Bartholdus Simonis | Page 5

tuli sinne vaahtisen ruunan selj?ss? kulkenut kuriiri, joka ilmoitti ett? vihollinen on saapunut Raudun kirkolle taikka johonkin sinnep?in. Kohta p??tti Burmeister, ett? h?n, sin? ja min? ja joukko muitakin kelpomiehi? -- ipse, tu, ego et alii celeberrimi viri -- niin, ett? me l?hdemme sinne antamaan vihollisille v?h?n tupakan-tulta. H?n ottaa, tuo kunnon Burmeister, kaikki lukiolais-v?nrikit kanssansa, pait Ericin, joka j?? linnaa ja kaupunkia suojelemaan...
Bartholdus Simonis.
L?hte? Wiipurista! (Itsekseen). -- Nyt ennenkuin olen p??ssyt Annan salaisuuden perille. Se on mahdotointa!
Kaarle Olavi.
Mutta sin? et iloitse, vaikka julistin sinulle n?in ylen suloisen sanoman! -- Voisipa luulla, ett?s pelk??t menn? vihollisia vastaan! Vaan sit'et kuitenkaan tee?
Bartholdus Simonis.
Ha! ha! Min?k? pelk??n? Koska tulitkaan tuntemaan minua silt? kannalta?
Kaarle Olavi.
En luullutkaan sinua pelkuriksi! Kunniallani voin taata, ett'en luullut sinua siksi! -- Vaan sanoppas mitk? syyt est?v?t sinua iloitsemasta?
Bartholdus Simonis.
Niist? en voi antaa mink??nlaista selityst? sinulle. Sen vaan sanon, ett? t?ll? kertaa mieluisemmin j?isin Wiipuriin.
_(Muutamat rakuunat tulevat. Tehty?ns? sotaisen kunnia-osoituksen Bartholdolle ja Kaarlelle menev?t rakuunat veneesen ja alkavat panna sit? kuntoon)._
_Kaarle Olavi (vastattuansa hyvin lystillisell? tavalla rakuunain tervehdykseen)._
-- Saakeli soikoon, kuinka on hupaista olla upsierina! Peijakas, mitk? lystilliset ja mukavat temput! -- Me Herkule! t?? on oivallista! -- Mutta et sin? sittenk??n iloitse! -- Etk? iloitse, jos viel? kerron sinulle, ett? Burmeister kapteini Udnyn komennon alla jo l?hetti ratsuv?en ja v?h?n jalkav?ke? matkalle ja ett? h?n, min? ja sin? ja muu taapikunta -- kuule Bartholdus, taapikunta, johon me molemmat kuulumme, l?htee muutaman hetken per?st? tuolla veneell? merta my?ten.
Bartholdus Simonis.
Muutaman hetken per?st?! (Itsekseen). T?ytyyk? minun siis j?tt?? h?net h?nen oman onnensa nojalle!
Kaarle Olavi.
Niin aivan! Suoraan kuljemme lahdet halki, salmet poikki siksi ett? laskemme maalle ennen m??r?ttyyn sopivaan paikkaan... Mutta mik? sinun on kun et voi olla iloinen, Bartholdus?
Bartholdus Simonis.
Kyll? siit? iloitsen, ett? tuo suloinen hetki l?hestyy, jona kotimaatani saan puollustaa ja ehk? vertakin vuodattaa sen edest? -- mutta muutamat toiset seikat saattavat mieleni karvaaksi.
(Flaschendorff tulee ?hk?en).
VIIDES KOHTAUS.
Edelliset ja Flaschendorff.
Kaarle Olavi (itsekseen).
Hiisiko tuon Flaschendorffin t?nne l?hetti! --
Flaschendorff.
Gute morgen, hyv?t herrat! Onko tosi, ett' herra' tuota pikaan l?htee sotaan, oikein tosi -- ulos-sotaan?
Kaarle Olavi.
No mit?s jos olisikin se totta?
Flaschendorff.
Sodass' pian koolee, kaatuu!
Kaarle Olavi.
Siin' olette oikeassa.
Flaschendorff.
P?? poikk'!
Kaarle Olavi.
Kyll? sellaistakin voipi tapahtua. On joskus niin tapahtunutkin.
Flaschendorff.
On! On! Usein on huomattu niin tapahtua...
Kaarle Olavi.
Mutta voihan sielt? my?s hengiss?kin p??st? kotia! --
Flaschendorff.
Hyvin ep?tietoist'! -- Vihollisell' paljo miekkoi ja kuuloi! Paljo kiv?reit' ja painettei!
Kaarle Olavi (Koomillisella totisuudella).
Ja paljo rumppui ja huilui...
Flaschendorff.
Aivan oikein -- niit' m??skin! -- Mutta se pikku r?tinkimme, herra Olavi!
Kaarle Olavi.
J?tt?k??mme siit? turhasta puhumatta!
Flaschendorff.
Ei! ei! Siit? juur' puhuta!
Kaarle Olavi.
