Aseet pois! | Page 6

Alli Nissinen
julmuus ja petos pidettiin kyll? my?skin sodan ominaisuutena, mutta aina ainoastaan vihollisen puolella, jonka kehnous oli p?iv?n selv?. Jos j?tt?? huomioonottamatta sen, ett? taistelu, jonka nyt piti alkaa, valtiolliselta kannalta olikin aivan v?ltt?m?t?n, niin oli vastustajan voittaminen siveellinen velvollisuus, kuritus, joka sivistyneiden tuli antaa noille italialaisille, noille kevytmielisille, petollisille, irstaille roistoille! -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- Ja tuo Ludvig Napoleon -- mik? kamalan kunnianhimoinen ja juonitteleva olento! Kun h?nen huhtikuun 29 p?iv?n? antama julistuskirjansa julkaistiin sanoilla: ?*Adrian mereen asti vapaa Italia*?, her?tti se oikean suuttumuksen myrskyn. Uskalsin tuoda esiin sen vaatimattoman muistutuksen, ett? tuohan oli jalomielinen ajatus, jonka t?ytyy Italian is?nmaanyst?viss? her?tt?? ihastusta, mutta ankaruudella k?skettiin minun olla vaiti. Sit? uskonkappaletta, ett? Ludvig Napoleon oli aika ?konna?, ei saanut, niin kauvan kun h?n oli meid?n vihollisemme, mill??n tavalla moittia, sill? kaikki mit? h?n teki, oli jo edelt?p?in kirottua. Taas her?si minussa hiljainen ep?ilys. Kaikissa historiallisissa kertomuksissa, joita olin lukenut, olin aina huomannut, ett? kertojan ihailu ja my?t?tunto oli aina sen puolueen puolella, joka oli tahtonut taistella vapautensa edest? ja poistaa ylt?ns? vieraan ikeen. En tosin voinut itselleni oikein selvitt??, mit? tarkoitettiin k?sitteell? ?ies? ja mit? runoilijan aina ylist?m?ll? sanalla ?vapaus?, mutta sen verran toki k?sitin, ett? vapauteen pyrkimys ja ikeen poistaminen t?ll? kertaa ei ollut it?valtalaisten puolella, vaan italialaisten. Mutta n?ittenkin arasti lausuttujen ep?ilysteni vuoksi tulin min? tykk?n??n maahan masennetuksi. Olin onnettomuudekseni taaskin koskettanut yht? uskons??nt??, nimitt?in sit?, ett? meid?n hallituksemme, s. t. s. se hallitus, jonka alueella on sattunut syntym??n, ei koskaan voisi tehd? mit??n, joka on v??rin, vaan ainoastaan levitt?? siunausta; ett? ne, jotka tahtoivat erota ?meist??, eiv?t ole vapauden sankareita, vaan kapinoitsijoita, ja ett? ?me? kaikissa tapauksissa olemme oikeassa.
Toukokuun ensimm?isin? p?ivin? l?ksi se rykmentti liikkeelle, johon Arno oli siirtynyt. Kello kuusi aamusilla kolkutettiin meid?n ovellemme, ja min? hyp?hdin yl?s lyhyest?, levottomasta unesta, johon olin vihdoinkin valvotun y?n j?lkeen vaipunut.
-- Kello on kuusi, herra luutnantti, -- ilmoitti palvelija, jonka oli k?sketty ajoissa her?tt??.
Arno nousi yl?s. Nyt oli siis eronhetki tullut.
-- Ole nyt uljas, Martha, -- sanoi h?n rohkaisten, -- t?m? matka kest?? korkeintaan kaksi kuukautta, ja sitten olen j?lleen luonasi. Mit? hittoa, tuhannesta kuulasta sattuu vaan yksi, eik? suinkaan sen tarvitse juuri minua kohdata. Ovathan muutkin palanneet sodasta, katsopas esimerkiksi is??si! Ja kerranhan sen kuitenkin t?ytyy tapahtua! Et suinkaan ole mennyt naimisiin husaariupseerin kanssa siin? luulossa, ett? h?nell? olisi vaan toimena kaduilla marssiminen ja komealta n?ytt?minen. Kirjoitan usein sinulle ja kerron, miten raikasta ja iloista sotael?m? on. Jos jotain surullista olisi tulossa, ei varmaankaan mieleni tuntuisi niin iloiselta kuin nyt, -- menen vaan hankkimaan itselleni kunniamerkin, n?etk?s. Hoida nyt vaan itse?si ja Ruruamme, -- -- jos min? saan ylennyst?, saapi h?nkin pienen arvon koroituksen. Sano terveisi? pojalle minulta, en halua en?? uudistaa eilist? hyv?stij?tt??. Ajatteles, kuinka hauskaa, kun h?nen is?ns? sitte saa kertoa h?nelle suurista voitoista Italian sodassa vuonna 59 -- -- --.
