Aseet pois! | Page 8

liikutettuna laskeusin portaita alas. P??tin samalla kertaa k?yd? tervehtim?ss? er?st? yst?v?t?rt?ni, jonka mies samoin kuin minunkin oli sodassa.
Matkallani kuljin sen rakennuksen ohitse ?Herrengassenilla?, jossa ?is?nmaallisen hyv?ntekev?isyysyhdistyksen? huoneusto oli. Siihen aikaan ei ollut viel? olemassa ?Gen��ver-liittoa? eik? ?Punaista risti??, mutta n?iden ihmisyst?v?llisten yhdistysten edelt?j?ksi oli perustettu t?m? yhdistys, jonka teht?v?n? oli vastaanottaa ja sotatanterelle toimittaa kaikki ne raha-, liinavaate-, liinannukka-, ja side-lahjat, jotka haavoitetuille annettiin. Kaikilta haaroilta tulvasi sellaisia lahjoja, joita varten suuria makasiineja t?ytyi vuokrata. Ja tuskin olivat vanhat tavarat tulleet l?hetetyiksi, ennenkuin uusia heti kokoontui makasiineihin.
Astuin sis??n. Tahdoin j?tt?? toimikunnalle sen rahasumman, joka oli kukkarossani. Kenties voisi se tuottaa jollekin sotamies-raukalle huojennusta ja apua, ja varjella h?nen ?iti?ns? tulemasta hulluksi.
Tunsin johtajan persoonallisesti. -- Onko ruhtinas C. t??ll?? -- kysyin portinvartijalta. -- Ei t?ll? hetkell?, mutta varapuheenjohtaja, parooni S. on tuolla ylh??ll?. -- H?n n?ytti minulle tien siihen huoneeseen, jossa rahalahjoja otettiin vastaan. Kuljin monen salin l?vitse, jossa pitk?t p?yd?t olivat tavarain peitossa; siin? oli kokoja liinavaatteita, sikaareja, tupakkaa, ja varsinkin suuria vuoria liinannukkaa. Minua v?risytti. Miten paljo verta t?ytyik??n vuotaa taistelutanterella, ett? kaikki tuo liinannukka tulisi k?ytetyksi! Ja minun is?ni tahtoisi -- ajattelin min? j?lleen -- ett? sota kest?isi kolmekymment? vuotta. Maan hyv?ksi? Kuinka monen, maan parhaan pojan, onkaan silloin t?ytynyt kuolla haavoihinsa?
Parooni S. otti kiitollisuudella vastaan lahjani ja vastasi kysymyksiini yhdistyksen vaikutuksesta. Juuri meid?n keskustellessamme tuli er?s mies sis??n ilmoittaen, ett? maaseudulta oli juuri tulossa kaksi kuormaa l?hetyksi?. Istahdin odottamaan n?iden tuloa.
Samassa astui huoneeseen er?s hyvin vanha herra ja pani p?yd?lle sadan guldenin setelin. -- Sallikaa minunkin antaa v?h?inen korteni jaloon toimeenne, herra parooni. Olen itse vanha sotilas ja tied?n sen vuoksi kuinka siunausta tuottava teid?n apunne on noille mies-paroille. Otin osaa sotaretkiin vuosina 9 ja 13; silloin ei ollut viel? olemassa mit??n is?nmaallista hyv?ntekev?isyysyhdistyst?, silloin ei l?hetetty t?ysi? kirstuja sidevaatetta ja liinannukkaa haavotetuille. Kuinka monen t?ytyik??n silloin, sittekuin v?lsk?rien varastot loppuivat, verenvuodosta kuolla! Te ette itse tied?, miten paljo hyv?? teette. -- Ja kaksi suurta kyynelt? vier?hti vanhuksen valkoiselle parralle.
??ni? ja astuntaa kuului toisesta huoneesta, ovet avattiin, ja er?s kaartilainen ilmoitti: h?nen majesteettinsa keisarinna.
Varapresidentti riensi ulos, tavallisten juhlamenojen mukaan vastaan ottamaan korkeata vierasta portaiden edess?. Syrj?isest? paikastani voin n?hd? tuon nuorekkaan vartalon, joka yksinkertaisessa k?velypuvussaan n?ytti viel?kin suloisemmalta kuin loistavissa hovijuhlien puvuissa.
-- Olen tullut t?nne, -- sanoi h?n k??ntyen parooni S:n p?in, -- koska keisari on minulle kertonut kuinka hy?dyllisi? ja tervetulleita teid?n yhdistyksenne lahjat ovat olleet. Tahdoin itse saada tietoja yhdistyksen toiminnasta sek? sit?paitsi tuoda sille ilmi keisarin kiitollisuuden.