Nyt on meill? niin paljon t?rke?mp?? ajateltavana! --
Flaschendorff.
Se asia hyvin t?rke? minull', ett' makseta ennen sotamenemist'.
Bartholdus Simonis (Itsekseen).
Minun pit?? menn? hakemaan joku ihminen, johon saatan luottaa ja jonka haltuun voin j?tt?? suruisan salaisuuteni. (H?n menee).
Kaarle Olavi.
Bartholdus! Bartholdus! ?l? j?t? minua yksin t?m?n miehen kanssa! Min? olen hukassa!
Bartholdus Simonis (portin luona).
Pian tulen takaisin! (Menee).
Flaschendorff.
Herra Olavi! Maksaka pois se r?tinki! kolmetoist' kupariploottu!
Kaarle Olavi.
Ei minulla ole rahaa, ei ?yri?k??n!
Flaschendorff.
Niin hakema raha, herra Olavi, pian hakema!
Kaarle Olavi.
Siit? ei syntyisi mit??n, jos l?ksisinkin hakemaan! -- Mutta nyt ei minulla ensink??n ole aikaa turhanp?iv?isiin juoksuihin. Taskuni ovat tyhj?n tyhj?t, herra Flaschendorff! (K??nt?? taskunsa nurin p?in).
Flaschendorff.
Se on hyvin paha, hyvin hoolettava asia!
Kaarle Olavi.
Olkoon vaan, mutta is?nmaan rakkautta l?ytyy povessani ja uskallusta taistelemaan ja kuolemaan teid?n ja toisten edest?, vaikka ovatkin lakkarini tyhj?t kuin Mierolan muorin ruoka-aitta.
Flaschendorff.
Min? en hooli is?nmaanrakkaudest' eik? koolost', vaan rahast' min? hooli!
Kaarle Olavi.
Mutta voitte kuitenkin, hyv? herra, is?nmaan rakkauden tunteilta liikutettuna, n?in t?rke?ll? ajalla kuin nykyinen heitt?? tuonmoinen halpa seikka siksens?, j?tt?en r??kk??m?tt? niit? hetki?, jotka ovat mit? painavimpia koko el?m?ss?ni!
Flaschendorff.
Mit? te hulluttele, herra Olavi! Is?nmaa! is?nmaa! Se maa minull' is?nmaa, miss' jooda parhain, makseta hyvi.
Kaarle Olavi.
Ja sen rohkenette tunnustaa! Niin pit?? teid?n saaman totuutta totuutta vastaan! Pois tyk??ni mies taikka ved?n kalpani ja hakkaan sinun kunnottoman p??si kahtia! Ja sen sanon -- rahaa et saa! Jos taistelussa kaadun, niin tulevat ne kolmetoista kupariploottua oleman sinun kehno, vastenmielisesti annettu roposi kotimaalle t?ll? h?d?n ja tuskan aikana! Pois! --
(Tarttuu miekkansa kahvaan ja l?hestyy uhaten Flaschendorffia).
Flaschendorff (per?ytyen).
Ho-ho. Ho-ho! (Itsekseen, suutuksissa menness?ns? porttia kohti). Ja valloittako Ven?l?iset t?m? kaupunk'! Min? olen kuull' ett' venel?is upser' joo hyvi ja maksa hyvi. (Pois).
Kaarle Olavi.
Taas hengit?n kuin p??sin tuosta kiukkuisesta karhusta, joka vaatii minulta sellaista, jota minulla ei ole eik? tyydy siihen kuin minulla on! Ohhoh! Jo milt'ei ollut h?n iloani per?ti pilaamaisillansa noilla kirotuilla kupariplootuillansa!
_(Sota-marsin ??nt? kuuluu et??ll?. Kaarle kuuntelee innostuksella. Sill'aikaa tulee porvari toisen per?st? muurille seisomaan)._
Kaarle Olavi.
Kas tuo on toista ??nt?! Noitten samojen s?velten soidessa k?viv?t meid?n maan jalot sankarit uskon pyh?? sotaa Saksan maalla ja taistelivat .. voittivat! -- Niiden soidessa tahdon min?kin taistella, voittaa taikka kuolla, sill? mahdotointa on niit? kuunnellessa per?yty?!
_(Amalia, kukkaisvihkoja k?dess?, tulee. Kohta h?nen per?ss?ns? toisia nuoria naisia, hekin kantaen kukkia ja kukkaisseppeleit?)._
KUUDES KOHTAUS.
_Kaarle Olavi, Amalia, muut naiset, rakuunat (veneess?) ja porvarit (muurilla)._
Amalia.
Sin? n?yt?t niin innostuneelta, Kaarle! Silm?si leimuavat tulta ja kasvosi hehkuvat! --
Kaarle Olavi.
Voisinko olla innostumatta, armas kaunis serkkuseni. _(H?n antaa ?kisti suuta Amalialle)._
Amalia.
Hyi Kaarle! Mit? sin? teet!
Kaarle