Kuuntelin hartaasti h?nen puhettansa. Nuo lohduttavat lauseet tekiv?t minulle niin hyv??. Menih?n h?n niin mielell??n ja niin iloisena taisteluun, -- eik?s siis tuskani ollut itsek?s ja oikeudeton?
Taaskin kolkutettiin ovelle.
-- Aika kiirehtii, herra luutnantti.
-- Olen heti valmis. -- H?n avasi sylins?: -- Nyt, Martha, lemmittyni, vaimoni, j?? hyv?sti!
En voinut puhua, sana ?j?? hyv?sti? ei tahtonut tulla huulieni yli. Tunsin, ett? en voisi hillit? itse?ni, jos lausuisin nuo sanat, ja min? en tahtonut h?irit? h?nen levollisuuttaan t?ll? viimeisell? hetkell?. Tahdoin antaa tuskalleni valtaa vasta sitte, kun olin yksin.
-- Voi hyvin, rakkaani, voi hyvin!
N?in h?nen huulensa vapisevan, n?in h?nen povensa kohoilevan kuin kovan tuskan k?siss?, -- ja painaen molemmat k?tens? kasvojansa vastaan, nyyhkytti h?n ??neen.
T?m? oli minulle liiaksi, luulin, ett? kadottaisin j?rkeni. Kiert?en k?teni h?nen kaulaansa, huusin ep?toivon tuskalla:
-- Arno, Arno, j?? kotiin, j?? kotiin! -- Tiesin pyyt?v?ni mahdottomia ja kuitenkin rukoilin uudelleen ja yh? uudelleen: j?? kotiin!
-- Herra luutnantti, -- kuului ??ni etuhuoneesta, -- pelk??n, ett? my?h?stytte!
Viel? suudelma, viimeinen suudelma, ja h?n riensi ulos.
* * * * *
Liinan-nukan nyppiminen, molempien armeijan liikkeitten tarkastaminen kartalta, sotaa koskevien kysymysten ratkaiseminen sakkilaudalla, esimerkiksi: It?valta koettaa ja tulee voitetuksi nelj?nnell? liikkeell?; kirkossa k?yminen ja harras rukoileminen rakastettujen ja is?nmaan aseitten puolesta; keskustelu sotapaikalta tulevista tiedoista, -- t?m? t?ytti minun ja omaisteni koko el?m?n n?ihin aikoihin. Kaikki muut asiat el?m?ss? olivat aivan arvottomia. Kaikki kysymykset paitsi: kuinka ja koska on sota loppuva? olivat aivan merkityksett? ja arvotta. Sy?tiin, juotiin, luettiin ja tehtiin askareita, mutta huolimatta niist?. Ainoat, joilla oli jotain arvoa, olivat Italiasta tulevat s?hk?sanomat.
Parhaimmat ilon l?hteeni olivat luonnollisesti ne tiedot, joita sain Arnolta itselt??n. Ne olivat tosin hyvin vaillinaisia; -- kirjeiden kirjoittaminen ei ollut koskaan ollut h?nen vahvin puolensa, -- mutta ne t?yttiv?t kuitenkin syd?meni sill? iloisella tiedolla, ett? h?n viel? oli hengiss? ja vahingoittumatta. S??nn?llisesti eiv?t n?m? kirjeet ja tiedonannot voineet tulla, sill? usein olivat kaikki liikeneuvot keskeytetyt, tahi -- kun sattui taistelu -- sotaposti estetty.
-- Kun luettelo kaatuneista julkaistiin, ja min? en ollut muutamiin p?iviin kuullut Arnosta mit??n, kuinka suurella tuskalla luinkaan kaatuneitten
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 67
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.