Bartholdus Simonis | Page 7

vanha, harmaap?? soturi kadehtii t?n? hetken? noita nuoria v?nrikeit? ja soisi viel? olevansa yht? nuori kuin hekin! -- (Naurahtaen) On t?m?n el?m?mme juoksu kuitenkin kummallinen! Selv?sti viel? muistan sen ajan, koska minun ei tarvinnut pyyt?? kukkaista sotaan l?hteiss?ni!
Amalia (H?veli??sti tarjoten Burmeisterille yht? kukkaisvihkoa).
-- Saanko luvan -- herra evesti!
Burmeister.
Saat toki -- ja kernaasti saatkin! Mutta saanko min? luvan -- viel? kerran olla nuori! _(vastaan-ottaissansa kukkaisvihkoa suutelee h?n Amalian k?tt?). -- Mutta juohtui mieleeni jotakin! -- (Naisille)._ -- Te olette nyt kunnioittaneet meit? kukkaisilla. Voisitteko viel? lis?t? hyv?ntahtoisuuttanne meit? kohti ja suostua yhteen esitykseen, jonka ai'on tehd? teille. Se koskee eritt?in n?it? nuorukaisia. Jos me voitolla palajamme sodasta, tahdotteko silloin seppel?it? heit?? Ken heist? ei palaja, lupaatteko seppel?it? h?nen hautansa? N?in voivat he saada korvauksen niist? seppeleist?, jotka odottivat heit? opin tiell? opin juhlasalissa. Annatteko suostumuksenne t?h?n esitykseeni? --
Kaikki Naiset.
Annamme!
Amalia.
Ja toivomme, ett? he kaikki palajavat hengiss?!
Burmeister.
Sit? sopii toivoa, vaan sit? ei tied?. Kuinka onkin; -- muiston seppel?itsem?n turpeen alla on hyv? maata ja rauhallista lev?t?! --
(Bartholdus Simonis tulee kiiruhtain).
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Edelliset ja Bartholdus Simonis.
Bartholdus Simonis (itsekseen).
En tavannut ket??n, jonka haltuun olisin uskaltanut antaa salaisuuteni, ja aika kiiruhtaa...
Burmeister.
V?nrikki Simonis! Levottomuudella olen odottanut teit?.
Bartholdus Simonis.
Teid?n palvelukseksenne -- kunnioitettava herra evesti! --
Burmeister (Ottaa soturilta sotalipun).
V?nrikki Simonis! Katselkaa tuota lippua v?h?n tarkemmin! Se on kallis, jalo j??nn?s menneist? ajoista! Monta p?iv?? on se n?hnyt, monta kovuutta kest?nyt ja ollut -- niinkuin sen liinassa l?ytyv?t reij?t osoittavat -- monen luodin esineen?... Ennenkuin se joutui meid?n omaksemme on se seurannut Jaakko De la Gardieta ja Kustaa Aatolvia! Se mies, joka sit? tyydytt?v?ll? kelvollisuudella taisteluissa voi kantaa -- h?n ei saa liioin olla pelkuri! V?nrikki Simonis! Min? olen valinnut teid?n sit? kantamaan, Ottakaa se vastaan! _(Bartholdus Simonis ottaa lipun)._ -- N?in nuorissa k?siss? kuin nyt on se tuskin milloinkaan ennen ollut, vaan niinkuin toivon ei my?sk??n paremmissa! Mutta vahvistakaa kuitenkin kunnian sanallanne, ett'ette pet? luottamustani, joka teid?n turvaanne uskoi kaiken Suomen kansan kalliimman tavaran -- sen puhtaan ja saastumattoman sota-banérin.
_Bartholdus Simonis (innokkaasti, hetken h?veli??sti katsottuansa maahan)._
-- Herra evesti! Taivaan ja maan kautta ja Kaikkivaltiaan kuullessa vannon, ett'ei kenk??n ihmisest? syntynyt t?t? jaloa lippua riist? minulta niinkauan kuin rinnassani viel? l?ytyy hengen kipin? j?ljell?, mutta kuin min? olen kuollut ja t?m? raskastettu liina on minua kuolinvaatteena peitt?nyt, niin olkoon siin? silloin toinen l?sn?, joka sen uudestansa korottaa verisell? tantereella!
Burmeister (tarjoten k?tens? Bartholdolle).
-- Sananne vastaavat toivooni. T?ydellisesti luotan teihin.
Amalia (antaa kukka-kiehkuran Bartholdolle).
-- Sin? et saa j??d? kukkaisitta, Bartholdus!
Bartholdus Simonis.
Kiitos hyv?nsuovaisuudestasi Amalia! (Hiljaan). Mutta yksi sananen. Pid? vaari Annasta! H?n onneton on kovin eksynyt ja erhettynyt! Varoita h?nt? minun puolestani!... T?m?n lasken syd?mellesi...
