v?h?n suurempaa tykki? valleilla vilj?lt?viksi. Huh! kuinka niit? oli julma katsella kuin niit? kuljetettiin kaupungin l?vitse! Oikein minua peloitti mokomia n?hd?!
Gerbert
Siis nelj?kolmatta yhteen -- sekin on liian v?h?n!
Anna.
Surullista kyll? onkin! -- Mutta etk?s sin? Gerbert voisi siihen asiaan toimittaa jotakuta apua? Jos olisin mies, niin toki jonkun keinon keksisin!
Gerbert
Min?k?? Ven?j?n rajalta kuin n?ille seuduille muutin en sodan aikana ensink??n voi saada p??s?kirjaa kaupunkiin. Miksik? salavehkeemme, jos tuloni t?nne ja l?ht?ni t??lt? olisivat vapaat?
Anna.
Se on tosi... Tuo sota on kaikin puolin ik?v? ... sit? on raskas ajatella!
Gerbert (tarttuen Annan k?teen).
?lk??mme sit? ajatelko! -- Ajatelkaamme onneamme, rakkautamme! Se on asia ilahuttavampaa, miellytt?v?mp?? laatua! -- Nyt pit?? minun menn?, mutta kuin p?iv? on nukkunut ja aurinko l?htenyt l?ntiseen lepokammioonsa, niin palajaan takaisin ja kohtaan sinun tuolla suuren vaahteran luona.
Anna.
Minun tulee niin kovin ik?v?! Hetkikin sinusta eroitettuna tuntuu minulle ijankaikkisuutta pitemm?ksi, mutta tunti sinun kanssas on niinkuin hetki!
Gerbert.
Armaani! Mill? sinua lohduttaisin? Muista Anna, ett'ei se aika en?? ole kaukana, joka ijankaikkisesti yhdist?? el?m?mme vaiheet. Sitte ei meid?n konsanaan tarvitse tuntea erohetkien katkeruutta!
Anna.
Oi ett? se aika l?hestyisi! -- Mutta y?ll? ja p?iv?ll? vaivaavat minua niin pahat, julmat aavistukset... En saa sit? paremmaksi... Ne hetket, kuin olet luonani, ovat mun ainoat levolliset...
Gerbert.
?l? ole levotoin Annaseni! Peit? toivon vaipalla kaikki ik?v?t mietteet, jotka voivat synty? mieless?s! -- Mutta, kultaseni, en taida p??st? luokses, ell'et anna minulle portin avainta...
Anna (nousten seisaalle, tulisesti).
Portin avainta! (Itsekseen). Haa! kuinka nuo Bartholdon onnettomat sanat soivat korvissani!
Gerbert (joka my?s on noussut seisomaan).
Mik? sinun on, armas Anna?
Anna (kiivaasti).
Ei mik??n! ei mik??n rakas Gerbert! _(antaa avaimen ?kisti Gerbertille, joka hymyillen ottaa sen vastaan)._ Ja nyt Gerbert! Nyt olen t?ytt?nyt kaikki pyyt?m?si ja lunastanut itselleni oikeuden saada selkoa ja valoa sameihin kohtaloihini! Lunasta siis sin?kin lupaukses ja sano kukas oikein olet! Kuka sin? olet Gerbert? Min? tahdon sen tiet?? nyt t?ll? hetkell?! Kuuletko, min? tahdon!
Gerbert.
Miksi olet niin levotoin, Annaseni, ja niin kiivas? Silm?si s?ihkyv?t kummallisesti...
Anna.
Vastaa suoraan Gerbert, taikka saatat minun mielipuoleksi! Sin? olet halpa konna, jos luovut sanastasi!
Gerbert.
En siit? luovukkaan! -- Niin kuule, Anna, min? olen -- kreivi Suljoff.
Anna.
Kreivi Suljoff! -- Sin? siis olet ven?l?inen!
Gerbert.
Halventaako se arvoani, ett? niin olenkin?
Anna.
Sin? olet maamme vihollinen!
Gerbert.
En ole, Anna, siin? erehdyt! Olen p?in vastoin sen paras yst?v?! Min? rakastan sit? niin paljon, niin paljon, ett? soisin sen tykk?n??n olevan omani!
Anna.
Sin? julma olet minun pett?nyt!
Gerbert.
En ole pett?nyt, Anna, sill? min? todellakin rakastan sinua hartaasti ja palavasti ja ai'on sinut nostaa kreivilliseen arvoon. Enk? min? ole julmamielinenk??n. Sen tulet pian huomaamaan, kuin n?et minun t?m?n kaupungin valtiaana. Oikeutta min? rakastan, s??li? min? rakastan eik? pid? hiuskarvaakaan v??ryydell? murrettaman kenenk??n p??st? siell?, miss? minulla on p??llikkyys! Mutta nyt pit?? minun menn?! Suo minun j??hyv?iseksi suudella sinua Anna!
Anna.
?l? l?hesty minua petturi! Nyt min? syd?meni pohjasta vihaan sinua! Kavaluudellas olet murtanut sen siteen, jonka ensin henkeni pelastamalla ja sitte rakkaudellas solmeit! Vaan ?l? my?sk??n ota askeltakaan pakoon! -- Nyt olet mun vankini!
Gerbert.
Se on totta, Anna! -- sinun vankis olen kuolemani hetkeen asti, mutta nyt menen.
Anna.
?l? liikahda! -- min? huudan kaupunkilaisia avukseni, ett? he tulevat sinua sitomaan!
Gerbert.
Huuda vaan Annaseni, jos mielit. T??ll? ei liene l?yty? aivan monta vaarallista takaa-ajajaa kuin Burmeister v?kenens? meni tiehens?! -- Sit? pait on minulla kevyt vene ja vahvoja miehi? soutajina. -- Ja viel? yksi asia... Minun tulee s??li sinun kunniatas, sill? -- sen Jumala tiet?? -- min? rakastan sinua ja tarkoitan parastas. Jos t?ss? syntym?kaupungissas ihmiset ennen aikaa saavat huhua meid?n liitostamme, niin ymm?rt?net.
Anna (keskeytt?? tuskalla).
Ah!
Gerbert.
Hyv?sti Anna! Me tapaamme pian toinen toisemme!
(Annettuansa heitt?muiskun Annalle menee Gerbert pois oikealle).
Anna (katsottuansa synk?sti Gerbertin j?lkeen nauraa kamalasti).
-- Ha! ha! ha! -- Mit? nyt olen tehnyt? Enk? ole pett?nyt syntym?kaupunkiani ja kotimaatani!... _(k?tkee hetkeksi kasvonsa k?siins?. Sen j?lkeen kiivaasti)._ -- Mutta min? tahdon kostaa! -- kostaa kuumasti! -- Ei pid? h?nen ikin?, ei kuuna