Avojalka | Page 2

painoi tytt? viel? kerran oven ramppia, mutta se ei auennut nytk??n, eik? ikkunassakaan n?kynyt ket??n. Sitten leikkiv?t lapset luikaten ja naureskellen lammen rannalla ja tytt? n?kyi olevan hyvill??n oikeastaan siit?, ett? veikko aina paremmin viskasi ja oli siit? riemuissaan sek? tuli aivan kiihkoiseksi; n?kyip? tytt? oikein tahallaan tekeyv?n taitamattomammaksi kuin olikaan, sill? h?nen kivens? ne melkein aina pudota pukahtivat suoraan veteen heti ensi heitosta, ja siit?k?s sitten naurua kesti! Leikin innossa eiv?t lapset muistaneetkaan, miss? olivat ja mit? vasten t?nne olivat tulleet, ja kumminkin olivat nuo kaksi seikkaa kumpikin yht? murheellista kuin harvinaista laatua.
Mainitussa talossa, joka nyt oli suljettuna, asui viel? v?h?n aikaa sitten Josenhans vaimonsa ja kahden lapsensa Amrein (Anna-Marian) ja Damin (Damianin) kanssa. Is? oli puunhakkaaja mets?ss?, mutta pystyi kaikenlaisin muihinkin t?ihin, sill? tupansa, jonka h?n oli ostanut rappeuneessa tilassa, oli h?n itse korjannut ja varustanut uudella katolla; syksyll? aikoi h?n valaista sen sis?st?kin uudelleen; sit? varten on tuolla kalkki jo valmiina punertavilla oljilla katetussa kuopassa. Vaimo oli kyl?n parampia p?iv?l?isi?, y?t ja p?iv?t h??r?ili h?n milloin minkin luona ty?ss?, sill? h?n oli totuttanut lapsensa ja eritt?inkin Amrein jo aikaisin tulemaan yksin?ns? toimeen. Rahan-ansion ja tyytyv?isyyden kautta taloudenpidossa oli talo onnellisimpia asuntoja kyl?ss?. Silloinpa kaasi kulkutauti ?idin sairaanvuoteelle, huomisp?iv?n? is?nkin, ja moniaan p?iv?n per?st? kannettiin pienest? tuvasta kaksi kirstua ulos. Lapset oli jo vanhempain sairastuttua viety naapuritaloon Sysi-Matin luo, ja vanhempainsa kuolemasta saivat he tiedon vasta ensi sunnuntaina, jolloin heille pantiin kirkkovaatteet p??lle ja he vietiin saattamaan ruumiita hautaan.
Vaikk'ei Josenhansilla eik? h?nen vaimollansa ollut l?heisi? sukulaisia n?ill? seuduilla, niin kovastipa ihmiset sittenkin itkiv?t ja ylisteliv?t kuolleita, ja kyl?nvanhin se talutti lapsia k?sist?, kun astuttiin kirstujen per?ss?. Haudallakin olivat lapset viel? hiljaa ja huolettomina, ja vaikka he kyll? usein kyseliv?tkin, miss? muka is? ja ?iti ovat, niin olivat he kummikin melkein iloisia, sill? he olivat aterialla kyl?nvanhimman luona ja joka ihminen oli niin erinomaisen yst?v?llinen heit? kohtaan, ja kun p?yd?st? oli noustu, niin pistettiinp? piirakoita paperissa heille mukaankin. Mutta kun illalla, kunnallishallituksen p??t?ksen mukaan, Korppi-Sakari tuli noutamaan Damia ja musta Maranna Amreita luokseen, niin lapsetpa eiv?t tahtoneetkaan erota, vaan rupesivat kovasti itkem??n ja pyrkiv?t kotiin. Dami saatiin kumminkin kaikenlaisilla lupauksilla taipumaan, mutta Amreita ei tahdottu saada v?en v?kisink??n l?htem??n, kunnes viimein kyl?nvanhimman renkivoutti kantoi h?net k?siss??n mustan Marannan taloon. Sinne oli tosin tuotu h?nen vuoteensa kotitalosta, mutta h?n ei tahtonut k?yd? maata, kunnes h?n viimein itkusta v?syneen? nukkui lattialle ja nostettiin vaatteet p??ll? vuoteelle. Damikin kuului kovasti itkeneen Korppi-Sakarin luona, sitten huudahti h?n haikeasti, vaan hiljeni kohta j?lleen. Ensi iltana jo osoitti tuo pahamaineinen musta Maranna hellyytens? kasvattiaan kohtaan. Jo moneen monituiseen vuoteen ei ollut h?nell? ollut lapsia ymp?rill??n, ja nyt seisoi h?n makaavan lapsen ??ress? ja virkkoi melkein ??neens?: "Onnellista on lapsen uni! se itke? tissuttaa katkerastikin, eik? aikaakaan, niin jopa nukahti, levollisena, vuoteellaan vieritteleim?tt?, kieritteleim?tt?".
