Aseet pois! | Page 9

olipa se kiltisti, ett? tulit minua tervehtim??n! Mutta sin? n?yt?t niin kalpealta ja riutuneelta, et suinkaan liene saanut ik?vi? tietoja sodasta?
-- En, Jumalan kiitos, mutta onhan kaikki niin surullista.
-- Niin, min? ymm?rr?n, sin? tarkoitat tappioita. Mutta ei ole syyt? surra sit? aivan paljo, ensi sanoma voipi tuoda tiedon voitosta.
-- Voitto taikka tappio, -- onhan sota itsest?ns? jo niin hirvitt?v?. Eik?s olisi parempi, jos ei sotia olisi lainkaan?
-- Mit?varten olisi sitte sotilaita?
Mietin hetkisen. -- Niin, silloin ei niit? varmaan olisikaan.
-- Miten lapsellisesti sin? puhut? Sep?s olisi suloista el?m??. Vaan siviili?, hui, minua v?risytt??, kun sit? ajattelen. Mutta se on onneksi mahdotonta!
-- Mahdotonta? Niin, sin? olet varmaankin oikeassa, *tahdon* sen uskoa. Muutoin en voisi k?sitt??, miksi se ei olisi tapahtunut jo kauan takaperin.
-- Mik? olisi tapahtunut?
-- Sodan poistaminen. Mutta -- -- yht? hyvin voisin puhua maanj?ristyksien poistamisesta.
-- En ymm?rr? sinua. Mutta itse puolestani olen iloinen t?m?n sodan syttymisest?, koska toivon Ludvigin saavan siell? tilaisuutta kunnostaa itse?ns?. Ja veljillenikin on se hyv? asia. Olen aivan tyyni heid?n puolestaan; heill? on kaikilla kolmella siunattu lumouskalu -- -- ?iti on itse ripustanut ne heid?n kaulaansa.
-- Millaiseksi sin? sitte ajattelet tuollaista sotaa, Lori? Uskotko, ett?, jos jokaisella miehell? on lumouskalu, kuulat, jotka molemmilta puolin ammutaan, katoavat pilviin, tekem?tt? mit??n vahinkoa?
-- En ymm?rr? sinua. Sin? olet niin laimea uskossasi, sit?p? t?ti Mariakin valittaa -- --
-- Miksi et vastaa kysymykseeni?
-- Siksi, ett? se sis?lt?? ivaa sellaisista asioista, jotka ovat minulle pyhi?.
-- Ivaa? Kaukana siit?. Tahdon vaan, ett? ottaisimme asian mietitt?v?ksi j?rkev?sti.
-- Mutta sin? tied?t kyll?, ett? on synti antaa j?rjen tuomita sellaisissa asioissa, jotka ovat niin paljoa ylemp?n? meit?.
-- Sin? voit olla oikeassa, Lori, ja min? vaikenen. Mit? auttaakaan tuumaileminen ja miettiminen. Joku aika sitte on ep?ilyksi? entisten vakaumusteni oikeudesta ruvennut tulemaan mieleeni ja ne ovat tuottaneet minulle k?rsimyksi?. Jos en en?? voisi uskoa sit?, ett? t?m?n sodan aloittaminen oli v?ltt?m?tt?m?n tarpeellista ja edullista, niin en voisi koskaan antaa anteeksi niille, jotka -- -- --
-- Sin? tarkoitat Ludvig Napoleonia -- niin, h?n on tosiaankin aika vehkeilij?!
-- H?n, taikka joku muu, seh?n on aivan yhden tekev?. Mutta min? tahtoisin olla varmasti vakuutettu siit?, etteiv?t ylip??ns? ihmiset ole alkaneet t?t? sotaa, vaan ett? se on puhjennut itsest??n -- -- niinkuin lavantauti tahi tulirokko -- --
-- Kuinka kiihoittunut sin? olet, yst?v?ni. Puhelkaamme j?rkev?sti, ja kuuntele sin? nyt tyynesti minua. Sota on pian lopussa, ja silloin tulevat meid?n miehemme takaisin ratsumestareina. Ja min? aijon houkutella Ludvigin tulemaan minun kanssani johonkin kylpylaitokseen, se tekee h?nelle hyv?? kestettyjen vaivojen per?st? ja minulle my?s pitk?n ik?v?n ja ep?toivon j?lkeen. Sill? ?l? luulekaan, etten min? olisi levoton ja ep?toivossa. Voisihan Jumala tahtoa, ett? joku rakkaistani kaatuisi, -- ja jos se onkin ihana ja kadehdittava kuolema -- kunnian tanterella -- keisarin ja is?nmaan edest? -- --
-- Sin?h?n puhut niinkuin paras armeijak?sky.
