Bartholdus Simonis | Page 2

min?; ai'onpa min?kin n?ytt??, ett'ei Jumala turhaan ole luonut minulle kaksi vahvaa k?sivartta ja sykkiv?? syd?nt? rintaani!
J?ns Barrus.
Sin? poika! ?l? sekoita joutavia n?in t?rke??n asiaan! -- Ohhoh mitk? ajat kuitenkin! Vanhan rehellisen porvarin, niinkuin minun, pit?? nyt y?t p?iv?t vartioita muurilla taikka parannella Wiipurin vanhoja, lahonneita valleja ja sotavarustuksia, -- ja p??lle p??tteeksi antaa viimeiset ropot ja tavarat kruunulle! -- Jos sinulla on hevonen -- sit? kohta tarkastetaan ... kaikin puolin tarkastetaan. Jos kelpaa; -- annappas pois rakuuna-hevoseksi! Jos ostat uuden -- anna taas pois! Vanhan saat takaisin, jos on se jostakusta syyst? joutunut rivi?ksi, niin ett'ei en?? kelpaa muuksi kuin suden paistiksi! -- Sattuu l?ytym??n verkaa puodissas -- no se pit?? maksutta, tuon tyhj?n, tyhm?n kretiitin nojassa j?tett?m?n kruunulle vaatevaroiksi! Voi, hukka perii minun ja muut k?yh?t kauppiaat! -- L?hde poika rukoilemaan Jumalalta parempia aikoja!
Bartholdus Simonis.
Parempia aikoja! Eik? t?m? aika surullisuudessaan ole ihana ja jalo aika? Eik? se anna jok'ainoalle, viel?p? k?yhimm?llekin suomalaiselle tilaisuutta osoittamaan vilpit?nt? is?nmaan rakkautta, eiv?tk? kunto ja miehuus nyt p??se esille, jalot mietteet ja jalo tahto n?kyviin? ?lk?? siis vaikeroitko, Herra Barrus! -- Ne alttiiksi antamanne korkealle kruunulle ja kuninkaalle, joista ?sken puhuitte, ne ovat mit? ihanimmat ja kauniimmat lahjat is?nmaalle! Iki-iloa ne tuottavat sille ja teille itsellenne kunniaa ja siunausta! -- Nuo vaivanne muureja vartioitessanne ja valleja korjatessanne, ne kaunistavat teit? ja tulevaisuus suopi teille ja kaikille hartaille is?nmaan yst?ville kiitollisuuden lakastumattoman seppeleen palkinnoksi. Eik? se ole jalo palkinto, herra Barrus? Eik? sellaisen palkinnon edest? voisi tehd? vaikka ihmeit??
J?ns Barrus.
Sin? tosin et puhu v??rin, nuori yst?v?ni, mutta pelk??n toki, ett? p??si on py?r?ht?nyt paikaltaan! J?t? sellaiset mietteet! Sin? olet viel? lapsi!
Bartholdus Simonis.
?lk?? sanoko niin! Enk? ole n?hnyt vuosikausia yhdeks?ntoista laskevan ijankaikkisuuden hautaan, enk? sill? ajalla ole kerjennyt yht? ja toista n?kem??n, ehtinyt yht? ja toista oppimaan, muun muassa tuonkin jalon opin, ett? kuin ?iti Suomi on vaaroilta piiritetty, silloin on jokaisen Suomalaisen velvollisuus k?yd? h?nt? suojelemaan!
J?ns Barrus.
Pikamielinen nuorukainen! Ryhdy taas -- se on mun neuvoni -- kirjoihin, jotka te sodan vimmasta vimmatut lukio- ja koululaiset heititten itsellenne ja maallemme vahingoksi. Min? tied?n, ett? is?s aikomus oli saada sinusta pappi. Hurskasta Herran palveliaa h?n sinusta toivoi -- muista se! -- Min?kin olen sinun niinkauan tuntenut, ett? minussakin on syntynyt toivo el?? siksi, kunnes kuulen sinun puus?kiss? pauhaavan.
Bartholdus Simonis.
