Avojalka

Avojalka

The Project Gutenberg EBook of Avojalka, by Berthold Auerbach This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Avojalka
Author: Berthold Auerbach
Translator: Samuli Suomalainen
Release Date: June 26, 2006 [EBook #18694]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AVOJALKA ***

Produced by Tapio Riikonen

AVOJALKA
Kirj.
Berthold Auerbach
Suomentanut ["Barf��ssele"] Samuli S.
K. E. Holm, Helsinki, 1876.

SIS?LLYS:
1. Lapset kolkuttavat ovelle. 2. Kaukainen sielu. 3. Puusta synnyintalon luona. 4. Avaudu! 5. Selja-aholla. 6. M?kin-eukko. 7. Laupias sisar. 8. S?kki ja kirves. 9. Kuokka-vieras. 10. Yksi ainoa tanssi vaan. 11. Niinkuin laulussa sanotaan. 12. H?n on tullut. 13. ?idin syd?mmest?. 14. Ratsumies. 15. Sidottu ja p??stetty. 16. Helkkyhepo. 17. Vuorten ja laaksojen poikki. 18. Ensimm?inen takkavalkea. 19. Salaisia aarteita. 20. Perheen keskuudessa.

1. Lapset kolkuttavat ovelle.
Aamulla varhain syksyn sumussa kulkee kaksi lasta, poika ja tytt?, kumpikin noin kuuden tai seitsem?n vuoden i?ss?, k?sitysten puistontiet? my?ten kyl?st? ulos. Tyt?ll?, joka n?ht?v?sti on i?lt??n vanhempi, on taulu, kirjoja ja vihkoja kainalossa; poika kantaa samoja kapineita avonaisessa, harmaasta palttinasta tehdyss?, laukussa, joka riippuu h?nen olkansa yli. Tyt?ll? on p??ss? valkoisesta kilpikankaasta tehty p??hine, joka ulottuu otsalle saakka ja sill? tavoin vain tarkemmin n?ytt?? mykev?n otsan kaarituksen; poika on paljain p?in. Heid?n astuessaan eiv?t kuulu kuin toisen askeleet, sill? pojalla on kovat keng?t jaloissa, vaan tytt? on avojaloin. Miss? tie sallii, kulkevat lapset vierekk?in; mutta kun polku k?y kapeaksi, niin astuu tytt? aina edelt?.
Pensaiden kellastuneita lehti? peitt?? valkoinen huurre, ja pihlaja sek? kuusainmarjat ja eritt?inkin pystyp??t orjantappurat alastomilla oksilla ovat kuin hopeoituja. Varpuset sirkuttelevat pensastossa ja lasten l?hetess? pyr?htelev?t s?ik?htynein? lentoon joukottain, vaan laskeuvat j?lleen l?helle heit?, kunnes uudestaan s?ps?ht?v?t ja lent?v?t vihdoin puistoon, istautuen siell? omenapuuhun, niin ett? lehdet rapisten putoilevat maahan. Harakka lent?? kapsahtaa tielt? ja kiit?? suureen mets?-p??ronapuuhun, jossa varikset istua k?k?ttelev?t; jotakin harakka heille lie virkkanut, sill? varikset pyr?ht?v?t ilmaan, liihoittelevat puun ymp?ri, kunnes vanha varis laskeutuu ylimm?isen, heiluvan latvan nen??n, ja muutkin l?yt?v?t alemmilla oksilla sopivat paikat katsellaksensa: hauskahan tuota olisi tiet??kin, miksi lapset koulukapineineen ovat l?hteneet kiertoteille ja kulkevat kyl?st? ulos; korppi se oikein vakojana lent?? lepsuttaa edelt? ja istautuu latvotun salavan oksalle lammikon rannalla. Mutta lapset ne kulkevat hiljalleen tiet?ns?, kunnes enn?tt?v?t lammikon rannalla kasvavain lepp?puiden kohdalla maantielle, ja kulkevat sitten tien poikki toisella puolella olevan matalan tuvan eteen. Tuvan ovi on kiinni ja lapset, seisahtuen, napauttavat hiljaa siihen. Tytt? huudahtaa