Avojalka | Page 4

lapsen kaulalle, suudellen h?nt?. "Sinulle ei minulla valitettavasti ole mit??n", sanoi em?nt? Damille, joka kiskoeli hyppysill??n varpua yh? pienemmiksi sirpaleiksi, "mutta m? l?het?n sinulle Johannes poikani nahkahousut, ne ovat viel? vallan hyv?t. Ja j??k?? nyt Jumalan rauhaan, armaat lapset. Jos mahdollista, niin pist?yn viel? luonasi, Amrei. Sanopa kaikissa tapauksissa, ett? Maranna tulisi kirkkoon, niin siell? tapaan h?net. Pysyk?? hyvin? lapsina, ?lk??ttek? unohtako, ett? teill? on suojelijoita taivaassa sek? maan p??ll?".
Em?nt?, joka k?ynnin helpoitukseksi oli kohottanut p??llysnuttunsa, laski sen, kyl??n tullessaan, j?lleen alas; nopein askelin meni h?n kyl??n eik? en?? k??ntynyt taakseen katsomaan.
Amrei nosti k?tens? kaulalleen, taivutti p??t??n alasp?in ja tahtoi katsella muistorahaa, mutta se ei oikein onnistunut. Dami purra natusteli varpunsa viimeist? puikkoa, ja kun sisarensa nyt katsahti h?neen ja n?ki kyyneleit? h?nen silmiss??n, niin sanoi tytt?;
-- "Saas n?hd?, sin? saat kauniimmat housut koko kyl?ss?".
-- "Mutta min'en huoli niist?", sanoi Dami ja sylk?si samassa puikon pois suustaan.
-- "Kyll? m? pyyd?n h?nen ostamaan sinulle puukonkin. Min? olen t?n??n koko p?iv?n kotona, kyll? h?n viel? meille tulee".
-- "Vaikka jo olisi siell?!" vastasi Dami, tiet?m?tt? itsek??n, mit? h?n sanoi; suuttumus ja sivulle sys?tyn tunne ne vain panivat h?nen suuhunsa t?m?n ep?ilev?n moitteen.
Kirkonkello soitti jo ensimm?ist? kertaa; lapset riensiv?t kyl??n takaisin. Amrei kertoi lyhyesti Marannalle, miten h?n oli koristeen saanut, ja eukko virkkoi:
-- "Katsos sit? onnenlasta! Min? panen sen sulle hyv??n talteen. Nyt kirkkoon aika kyyti?".
Jumalanpalveluksen aikana katsoivat lapset lakkaamatta rusthollin em?nt??n ja ulosl?hdett?iss? odottivat he ovella, mutta tuon arvokkaan em?nn?n ymp?rill? oli niin paljon ihmisi?, jotka kaikki h?nt? puhuttelivat, ett? h?nen t?ytyi alinomaa py?r?hdell?, vastatakseen milloin tuolle milloin t?lle. Lasten odottavat silm?ykset ja alituiset nyykytykset eiv?t saaneet h?nen huomiotaan puoleensa.
Talon-em?nt? piti k?dest? kiinni uudistalokkaan nuorinta tyt?rt? Roselia; h?n oli vuotta vanhempi Amreita, ja t?m? oli kauempana seisoessaan aina lykkivin??n jotakin edest??n, ik??nkuin pit?isi h?nen sys?t? pois tuo k?rk?s, joka oli h?nen sijallaan. Vai tunsiko tuo arvokas em?nt? Amreita ainoastaan tuolla viimeisen talon kohdalla yksin?isyydess?, vaan t??ll? ihmisten joukossa ei tuntenutkaan? Huoliiko h?n ainoastaan rikkaiden lapsista, sukulaisten lapsista? Amrei s?ik?hti, kuultuaan t?m?n hiljaa syntyv?n ajatuksen ?kki? ??ness? lausuttavan, sill? Dami sen oli lausunut; mutta seuratessaan veljens? kanssa hyv?n matkan p??ss? tuota suurta ryhm??, joka oli rusthollin-em?nn?n ymp?rill?, koetti h?n puhumalla poistaa veljest??n ja samassa itsest??nkin tuon pahan ajatuksen. Talon-em?nt? katosi viimein uudistalokkaan taloon, ja lapset palasivat hiljaa takaisin, jolloin Dami ?kki? sanoi:
-- "Jos h?n tulee sinun luoksesi, niin sanohan, ett? h?n menisi Korppi-Sakarinkin luokse ja k?skisi h?nen olemaan hyv?n minua kohtaan".