_Amalia (katsoo ihmetellen Bartholdoon, mutta vet?iksee sanaakaan lausumatta toisten naisten riviin)._
Burmeister.
Ja nyt hyv?t herrat -- huomatkaa kuinka my?t?tuuli painattaa haaksemme pursia ja lahden ?sken tyyni pinta lainehtii l?ihkyen. Siis matkaan! Rient?k?tte kaunotarten lupaamia seppeleit? ansaitsemaan!
_(H?n menee veneesen. Kaikki Lukiolaisv?nrikit rient?v?t j??hyv?isiksi antamaan k?tt? naisille)._
Kaarle Olavi (Amalialle).
Sin? pid?t minua vaan kevytmielisen? veitikkana, kaunis serkkuni! Ett? minussa kuitenkin l?ytyy v?h?sen muutakin kuin veitikkamaisuutta, sen vannon t?ll? retkell? osoittaakseni! J?? hyv?sti armas Amalia! (Suutelee Amalian k?tt?).
Kaikki Lukiolais-v?nrikit (heiluttaen hattujansa).
Hyv?sti rakkaat yst?v?t!
_(Kiiruhtavat, yh? hattujansa heiluttaen, veneesen. Naiset ja porvarit viittavat huiveilla ja liinoilla. Vene laskee rannalta Lukiolais-v?nrikkien seuraavaa marssia laulaessa):_
Nyt taisteluun me rienn?mme Ja rannat rakkaat j?t?mme, Kun is?nmaa on vaarassa Sit' tulee meid?n suojella. Jos elohon Tai kuolohon T?? retkemme Nyt meid?t vie -- Ei ollenkaan, Ei ollenkaan Se seikka meit? huoleta, Jos Suomeamme puolustaa Me saamme vaan!
_(Vene menee n?kym?tt?miin. Naiset ja porvarit vet?yv?t surumielin pois. Esirippu laskeutuu)._

TOINEN N?YT?S.
Paikka sama kuin ensim?isess? n?yt?ksess?.
ENSIM?INEN KOHTAUS.
Priita P?yri?inen (yksin).
Kauan olen el?nyt ... olen jo vanhimpia Jumalan luomia koko Wiipurin kaupungissa -- ja pit??k? mun nyt n?kem?n se suruhetki, ett? t?? kaupunki menee hukkaan! -- Mik' ei tapahtunut Knut Possen aikoina -- se on nyt tapahtuva! -- Voi! ett'ei mieheni en??n ole hengiss?! Mutta nouskoot kuolleetkin haudoistansa kaupunkia varjelemaan.
(Alcmannus tulee portista).
TOINEN KOHTAUS.
Priita P?yri?inen ja maisteri Alcmannus.
Alcmannus.
P?ivi? monia teille t?ti Priita! -- Miksi kurkistelette ulos lahdelle? Voisipa luulla teid?n sulhonne purjehtivan siell?.
Priita.
No, mit? pilkkaa laskettekaan minusta, herra maisteri Alcmannus! Minun sulhoni! Olisitte h?nest? puhuneet viisikymment? vuotta takaperin! Oh! Oh!
Alcmannus.
Se aika on teille hyv?ss? muistossa, koska sit? ajatellessa huokaatte niin syv??n?
Priita.
On kyll?. Silloin ottelivat kuningas Sigismundo ja herttua Kaarle ja asiain asema t??ll? ei ollut valoisampi kuin nytk??n. Ah kuitenkin! -- ei niink??n valoisa! -- Laillista kuninkaansa rakasti Wiipuri. Silloin tuli tuo julma herttua ja piiritti kaupungin sek? mannermaan ett? meren puolelta. -- Kirottu olkoon pormestari Herman Br?ijer, sill? h?nen kavaluutensa saattoi kaupungin herttuan valtaan! Kirottu h?n! -- N?ette linnan tuolla. Sinne vet?ytyi joukko uskollisia ja niiden joukossa my?s... (keskeytt?? lauseensa).
Alcmannus.
Teid?n sulhonne? Kenties teid?n ensim?inen rakastajanne? Enk? arvaa oikein? Recte, rectissime?
Priita.
Olkoon sen asian laita miten tahansa! Vaan linnaa ei voitu puolustaa -- se antautui ja Kaarle herttua lupasi armoa ja oikeutta sen urhokkaille puolustajille. Mutta noudattiko t?m? herra koskaan oikeuden s??nt?j?! -- H?n tappoi mahtavimmat heist? ja ripusti heid?n p??ns? t?m?n portin p??lle!
Alcmannus.
Ja niitten p?itten joukossa l?ytyi teid?n ensim?isen rakastajanne