rohkeasti: "is?! ?iti!" ja verkalleen ??nt?? poikakin: "is?! ?iti!" Tytt? ottaa kiinni, h?rm?isest? ovenrampista ja painaa sit? hiljaa: oven laudat narahtavat, tytt? kuuntelee, mutta turhaan, ja nyt uskaltaa h?n ruveta nopeammin kolisuttamaan ramppia, mutta ??net vaikenevat autiossa eteisess?; ihmis??nt? ei kuulu sis?st?, ja asettaen suunsa ovenraolle huutaa poika; "is?! ?iti!" H?n katsahtaa kysyv?isen? sisareensa; h?nen henk?yksens? ovelle on muuttunut h?rm?ksi sekin.
Sumun verhoamasta kyl?st? kuuluu riihimiesten kalkutuksia, milloin vihaisen vihurin kaltaisina, milloin verkalleen ja hiljalleen naksutellen, milloin raikkaasti, milloin taas kumeasti ja tohuten; nyt ei kuulu kuin yksityisi? kolahduksia, mutta pian yhtyv?t j?lleen kalkutukset eri haaroilta yhteen. Lapset seisovat neuvottomina. Viimeinkin lakkaavat he kolkuttamasta ja kutsumasta ja istauvat yl?skaivetuille puunkannoille. N?m? ovat p??lletysten pihlajan ymp?rill?, joka kasvaa tuvan vieress? ja nyt koreilee punaisilla marjoillaan. Katsomistaan katsovat lapset viel? oveen, mutta t?m? ei ota auetakseen.
-- "Nuo on is? tuonut Moosbrunnin mets?st?", virkkaa tytt?, kantoihin osoittaen, ja lis?? tiet?v?isen n?k?isen?: "niist? l?htee paljon l?mmint?, ne ovat kelpo puita, niiss? on paljon pihkaa, ja se palaa kuni kynttil?; hakkaaminen niiss? kumminkin enimm?n maksaa".
-- "Jos olisin jo aika mies", vastasi poika, "niin ottaisin is?n suuren kirveen ja tammisen nuijan ja kaksi rautaista nalkkia ja lepp?isen my?skin ja sitten m? silpoisin niit? rikki kuin lasia ja sitten tekisin niist? sorean ter?v?k?rkisen pinon, niinkuin Sysi-Matti mets?ss?, ja kun is? tulisi kotiin, niin h?nenp? olisi niin hauskaa! Mutta sin'et saa sanoa, kuka sen on tehnyt". Niin p??tti poika pakinansa, h?rist?en sormellansa sisarelleen. T?llep? n?kyi jo jonkunlainen aavistus h?m?rt?v?n siit?, ettei is?n ja ?idin odottamisesta l?hde mit??n, sill? h?n katsahti veljeens? varsin murheellisena, ja luotuaan silm?ns? h?nen kenkiins?, sanoi h?n: "Silloinhan pit?isi sulla olla is?n suuret saappaat my?s. Mutta menn??np?s voileipi? viskomaan. Saatpas n?hd?, ett? min? viskaan kauemmaksi, kuin sin?".
Tiell? sitten sanoi tytt?: "Jahka annan sulle arvoituksen: Mik?s puu tuletta polttaa?"
-- "Koulumestarin pamppu, kun k?mmenille annetaan", vastasi poika.
-- "Eip?s ollutkaan! Puu, jota kiskotaan, ja polttaa tuletta"... Ja pensasaidan luona pys?hdytty?ns?, h?n kys?si: "seip??n p??ss? sill'on sija, punavaippa verhonansa, kivi? on kohtu t?ynn?; arvaas, niin olet mies!"
Poika mietti kotvasen syv?sti ja huudahti sitten: "Maltas, ?l?h?n viel? sano sit?... Seh?n on orjantappura".
Tytt? my?nsi p??ns? nyyk?yksell? ja n?ytti semmoiselta, kuin vasta ensi kerran olisi antanut veljelleen t?m?n arvoituksen, vaikka oli sit? jo usein ennenkin tehnyt ja aina uudisteli, kun tahtoi velje??n huvittaa.
Aurinko oli hajoittanut sumun, ja pieni laakso kimalteli loistossaan, kun lapset l?ksiv?t lammen rannalle viskomaan litteit? kivi? vedenpintaa my?ten. Menness??n