Bartholdus Simonis | Page 3

Hm ... kyll? kai h?n teki mit? taisi. Eik? h?nen luottamuksensa meihin Wiipurilaisiin pid? tuleman h?pe?lle -- sen vakaasti uskallan sanoa! -- Peijakas sent??n! Min? tosin jo olen tullut vanhaksi, mutta kuitenkin voin valvoa, vartioita syntym?kyl?ni vallilla yhden, viel?p? useammankin viikon! Enk? luulisi liioin vapisevani, vaikka vihollisen silm?nter??kin pit?isi katsoa.... Mutta toisesta asiasta toiseen... _(Salaan Bartholdolle)._ -- Jos oikein olen ?lynnyt, niin ei t?m? nuori soturi katso aivan kylm?kiskoisesti tuota pormestarimme kaunista Annaa? He .. he ... he.... Tuon uuden pormestarimme tyt?rt??... Min? tarkoitan pormestaria N:o 3.
Bartholdus Simonis (punastuen).
Mit? puhuttekaan? Tied?tte ... se tahtoo sanoa .... olette ehk? kuulleet Annan ylpeydest? kerrottavan?... H?n tuskin katseleekaan aatelittomia nuorukaisia!
J?ns Barrus.
Mutta te sen sijaan katselette h?nt? oikein mielell?nne. He ... he...
Bartholdus Simonis.
Mist? syyst? niin arvelette?
J?ns Barrus.
Ovatpa minulla silm?t, vaikka ovatkin vanhat! Kun tuo korea, ihana neiti Anna tuli puotiini joitakuita kauniita Saksan kankaita ostamaan, taikka milt'ei ostamaan, niin kuitenkin silm?ilem??n, ja sin?, nuori sankarini, samassa satuit kulkemaan ohitse, enk? n?hnyt mitk? tuliset silm?niskut loit -- Saksan kankaihini! He! he!... he!..
Bartholdus Simonis.
Te olette erhettynyt, herra Barrus!
J?ns Barrus.
Aivan olenkin, sill? varmaan arvelin, ett'eiv?t minun Saksan kankaani teit?, nuori herrani, paljon vieh?tt?neet! He! he! -- Taas kirkossa kuin istuitte -- enk? huomannut kuinka silm?nne tulta leimahtaen....
Bartholdus Simonis (keskeytt?en).
Kirkossakin olette erehtynyt, herra Barrus!
J?ns Barrus.
Ehk? olenkin, mutta tuo verek?s v?ri teid?n poskillanne kuitenkin todistaa, ett'en olekkaan erhettynyt. No olkoon sen asian laita miten tahansa! En pyyd? sekaantua nuorten ihmisten syd?men asioihin. Sen vaan tahdon sanoa, ett? tuo nuori, ihana Anna viime aikoina... _(keskeytt?? lauseensa teeskennellyll? ysk?ll?)._
Bartholdus Simonis (?kisti).
Mit? h?nest?? Oletteko... _(keskeytt?? lauseensa. Hetken kuluttua, huolimattomasti)_ -- Jos teit? miellytt?? puhua h?nest?, niin puhukaa vaikka enemm?nkin!
J?ns Barrus.
Josko minua miellytt?? ... teille se on yhden tekev?? Eik? niin?
Bartholdus Simonis.
Aivan!
J?ns Barrus.
Niin .. tietysti onkin! -- Mutta sen nyt tahdon sanoa, ett? tuo nuori Anna viime aikoina on paljon muuttunut. Mik? h?nell? lienee vaivana? ?ill? kuin vallilla vartioitessani katselen sinne t?nne, olen usein ihmeekseni n?hnyt h?nen ulkona yp? yksin?ns? katuja ja -- mik? merkillisint?! -- kaupungin etuvarustuksia kiert?m?ss?. P??llep??tteeksi n?ytt??pi h?n aina niin levottomalta juur' ik??nkuin pel?stynyt kyyhkyinen ja vavahtaa kuin lintu pienimm?st?kin h?lin?st? -- _(ly? Bartholdoa yst?v?llisesti olkap??h?n)._ -- Pit?k??, jos mahdollista, h?nt? silm?inne alla! Te ymm?rr?tte, nuori yst?v?ni, sellaiset asiat paremmin kuin min? vanha kantopehko!
(H?n menee portin l?vitse kaupunkiin).
KOLMAS KOHTAUS.
Bartholdus Simonis, j?lkeenp?in Anna.
Bartholdus Simonis.