Sen j?lkeen antoi h?n presidentin selitt?? itselleen tarkoin yhdistyksen toiminta-tavan, ja katseli sitte tavaral?ji?.
-- Katsokaapas vaan, kreivit?r, -- sanoi h?n ylihovimestarinnalle, joka h?nt? seurasi, -- miten kunnollinen ja hyvin ommeltu t?m? paita on. -- H?n puheli tyytyv?isesti kaikesta, ja pois menness? kuulin h?nen sanovan: Se on kaunis, is?nmaallinen yritys, joka sotamiespoloisille -- -- --
Loppua en voinut kuulla. ?Sotamies-poloisille?, ne sanat kaikuivat kauan korvissani, h?n oli lausunut ne niin l?mp?isell? osanotolla. Niin, todellakin *poloiset*! Ja kuta enempi heid?n kohtaloansa koeteltiin huojentaa, sit? parempi. Mutta -- v?l?hti p??h?ni ajatus -- jollei noita teurastusuhri-poloisia ollenkaan l?hetett?isi taisteluun, eik? *se* olisi viel? parempi?
Karkoitin t?m?n ajatuksen mielest?ni -- -- senh?n t?ytyy niin olla. Eih?n ole olemassa mit??n muuta puolustusta sodan kauhuja vastaan kuin tuo pieni sana ?t?ytyy?.
Sanoin j??hyv?iset ja menin. Sivumennen pist?ysin yhteen kirja- ja taidekauppaan ostaakseni itselleni uuden Pohjois-Italian kartan. Paitsi minua oli puodissa paljo muita ostajia, jotka kaikki halusivat karttoja ja kuvia sotakent?lt? ja muuta sellaista. Nyt tuli minun vuoroni.
-- Kenties tekin haluatte sota-alueen karttaa?
-- Olette arvannut oikein.
-- Eip? se olekaan vaikeata. Ihmiset eiv?t osta nyky??n juuri mit??n muuta. -- Ja k??ntyen er??seen herraan p?in, joka seisoi minun vieress?ni, sanoi h?n: -- Nyt on huonot ajat kaikilla kustantajilla ja kaunokirjailijoilla, ei kukaan huoli tiedollisista toiminnoista. Nyt on huonot ajat kirjailijoilla ja kirjakauppiailla.
-- Ja kansalla my?s, -- lis?si puhuteltu, -- jolle tuollainen v?linpit?m?tt?myys tuottaa henkisen rappiotilan -- -- --
Ja minun is?ni tahtoisi, -- ajattelin kolmannen kerran, ett? sota kest?isi kolmekymment? vuotta maan hyv?ksi!
-- Siis k?ypi liikkeenne huonosti? -- kysyin min? ??neen.
-- Oo, ei ainoastaan minun vaan kaikkien, melkein kaikkien, -- vastasi kirjakauppias. -- Poikkeuksena ovat ne kauppiaat, jotka toimittavat armeijalle tarpeelliset varat, mutta kaikille muille tuottaa sota sanomattoman vahingon. Kaikki pys?htyy: ty? tehtaissa, ty? vainioilla, lukematon joukko ihmisi? j?? ty?tt?m?ksi. Arvopaperit kadottavat arvonsa, korko kasvaa, kaikki ty?nhalu veltostuu, lukuisat liikemiehet tekev?t vararikon -- -- lyhyesti, kaikkialla on kauhea kurjuus.
Ja minun is?ni tahtoisi -- -- uudistin itsekseni j?tt?ess?ni kirjakaupan.
* * * * *
Tapasin yst?v?tt?reni kotona. Kreivit?r Lori Griesbach oli enempi kuin yhdess? asiassa toverini onnettomuudessa. Kenraalin tyt?r, niinkuin min?kin, upseerin vaimo, niinkuin min?kin, ja nyt ?el?v?n miehen leski?, niinkuin min?kin. Yhdess? suhteessa voitti Lori minut, h?nell? ei ollut sodassa ainoastaan miehens?, vaan my?skin kaksi velje?ns?. Mutta h?n ei ollut niin h?t?inen luonteeltaan. H?n oli t?ydellisesti vakuutettu, ett? h?nen rakkaansa olivat er??n, h?nen hyvin kunnioittamansa pyhimyksen suojeluksen alla, ja toivoi heit? siis varmasti takaisin.
H?n otti minun vastaan avoimin sylin.
-- No, Jumala siunatkoon sinua, Martha,