Amrei nyyk?ytti p??t??n, ja lapset erosivat; kukin meni siihen taloon, jossa se oli suojan saanut.
Pilvist?, jotka aamulla olivat hajonneet, tuli puolenp?iv?n aikana rankkasade.
Rusthollin-em?nn?n suuri punainen sateenvarjo liikkueli sinne t?nne kyl?n kujalla, ja tuskinpa ihmist? sen alta n?kyik??n. Musta Maranna ei ollut tavannut talon-em?nt?? ja sanoi kotiin tultuaan: "Saattaahan h?n t?nnekin tulla, minulla ei ole h?nelle mit??n asiaa". Lapset l?ksiv?t j?lleen synnyintalolleen ja istuivat kyyristynein? kynnyksell? eiv?tk? puhuneet tuskin sanaakaan. Taaskin n?kyiv?t he aavistavan, etteiv?t vanhemmat en?? takaisin tulekaan, ja Dami oli ruveta lukemaan, kuinka monta pisaraa putoaa katon r?yst??lt?; mutta liian siev??n se ty? h?nelt? sujui, h?n ei huolinut pitkist? puheista, vaan huudahti: "tuhat miljonaa!"
-- "T?st? h?n menee ohi kotimatkallaan", sanoi Amrei, "ja sitten huudamme h?nt?; huuda vaan lujasti sin?kin, ja sitten kyll? puhelemme pitemm?lt? asiasta h?nen kanssaan". Niin sanoi Amrei, sill? lapset odottivat t??ll? viel? rusthollin-em?nt??.
Kuuluipa ruoska roiskahtavan kyl?ss?. Kuului my?s pirskuva hevosen juoksu vetiselt? tielt?, ja rattaat l?heniv?t.
-- "Saas n?hd?, niin tulee is? ja ?iti vaunuilla meit? noutamaan", huudahti Dami.
Amrei katsahti surullisesti veljeens? ja sanoi: "?l? l?rp?t? niin paljoa". K??nnytty?ns? huomasi h?n rattaiden olevan varsin l?hell?, joku sielt? viittasi punaisen sateenvarjon alta, ja kolisten ajoivat rattaat ohitse, ja ainoastaan Sysi-Matin Merkki haukkui hetkisen niiden per?ss?, ja tahtoi ik??nkuin hampaillaan pid?tt?? puolapuut; mutta lammin kohdalta se k??ntyi takaisin, haukahti viel? kerran oven suusta ja pujahti sitten taloon.
-- "Helei! siin? sit? mentiin!" sanoi Dami ik??nkuin riemuiten; rusthollin-em?nt?h?n siin? ajoikin. "Etk?s tuntenut uudistalokkaan hevosia? Ne h?net kiid?ttiv?t. ?l?h?n unohda minun nahkahousujani!" huusi h?n viel? kaikin voimin, vaikka rattaat olivat jo kadonneet laaksoon ja nyt jo nousta kiipesiv?t yl?s Holdervasenin pient? m?ke?.
Lapset palasivat hiljaa kyl??n.
Kuka sen tiet??, kuinka t?m? tapaus on hienona juurena sis?llisess? olossa ja mit? siit? saattaa vesota?
Aluksikin peitt?? toinen tunne ensimm?isen katkeran pettymisen tunteen.

3. Puusta synnyintalon luona.
Kolminaisuuden p?iv?n aattona sanoi musta Maranna lapsille:
-- "Tuokaas nyt kauniisti pihlajanmarjoja, niit? tarvitsemme huomenna hautausmaalla".
-- "Min?p? tied?n, mist? niit? saa", sanoi Dami oikein halukkaalla ilolla ja juosta vilisti ulos kyl?st?, niin ett? Amrei tuskin jaksoi per?ss? pysy?, ja h?nen tultuaan synnyintalolle, oli poika jo puussa ja ylv?stellen kutsui sisartaankin kiipe?m??n sinne, tiet?en, ettei t?m? sit? kumminkaan voisi tehd?. Poika poimi nyt punaisia marjoja ja viskeli niit? sisarensa esiliinaan. Sisar pyysi, ett? h?n poimisi marjat varsineen p?ivineen, niist? kun h?n sitten seppeleen sitoisi. Veli virkkoi: "enp?s poimi!" Ja kumminkaan ei sen per?st? tullut yht??n varretonta marjaa alas.
-- "Kuules, mit? toraa varpuset pit?v?t!" huusi Dami puusta; "ne ovat suutuksissaan siit?, ett? otan heilt? ruoan pois". Ja poimittuaan pois kaikki