Aseet pois! | Page 5

istahti vierelleni ja lohdutti minua lempe?sti sek? lopetti sanoilla: -- Ja ajattelepas, kuinka hauskaa, kun tulen takaisin kolmas t?hti kauluksessa -- ja kenties risti rinnassani.
Mutta min? itkin vaan yh?kin. Kuinka v?h?p?t?iselt? tuntuivat minusta sek? t?hdet ett? ristit t?ll? hetkell?! Ei edes kymmenenk??n risti?, jotka peitt?isiv?t tuota kallista rintaa, voisi palkita minulle sit?, ett? kuula mahdollisesti sen l?vist?isi!
Arno nousi ja suuteli minua lempe?sti otsalle.
-- Nyt minun t?ytyy menn? everstini luo. Itke nyt kylliksi, lapseni, niin olet rohkea ja iloinen, kun tulen takaisin. Ei suinkaan pieni vaimoni nyt, kun vaara on silmien edess?, tahtone ottaa minulta pois kaikkea rohkeutta ja taistelunhalua. Hyv?sti aarteeni! -- Ja h?n meni.
Koetin tyynty?. Niin, olihan velvollisuuteni rohkaista h?nt?, niin hyvin kuin voin. T?m?h?n on ainoa keino, jolla me, naiset, voimme osoittaa is?nmaanrakkauttamme, ainoa keino, jolla me voimme tulla osallisiksi siit? kunniasta, jonka miehemme voittavat taistelutantereella -- eli oikeammin ?tappotantereella?. Sill? tapettuina j??v?t tantereelle sotaan pakotetut ihmisraukat -- avonaisine, verisine haavoineen -- -- -- ja niiden sekaan ehk? -- -- -- ??neen nyyhkytt?en ajattelin aatokseni loppuun.
Kamarineitsyeni, Betty, riensi sis?lle s?ik?htyneen?. H?n oli kuullut minun huudahtavan.
-- Jumalan t?hden, rouva kreivit?r, mit? on tapahtunut?
Katsoin tytt??n. H?nenkin silm?ns? olivat itkusta punaiset, ja min? ymm?rsin syyn. H?nkin oli kuullut kauhean uutisen ja h?nen sulhasensa oli sotilas. Tunsin hartaan halun painaa kovan kohtalon alaista sisartani syd?nt?ni vastaan.
-- Ei se ole niin vaarallista, lapseni, -- sanoin lohduttaen. -- He menev?t taisteluun, mutta he tulevat j?lleen takaisin.
-- Eiv?t kaikki, kreivit?r, -- huudahti h?n nyyhkytt?en.
Nyt saapui huoneeseen t?tini ja Betty poistui.
-- Tulin sinua lohduttamaan, Martha, -- sanoi h?n syleillen minua, -- ja pyyt?m??n sinua, ett? kantaisit koettelemuksesi n?yryydell?.
-- Sin? tied?t siis kaikki -- --
-- Koko kaupunki sen tiet?? ja kaikkialla on suuri ilo. T?m? sota on hyvin yleisesti tunnettu.
-- Ilo, t?ti Maria?
-- Tietysti, niiden seassa, joilla ei ole ket??n sukulaista armeijassa. Mutta min? tiesin sinun surusi ja senvuoksi tulin t?nne. Pian tulee sinun is?sikin, mutta ei lohduttamaan, vaan onnittelemaan sinua. H?nen mielest??n on se suuri onni Arnolle, ett? h?n saa seurata mukana. Ja onhan h?n oikeassa. Eih?n sotamiehelle ole mik??n parempi kuin sota. Sinunkin t?ytyy ajatella asiata silt? kannalta, velvollisuushan on t?ytett?v? ennen kaikkea! Se, mink? t?ytyy tapahtua -- --
-- Niin, sin? olet oikeassa, t?ti. Se, mink? t?ytyy tapahtua, se mik? on v?ltt?m?t?nt? -- --
-- Jonka Jumala tahtoo, -- oikaisi t?ti.
-- T?ytyy kest?? lujuudella ja n?yryydell?.
-- Oikein, Martha! Kaikkihan k?y niinkuin sen on kohtalo m??r?nnyt. Mutta meid?n tulee rukoilla paljo ja hartaasti rakkaitten sotilastemme puolesta.