Pappi! Pappia ei minusta konsanaan synny, siksi en sovi -- ja kirjat olen nyt heitt?nyt ikuisiksi ajoiksi. En kirjoissa l?yt?nyt sit? nestett?, jota mieleni himosi eiv?tk? kirjalliset viisaudet viihdytt?neet aaltoilevaa syd?nt?ni! (tarttuu miekkaansa.) -- T?ss? on se kirja, joka t?st?l?hin on oleva seuraajani, mihin menen, kussa kuljen! Itse evesti Burmeister antoi sen minulle. V?kev?sti niinkuin ukkosen jyske kajasivat t?m?n jalon linnanherran sanat korvissani, ne tunkivat syd?meni pohjaan ja sytyttiv?t tunteideni tulen leimuamaan ja min? vannoin kantaakseni t?t? miekkaa kunnialla ja rehellisesti. Samaten teki kaksitoista kumppaliani, joita samat tunteet vieh?ttiv?t kuin minua. -- Min? en en?? ole mik??n lukiolainen, herra Barrus, en lapsi, vaan vannonut soturi -- v?nrikki Bartholdus Simonis! --
J?ns Barrus.
No Jumala paratkoon, mit? kuulen! Onko mailma per?ti v??rin puolin? -- Kyll? tuo Burmeister jalo sotilas on -- sit? ei k?y kielt?minen -- ja kyll? sotilaita t?h?n aikaan tarvitaan, mutta emme ilman pappeja kuitenkaan voi tulla toimeen! Pit?isi h?nen ajatteleman ett? k?yh? ja syntinen sielumme ennen kaikkia tarvitsee ravintonsa! _(Aurinko nousee ja valaisee n?ytt?m?n)_ -- Vaan jo nousee aurinko.
Bartholdus Simonis.
Se on toivon aurinko minulle! Yht? kauniisti kuin se nyt kultaa lahdet ja rannikot tuolla, on se my?s kultaava minun tulevaisuuteni -- olkoon sitte kunnian taikka veren purppura-v?rill?!
J?ns Barrus.
Nyt avaan k?skyjen mukaan portin. -- Burmeisterilla on varmaan tuolla veneell? joku erityinen tarkoitus, koska p??s? siihen pit?? olla vapaa auringon noustua. -- Siis portti auki! _(H?n menee alas muurilta, avaa portin ja l?hestyy Bartholdoa)._ -- Hyv? v?nrikki Bartholdus -- min? olen teist? toivonut pappia, mutta koska se toivo nyt meni hukkaan -- niin tulkoon teist? kelpo kenraali!
Bartholdus Simonis.
Olkoon menneeksi -- kiitos toivotuksestanne vaikka v?hemp??nkin tyydyn! Ei rinnassani t?ll? hetkell? l?ydy muuta toivoa, kuin se ett? pian saisin taistella, n?ytt??kseni ett'en ole huonompi heit?, jotka sankarkuninkaamme seurassa k?yv?t urhoitten ja voiton loistavaa tiet?! --
J?ns Barrus.
Puheenne kyll? kuuluu kauniilta, mutta olisi toki tuo jalo kuninkaamme voinut pit?? v?h?n parempaa huolta t?st? Wiipurin kaupungista ja ajatella, ett?...
Bartholdus Simonis (keskeytt?en).
H?nk? ehtisi kaikkia ajattelemaan! Voitteko pyyt?? sit?? Eik? tuhannen painavampaa tointa raskauta h?nen mielt?ns?! Ja mit? huoleen tulee -- eik? h?n kaupungista pit?nyt huolta, kuin j?tti sen itse kaupunki-miesten suojeltavaksi? -- Vai kuninkaanko olisi pit?nyt tulla t?nne teid?n vaimojanne, lapsianne ja tavaroitanne vartioitsemaan? H?nenk? teid?n vallejanne olisi pit?nyt korjata ja parannella teid?n huoletonna ollessanne? Ken uskaltaa vaatia sellaista? -- Herra Barrus! Kuningas ei milloinkaan olisi voinut tehd? jalommin kuin h?n teki. Eik? h?n selv?sti kirjoita, ett? h?n "vakaasti luottaa t?m?n kaupungin porvarien is?nmaallisuuteen niinkuin kelpo miesten ainaki?"
J?ns Barrus.
Totta puhut, nuori yst?v?ni; ihan niin h?n kirjoitti. Jumala siunatkoon jaloa kuningasta Kaarle Kustaata! H?nest? ei ole muuta kuin hyv?? sanomista ja kuumassa h?n lienee t?n?kin hetken?! --