-- Niin olisi se kuitenkin hirmuista. Ajatteleppas v?h?n ?iti-raukkaa, jos Kustaalle tai Kaarlelle jotain tapahtuisi -- -- mutta ?lk??mme puhuko en?? siit?. Siis virkisty?ksemme kaikista rasituksista, koetan saada toimeen hauskan kylpyretken johonkin -- mieluimmin Karlsbadiin -- --
T?ss? tulimme keskeytetyksi. Palvelija tuli sis??n tuoden kirjeen.
-- Kustaalta! -- huudahti Lori iloisena, rikkoen sinetin.
Luettuaan muutaman rivin huudahti h?n tuskan murtamana, kirje putosi h?nen k?dest??n, ja h?n heitt?ysi itkien kaulaani.
-- Lori, yst?v?ni, mit? on tapahtunut? -- kysyin liikutettuna. -- Miehesi? --
-- Oi Jumalani, Oi Jumalani! -- valitti h?n. -- Lue itse!
Otin yl?s kirjeen ja aloin lukea. Voin aivan tarkalleen kertoa sen sis?ll?n, sill? joku aika my?hemmin pyysin Lorilta kirjeen lainaksi saadakseni mukailla sen p?iv?kirjaani.
-- Lue ??neen -- pyysi Lori -- min? en ole viel? lukenut loppuun.
Tein niinkuin h?n k?ski.
Kirje kuului:
?Rakas sisar! Eilen oli tulinen ottelu, siit? tulee pitk? tappiolista. Mutta ett? ?iti ja sin? ette vasta siit? saisi tiet??, mik? vahinko meit? on kohdannut, ja ett? sin? v?hitellen voisit valmistaa ?iti? vastaan ottamaan sanomaa, tahdon heti sinulle ilmoittaa, ett? niiden joukossa, jotka ovat kaatuneet is?nmaan puolesta, on my?skin meid?n uljas veljemme Kaarle.? -- Keskeytin t?ss? syleill?kseni Lori-parkaa.
-- Siihen asti olin ehtinyt -- sanoi h?n hiljaa.
Min? luin eteenp?in: ?Miehesi on vahingoittumatta ja min? my?skin; kadehdin Kaarlen sankarikuolemaa! H?n kaatui taistelun alussa ja ei siis onneksi saanut tietoa siit? surullisesta asiasta, ett? olemme j?lleen joutuneet tappiolle. On se sangen katkeraa. N?in h?nen kaatuvan, sill? ratsastimme vieretyksin. Laskeusin heti alas hevosen selj?st? auttaakseni h?nt?. Yksi ainoa katse -- ja h?n oli kuollut. Kuula oli luultavasti l?vist?nyt syd?men tahi keuhkon -- h?n kuoli ?kki?, ilman tuskia. Kuinka monen t?ytyyk??n maata tuntikausia tuskissansa kauheassa sotamelussa, ennenkuin kuolema heid?t vapauttaa! Se oli kauhea p?iv?; yst?vi? ja vihollisia, enempi kuin tuhat ruumista lep?si sotatanterella. Kuolleitten seassa l?ysin monta tuttavaani, my?skin -- (t?ss? minun piti k??nt?? lehte?) -- Arno Dotzkyn -- --? tainnuksissa vaivuin lattialle.
* * * * *
-- Nyt on kaikki ohitse, Martha. Solferino on ratkaissut kohtalomme, me olemme voitetut!
N?in sanoen riensi is?ni er??n? aamuna siihen paikkaan puutarhassa, jossa istuin ty?skennellen varjoisten lehmusten alla.
Olin palannut pikku Ruruni kanssa nuoruuteni kotiin, ja kahdeksan p?iv?n kuluttua siit? tapauksesta, joka oli