Niin, koko sill? ajalla kuin mieheni olisi poissa, tahdoin min? hartaasti rukoilla Jumalaa k??nt?m??n kaikki kuulat pois rakastetustani. -- -- K??nt?m??n? Min? s?ps?hdin ehdottomasti. *Kehen ne sensijaan sattuisivat?* Kentiesi johonkin toiseen, jonka hengen puolesta yht? hartaat rukoukset olivat yl?s kohonneet? Ja mit? olin fysiikkatunneillani oppinut luonnonlakien j?rk?ht?m?tt?mist? s??nn?ist??
-- Niin, t?ti, -- sanoin min? ??neen, keskeytt?en nuo vastakkaiset lausunnot, jotka ajatuksissani risteiliv?t, -- niin, rukoilkaamme ahkerasti, ja Jumala on kuuleva rukouksemme, Arno on palaava vahingoittumatta.
-- Niin, lapseni, -- jatkoi t?ti Maria, -- onnen ja my?t?k?ymisen p?ivin? unohtaa ihminen helposti vapahtajansa, mutta kun sairaus ja kuolema uhkaavat meit? ja rakkaitamme, silloin olemme levottomia ja surullisia -- -- --
-- T?ss? keskeytti h?nt? is?ni, joka riensi sis??n, huudahtaen:
-- He tahtovat selk??ns?, sen lurjukset! No, selk??ns? he saavatkin niin paljo kuin siet?v?t.
* * * * *
Nyt seurasi myrskyinen aika. Sota ?on syttynyt?. Unohdetaan, ett? kaksi ihmisjoukkiota rient?? toisiansa vastaan tappaaksensa toisensa, ja k?sitet??n asia aivan kuin joku korkeampi voima pakoittaisi molempia joukkoja taisteluun. Edesvastaus j?? kokonaan tuon korkeamman voiman osalle, joka j?lleen puolestansa antaa ainoastaan kansoille m??r?tyn kohtalon tapahtua. T?llainen ep?selv?, kunnioittava k?sitys on useammilla sodasta, ja t?llainen oli minullakin. Minulla ei ollut mit??n erityist? inhon tunnetta itse *sotaa* vastaan, k?rsimykseni oli vaan seurauksena siit?, ett? rakkaan puolisoni t?ytyi antautua vaaralle alttiiksi ja minun j??d? kotia ep?tietoon ja pelk??m??n. Koetin lohduttaa itse?ni ajatellen, ett? Arnon tuli menn? t?ytt?m??n ihmisen korkeinta ja ylevint? velvollisuutta, ja ett? h?n siten vaan saavuttaisi kunniaa ja mainetta. -- Siin? ajatuksessa, ett? nyt elin jonkun erinomaisemman historiallisen tapauksen aikana, oli jotain omituisen ylent?v??, ja min? kuvittelin mieless?ni, ett? t?st? piti seuraaman jokin yleismaailmallinen tapaus, jota tulevaiset historian kirjoittajat k?ytt?isiv?t jonkun historiallisen kertomuksen nimikirjoituksena.
T?m? intoileva mielentila olikin t?h?n aikaan hyvin yleinen. Muusta ei puhuttu huoneissa eik? kaduilla, muusta ei puhuttu sanomalehdiss?, muusta ei rukoiltu kirkoissa. Minne ikin? tulikin, n?ki aina samallaiset liikutetut kasvonilmeet, ja kuuli samat vilkkaat keskustelut sotatoiveista. Kaikki, mik? muutoin vet?? ihmisten huomiota puoleensa: teatteri, asioimiset, taide -- oli nyt vaan sivuasioita. Tuntui silt? kuin ei olisi ollut oikeutta ajatella mit??n muuta nyt, kun sellainen suuri maailmanhistoriallinen asia tapahtui. Voitoistansa varmat armeijan p??llik?t, helkkyv?n soiton mukaan pois marssivat sotajoukot, is?nmaallista innostusta uhkuvat puheet, alituiset vetoamiset hyveeseen, kunniaan, velvollisuuteen, uljuuteen ja alttiuteen, molemminpuoliset vakuutukset siit?, ett? kuuluttiin urhokkaimpaan, voittamattomimpaan kansaan maailmassa, t?m? kaikki levitti sotaan l?hd?n yli omituisen sankarillisen tunnelman, joka kohotti koko kansan ylpeytt? ja her?tti jokaisessa yksityisess? sen tunteen, ett? h?n oli suuri kansalainen suuressa ajassa.
Sellaiset rumat ominaisuudet kuin saaliinhimo, viha,