Eukko huokasi syv??n.
Huomis-aamuna meni Amrei kohta veljens? luo ja auttoi h?nt? pukeumaan ja lohdutti h?nt? siit?, mit? h?nelle oli tapahtunut; kun is? tulee, niin kyll? h?n muka n?ytt?? Korppi-Sakarille. Sitten meniv?t lapset kotitalolleen, kolkuttivat ovelle ja itkiv?t kovasti, kunnes Sysi-Matti, joka asui naapuritalossa, tuli sinne ja vei heid?t kouluun. H?n pyysi opettajan selitt?m??n lapsille, ett? heid?n vanhempansa ovat kuolleet, itse h?n muka ei oikein osaa selitt?? sit? ja varsinkaan ei Amrei ota sit? yht??n ymm?rt??kseen. Opettaja teki, mink? voi, ja lapset rauhoittuivat. Mutta koulusta meniv?t he j?lleen kotitalolleen ja odottivat siell? n?ljiss??n kuni eksyneet, kunnes ihmiset tulivat noutamaan heid?t pois.
Josenhansin tuvan otti kiinnikkeen omistaja j?lleen huostaansa, vainajan tekem?t velan maksut meniv?t hukkaan, sill? muualle siirtymisen kautta on talojen hinta sanomattomasti alennut; kyliss? seisoo useita taloja tyhjill??n, ja autioksi j?i Josenhansinkin tupa. Koko irtonainen tavara my?tiin, ja siit? saatiin lapsille v?h?isen perint??; mutta sit?p? ei riitt?nyt likimainkaan maksoksi heid?n yll?pidostaan, he olivat kunnan lapsia ja senvuoksi he sijoitettiin semmoisten luokse, jotka ottivat heid?t v?himm?st? maksusta.
Kerran kertoi Amrei riemulla veljelleen, tiet?v?ns?, miss? heid?n entinen k?ki-kellonsa oli, sen oli Sysi-Matti ostanut; ja viel? illalla seisoivat lapset talon edustalla odotellen, kunnes kellon k?ki rupesi kukkumaan; silloin he naurahtelivat toisilleen.
Ja joka aamu kulkivat lapset kotitalolleen, kolkuttivat ovelle ja leikkiv?t lammen rannalla, niinkuin n?emme heid?n t?n??nkin tekev?n, mutta nytp? kuulahtivat he, kuuluupa ??ni, joka ei ole tavallista t?h?n aikaan vuotta: k?ki Sysi-Matin tuvassa kukkui kahdeksan kukahdusta.
-- "Nyt on aika l?hte? kouluun", sanoi Amrei ja l?ksi veljens? kanssa kulkemaan nopeasti puiston kautta kyl??n takaisin. Uudis-talokkaan viimeisen riihen kohdalla sanoi Dami: "Meid?n holhojallamme on jo t?n??n puitu paljon eloja". H?n osoitti samassa puijain lyhteiden siteisin, jotka riippuivat kuni tunnusmerkit riihen ovella. Amrei nyyk?ytti p??t??n ??net?nn?.

2. Kaukainen sielu.
Uudistalokas, jonka punaiseksi maalattu talo raamatun-lauseineen, suuren syd?mmen muodossa, seisoi l?hell? Josenhansin taloa, oli kunnallishallituksella nimitytt?nyt itsens? orpojen holhojaksi. Sit? nimityst? h?n sit? v?hemmin vastusti, koska Josenhans ennen oli palvellut h?nell? renkivoutina. Mutta h?nen holhoustoimensa ei ollut sen suurempi, kuin ett? h?n s?ilytti my?m?tt? j??neet is?n vaatteet ja joskus, kohdatessaan jommankumman lapsista, kys?si: "oletkos terve?" ja, vastausta odottamatta, meni tiehens?. Kumminkin olivat lapset oikein ylpeit?,