Haa! -- Mit? kuulin! -- Se ei siis ollutkaan sattumuksesta kuin h?net kohtasin n?in syd?ny?ll?! -- Mutta mit? merkitsev?t n?m?t h?nen kummalliset retkens?, mit? tarkoittanee h?n niill??... Ihanteleeko h?n luonnon kauneutta? -- Eik? ole luonto s?teilev?n auringon loistaessa suloisempi, miellytt?v?mpi kuin y?syd?mell??... Vaeltaako h?n raittiin ilman nautinnassa? Eik? raitista ilmaa l?ydy muurien sis?puolla, ett'ei h?nen pelon ja pel?styksen omana tarvitse hankkia sit? ulkopuolla kaupunkia? -- Taikka etsiik? h?n yksin?isyytt?? Eik? h?nell? yksin?isyytt? ole kodissansa tarjona? -- Ei! ei! H?n ei etsi yksin?isyytt?, vaan p?in vastoin... (katsoo oikealle) -- .. Mutta mik? kahina tuolla! -- Haa! H?n se onkin, joka siell? tulee vaaleana kuin talven vaippa ja levottomana kuin murhamiehen mieli! Nyt tahdon noudattaa Barrus ukon kehoitusta...
_(H?n vet?iksee portin holviin. Anna tulee oikealta pitkin vallin juurta ep?vakaisilla askelilla, katsellen levottomasti ymp?rillens?)._
Anna.
Pian jo l?hestyy aika, jona meid?n piti toinen toisemme kohdata... Aurinko jo kohoaa puitten latvoille...
Bartholdus Simonis (itsekseen).
-- Kohdata jonkun! H?nell? siis on liittolainen... Sit? aavistin.
Anna.
Onnen sattuma auttaa minua. -- Portti on auki, avain on suulla. Mun pit?? tehd? h?nelle mieleksi. _(H?n on l?hestynyt porttia ja ottaa avaimen pois suulta)._ T?ss? siis on se v?likappale, joka on tuottava selkoa onneni salaisiin kohtaloihin! -- Oi Jumalani, kuinka sit? hetke? odotan!
Bartholdus Simonis (itsekseen).
H?n otti avaimen portista! Mik? lieneek??n tarkoituksensa n?in eriskummallisella ty?ll??
Anna.
Lupaukseni t?yt?n... H?nelle sen annan.. Onneni riippuu siit?, ett? h?n saa t?m?n avaimen... Nyt ilmaisee h?n minulle salaisuutensa ja sanoo kuka h?n on.
Bartholdus Simonis.
Kaupungin portin avaimen antaa h?n er??lle miehelle, jota h?n ei edes tunne! Haa! -- kauhea aavistus her?j?? rinnassani!
_Anna (katsoo sattumalta portin holviin, huomaa Bartholdon ja per?ytyy s?ik?hdyksiss?)._
Bartholdus Simonis (tulee esiin ja katsoo syv?sti Annaan).
Anna (itsekseen).
Bartholdus taas askeleitani v?ijym?ss?! (??neens?, pilkaten). -- Te herra Simonis! Onko teist? tehty portin vartia?
Bartholdus Simonis.
Anna parka!
Anna (ylpe?sti ja vihaisesti).
Soo! Min?k? parka teid?n edess?nne! Ylpeytenne nousee virkanne ja pukunne kanssa!
Bartholdus Simonis.
Anna parka! En voi olla sinua surkuttelematta!
Anna.
Te ... surkuttelette -- minua! Onpa se ylen armollisesti tehty teilt?, herra Simonis! Voisipa luulla, ett'ei teinin haaras?kki milloinkaan ole roikkunut teid?n sel?ss?nne ja tuskin voipi ajatella, ett? tuollainen porttisankari on sy?nyt armoleip?? is?ni p?yd?lt?!
Bartholdus Simonis.
En olekkaan sy?nyt armoleip??, Anna! Rehellisesti tein ty?t? ruokani edest? eik? ollutkaan mik??n helppo ty? saada sivistyksen siemenet juurtumaan teid?n veljenne mieleen sill? tiet?nette, neiti Anna, ett'eiv?t h?nen j?rkens? ja ylpeytens? ole yhden puntarin punnitsemat.
Anna (katsoen vihalla ja ylpeydell? Bartholdoon).
-- Kerj?l?isparjaaja!
(H?n k??ntyy pois ja aikoo menn? portista sis??n).
Bartholdus Simonis (est?? Annaa menem?st?).
-- Ei askeltakaan Anna. -- Min? kiell?n sen!
Anna.
Mink? arvon nojaan pystyt?tte kieltonne? Portin-vartianko?
Bartholdus Simonis.
Tehdyn p??t?kseni nojaan!
Anna.
Mink? p??t?ksen olette sitte tehnyt? Hyvin taitaaksenne l?ksynne vai mink?? -- Vaan se on totta! Te ette en?? olekkaan lukiolainen. Ha! ha! ha! -- Tuo tupsuhattu